Miksi minä teidät, oi lukijani, hylkäsin keväällä? No uuden potagerin vuoksi. Vanha keittiöpuutarha oli auttamatta liian pieni, lisäksi sen on vallannut juolavehnä ja peltokorte ja multa oli aivan väsynyttä. Perunamaa ja edesmannyt kasvihuone sijaitsi tontin aurinkoisimmalla kohalla, joten ajatus oli siirtää "tuotanto" siihen.
 |
| Tältä näytti maalis-huhtikuun taitteessa kun kasvihuoneen sokkeli oli saatu purettua. |
 |
| Kas näin tulis pergola. Eikös vain? |
Potageria piti siis rakentaa joka mahdollisena hetkenä kevää aikana, että kylvökset kerkeisivät ajoissa. Tuon piti olla ihan pikapikajuttu, mutta tyypilliseen tapaan koko juttu lähti aivan lapasesta. Koska kasvihuoneprojektin piti viedä koko kesän, niin sanoin, että siirretään kasvimaa silleen nopeasti ja perustetaan se kunnolla ensi keväänä. Joopajoo.
 |
| Maansiirtoa, maansiirtoa, huhhaheijaa. |
Aloitettiin huhtikuussa purkamalla edesmenneen kasvihuoneen sokkelin. Kun se oli poissa, totesin laatoituksen olevan niin siistissä ja suorassa kunnossa, että surettaisi purkaa. Mutten keittiöpuutarhaa halunnut laatoituksellekaan perustaa.
No ukkohan pyöri ympyrää minuutin verran, ja tokaisi sitten "Ettet ehkä haluisi pari kynnöstukea lisää?". Kyllä tuo mies vaan osaa markkinoida hyvin kohderyhmälleen. Kun vastasin myöntävästi maalasi hän ilmaan hienon kuvan toivomastaan grillauspaikasta, pergolakatosta ja istuskeluryhmästä. Siinähän se oli. Minä vielä mittailin ja mietin riittäisikö jäljellejäävä alue keittiöpuutarhaksi, ja palat alkoivat loksahtaa paikoilleen.
Palojen loksahtelu vaan tarkoitti aikamoista kaivuu- ja maansiirtourakkaa. Ukko keksi silloin kadota verstaansa uumeniin. Aloitin tasoittamalla perunamaata uuden potagerin perustaksi. Puolen päivän urakoinnin jälkeen ukko tuli piipahtamaan verstaalta, iloisesti ilmoittaen räjäyttävänsä koko pytingin päreiksi. Mökkiä pitää nostaa irti maasta, veranta rakentaa kokonaan uusiksi ja sitten vielä sisuskalut uusia kokonaan. Jaahas. Kaon uusimisesta hän sentään luopui (on se jossain välissä piakkoin uusitava). Aloin pelätä, että ryytimaa ei kerkeä valmiiksi kylvöjä varten.
No, kun pottumaa oli tasoitettu piti yksi pieni kirsikkapuu siirtää, minttumaa kaivaa ylös (ja samalla pohjustaa alue uudeksi kukkapenkiksi, kröhöm). Kuoppia piti täytellä ja jonnimoinen notko entisen kasvihuoneen edustalta piti tasoittaa, että pääsisi ruohonleikkurillakin ajamaan. Ehdotin pengertämistä, kun tajusin kuinka paljon tavaraa piti tuoda jotta "mäki" olisi riittävän loiva isolle nurmiparturille, mutta ukko sanoi tuovansa painuneen verstaan alta täytettä riittämiin. No sitten.
 |
| Ensimmäiset kaulukset asennettu oleskelualueen reunalle. Vihdoin alkaa näyttämään joltain! |
Hahmottelin miten uudet lavakaulukset tulisivat pottumaan kohdalle. Lisäksi tyhjensin vanhat laatikot. Niiden mäntyiset tukipuut olivat jo kolmessa vuodessa aivan entiset, mutta lehtikuusilaudat, joista laatikot muutoin on rakennettu, vaativat ainoastaan muutaman ruuvin (toiiinsa, ei tukipuihin), puhtaaksi harjauksen ja siirron. On se vaan hyvää tavaraa. Nekin siis siirsin uudelle alueelle. Aikamoisen palapelin jälkeen kaikki, paitsi yksi laatikko löysi paikkansa. Mansikkamaan pitää löytää paikkansa uuden kasvihuoneen kupeesta. Tai jostain.
