18.4.2014

Kevätfiilistelyä

Pakko oli fiilistellä puhkeavaa kevättä pihatöiden lomassa. Minua ärsyttää kovasti, ettei känykkäni tarkenna lähelläolevaan pikkutaimeen ollenkaan. Ainut vika mun muuten niin rakkaassa puhelimessa.













Lopuksi vielä kuva, jossa päivän projekti. Ukko latoi kymmeniä betonilaattoja ja minä muotoilin pari penkkiä uusiksi. Vielä pitäisi keksiä tyyliin sopiva maanpeiteperenna.

12.4.2014

Kasvihuoneprojekti • Osa 7

Olipa kerran rakastettu kennokasvihuone, mutta ei ole enää. Sen pituinen se. 
Eikun, odotas! Tämä onkin Seija-myrskyn joulukuussa 2013 
tuhonneen kasvihuoneen seuraajan syntymätarina.

Kävimme pienurakalla mökillä. Kävelin merkkikepeille ja päästin ensimmäistä kertaa suustani sanat "ai näinkö pieni se oli". Hups. Kun viisas isäni vielä kertaalleen totesi, että nyt olisi aika rakentaa oikeasti riitävän suuri kasvihuone, ettei parin vuoden päästä kaduta, niin alkoi taas silmät kiilumaan. On se kasvihuone nimittäin kasvanut kokoa päässäni talven aikana...

Mökillä patistin helläväraisesti ukkoa kaivelemaan vähän kasvihuoneen pohjaa, sillä minusta se on "hieman muhkurainen".  Ja parin näkyvän kiven lisäksi paljastui luonnollisesti pari kunnon möhkälettä.


Tämän ukko varmasti saa liikutettua, mutta pari suurempaa vaatii enemmän lihasmassaa.

Pilvisenä, koleana ja tuulisena päivänä valkovuokon nuput ilahduttivat todella paljon!

Suurin kivi oli pinnaltaan ihastuttavan litteä ja kutkutti heti meitä. Porras? Penkki? Pöytä? Pakko kiskoa maasta! Vaan mitä tehdä, kun ei hievahda??

Onneksi ukolla leikkasi, että lainassahan oli oivallinen vetojuhta!


Hiiii-OP! (Eiku Hiace)

Pari pyöräytystä myöhemmin: Tadaa! Viisvee jopa poimi ihanan kuivakimpun kiven kunniaksi.

Kotona balkaninvuokko aloittelee kukintaansa, nyt on todella vuokkojen aikaa!

6.4.2014

Kasvihuoneprojekti • Osa 6

Olipa kerran rakastettu kennokasvihuone, mutta ei ole enää. Sen pituinen se. 
Eikun, odotas! Tämä onkin Seija-myrskyn joulukuussa 2013 
tuhonneen kasvihuoneen seuraajan syntymätarina.

Vihdoin alkaa tapahtumaan! Puutavara saapui läheiseltä sahalta, ukko kävi ottamassa vastaan. Lasti tuli koko matkan sahalta traktorikyydillä, mikä oli kiva, sillä pino saatiin silloin ihan tulevan kasvarin viereen eikä tarvinnut jättää parkkialueen kupeeseen. Aikamoinen edestakaisin juokeminen vältetty! 

Pihassa on nyt aimo pino höyläämätöntä kuusta ja pikkuisen mäntyä jatkeeksi kun oli kuusi loppunut kesken, heh! Ukko sitten kaavaili höyläävänsä koko satsin. Hetki siinä sitten meneekin. 

Voi kun viisvee olisi voinut olla mukana! © Samu Saurama

Ruuvipaalujenkin pitäisi tulla tässä kuussa, mukavasti kerkeää maa sulamaan ennenkuin päästään (eli ukko pääsee) siihenkin savottaan. Umpijääränä hän on päättänyt vääntää ne maahan käsin, vaikka se on yleensä koneen hommaa. Saas nähdä kuin rahikaisen käy. Hienoahan se olisi pärjätä ilman konetta. Mutta epäilen, että yksi tai pari rautakankea saattaa tuossa puuhassa vääntyä. Ja selkää.

Siinä se lepää, ennenkuin tulee pystyyn narujen kohdalle. © Samu Saurama

Ollaan jo siivottu oksia hakkuualueelta. Mutta siivottavaa riittänee pitkälle kesään, sillä sitä oksaa ja piensilppua riittää ja riittää. Parin rehkityn iltapäivän saldona on sentään nurmikolle levinneet silput siivottuna, että nurmi pääsee kasvamaan kun lämpenee. Seuraavaksi pitänee siivota tulevan metsäpuutarhan puoli. Joka muuten siivottiin viimeisenä syksyllä, prkl! Toisto on opin mikäseoli. Lisäksi nurmikkoon ajetut "pienet" jäljet pitää saada jotenkin tilkittyä. Ellei nurmikko peitä nätisti kesällä. Näin toivoo laiska.

Nyt vaan odotetaan säiden lämpiämistä, että voi laittaa vedet päälle ja olla yötä! Jippii!

Savotta ei ole mitään ilman eväitä. Lämmintä mehua (toissavuonna tehty, eli on jo aika
juoda pois) ja leipiä omalla kepsutilla ja suolakurkuilla höystettyinä.