 |
| Tiilireunaa ja juurikangasta. Naru on muuten hyvä apu, että rivi pysyy suorana! |
Sitten päätin peittää alueen juuriesteellä ja kantata se upottamalla tiilireunan maahan. Ympäri pitää päästä nurmiparturilla. Kontaten siis vietettiin taas hetki jos toinenkin. Ukko poikkaisi laikalla alempien lavakaulusten tuet, ettei mikään puhkoisi kangasta ja hiljallee alkoi potager ottaa muotoa. Vihdoin!
 |
| Potut työnsin heti multiin kun vaan pystyin. Alueen etureuna on vielä "vähän" kesken. |
Muutama laastipaljullinen hiekkakuopan hiekkaa pyöri nurkissa ja niillä katoin laatikoiden väliset käytävät. Vanhasta keittiömaasta hain sen hiekan, minkä sain siististi rapsutettua irti. Ja sitten armoton mullan kuskaaminen alapihasta tontin toiseen nurkkaan. Minulle lapioiminen ei teetä tuskaa, mutta täyden multakottarin työntäminen 28 asteen helteellä töyssyistä (loivaa) ylämäkeä saa kyllä sydämen hakkaamaan ja hiem virtaamaan. Ukko onneksi riensi apuun, ihana mies.
Lopulta sommiteltiin vielä ötököitä vastaan harsot pariin laatikkoon ja vihdoin oli aika laittaa kasvu alulle!
 |
| Lopulta, toukokuun akussa oli kylvöaika! |
Perunat sain maahan ihan säädylliseen aikaan. Juhannuspottuja ei tule, mutta ei haittaa. Lantut, palsternakat, kyssäkaalit ja nauriit menivät harson alle, sillä meillä joku syö kaalikasvit alta aikayksikön. Salaatteja kylvin ja viisvee sai ripotella porkkanaa.
Koska mökillä käydään vain viikonloppuisin, on meillä suurena ongelmana itämisvaiheen kosteus, taisiis kuivuminen. Viisvee nerokkaana miehenalkuna heitti kommentin "niiden päälle tarttis saada kasvihuoneet". Minulla välähti – kasvihuoneesta irronneet kennolevythän ovat tallessa! Niitä viriteltiin lavakaulusten päälle ja hyvä oli. Pari viikkoa seurattiin itämistä ja hyvää kasvua, kunnes tuli ensimmöiset yllätyshelteet. Siihen sitten kärähtivät kaikki salaatit ja suurin osa porkkanoista. Ärgh. Kehityksen paikka.
Mutta nyt on uusintakylvöt harsotettu, viimeisetkin kylvöt tehty, kurkut ja kurpitsat saatu ulos ja nyt vain odotetaan satoa! Ah!
 |
| Tässä on jo ensimmäiset kylvöt tehty, toukokuun alussa. Jes! |
Ja alla tilanne nyt juhannuksena. Keskilaatikoihin värkkään vielä pavuille lisää tukia ja nurmikon loivennuskohta on vielä osittain kesken. Niin, ja se ukon viittoma grilikatoskin puuttuu. Mutta ruokailuryhmä saatiin jo hinattua paikoilleen ja laatikoissa kasvaa (kurkkuja ja kurpitsoja lukuunottamatta, niitä en ole uskaltanut tuoda avomaalle vielä, kun yölämmöt laskevat niin hurjan alas vielä). Tästä tuli kyllä kertaheitolla lempipaikkani tontilla!
 |
| Oikeaan alakulmaan tulee kivikkopenkki minttumaan tilalle. Ja grillikatos nousee oikeaan nurkkaan. |
 |
| Kuva vasemmalta. Nyt nurmikkoalue ja luiska on jo pidemmällä, jei! |
 |
| Tässä vielä toisesta suunnasta. Tyytyväinen olen! |
---------------------------------
Tykkää Puskantakaa-Facebooksivuista, niin saat ilmoituksen uusista blogipostauksista!
Lopulta emäntä värjötteli kaatosateessa päivänvarjon alla, puristaen kastunutta kasvikirjaansa sadetakin alla, veden valuessa sadetakilta farkuille. Silloin minä vihdoin yritin irroittaa otteeni pihasta, että hän pääsisi sisälle lämmittelemää ja vaihtamaan kuivat vaatteet ylleen. Helppoa ei ollut lähteä.
