28.2.2015

Talven viimeinen päivä

Taas on erikoisemmanpuoleinen talvi väistymässä. Tai ainakin tuntuisi siltä. Mahdollista tietenkin on, että talvi parin viikon päästä palaa paukkupakkasilla. Mutta tässä vaiheessa toivon kyllä, että ei palaisi, sillä niin moni kasvi puskee jo vauhdilla esille, että tuho olisi kova, jos pakkaset palaisivat.

En muista kevättä, jolloin helmikuun lopulla olisi näin vihreää. Tuntuu siltä, että olemme muuttaneet asteta etelämmäksi euroopassa. Joskus olen vasta näinä päivinä laittanut perennojen siemenet kyläkäsittelyyn paksun hangen alle, mutta tänään vein viimeiset kylmäkäsiteltävät täysin lumettomaan pihaan. Saapas nähdä, onnistuuko moinen kylmäkäsittely.

Vielä ajattelin tehdä kokeen, ja laitan ruukullisen tulpaaneja pihaan. Kuusvee ei suostunut syksyllä sipulinpiilotusleikkeihin, joten hänen sipulipussinsa on seissyt olohuoneessa koko talven. Vahvoilta näyttävät, joten koitan laittaa nuo pihaan, josko ne siitä vielä puskisivat.

Samalla on haikeaa nähdä puutarhan heräävän henkiin. Olin toivonut, että olisimme jo muuttaneet, jolloin kevät alkaisi uudessa pihassa ja tämä vanha saisi jäädä muistoihin viimekesäisessä kukoistuksessaan.

No, pakkohan ensimmäisiä kevään merkkejä oli käydä nuuhkimassa, piha lakakaisemassa ja kuvia räpsyttelemässä.

"Lumilinko" muuttui kädenkäänteessä "ruohonleikkuriksi". Joka osaa silputa oksiakin. Ja on hybridi. Ei mikään turha lelu.

Kevään ensimmäinen!!!
Tässä tulee toinen lumikello.
Talon seinän vierustalla ovat narsissit jo lähes 20 cm korkeita ja nuput alkavat pullistua.


Siellä piippaa krookus.


Valkoiset krookukset ovat ihania.

Oregano on voimissaan. Ryytipenkissä hyvin voivat myös sitruunamelissa, persilja ja ilmasipuli.


Valkoinen pikkusydän on selvästi hengissä.

Kultatyräkin lehtirusukkeet ovat jo reippaasti yli 5 cm leveät!

Pikkuisen köynnöshortensian lehdet ovat jo auenneet ihan reilusti.

Jouluruusu valmistelee pulleita nuppujaan maan tasalla.

Just kun tuskailin, että joudun jättämään viiniköynnöksen tänne, luin, että siitä voi ottaa pistokkaita.
 Ja nyt nips-naps hain niitä! Kaksi silmua veden alle, yksi ilmaan. Ja odotetaan.

Vastalakaistu piha odottaa kevätaurinkoa! Nyt pitää vaan varoa, ettei piha kuivu, kun ei ole lumien sulamisvesiä
pitämässä penkkejä ja kylvöksiä kosteina.

-----------------------------------------------
Tykkää Puskantakaa-Facebooksivuista, niin saat ilmoituksen uusista blogipostauksista!

21.2.2015

Puutarhaihmisten talviretki

On pakko hehkuttaa, että onpa mukava kuulua puutarhayhdistykseen! Kevät hypähti jälleen lähemmäs, kun Tarhurit pihalla ry kokoontui retkeilemään Helsinkiin. Heti tuli kotoisa olo, hörhöt selvästi ovat heräilemässä talvihorroksesta.

Käytiin moikkaamassa toista yhdistystä, eli hyötykasviyhdistystä ja saatiin kuulla paljon mielenkiintoista heidän toiminnastaan ja tiloistaan Arabianrannan Annalassa. Alkuperäinen omistaja oli kuulemma norena rakastanut kovasti Annaa, joka oli kuitenkin kuollut. Avioiduttuaan toisen naisen kanssa, kysyi tämä "herrasmies", että sopiiko, että hän kutsuu vaimoaan Annaksi (vaikka nimensä oli Charlotta, muistaakseni). Ja tämä nainen vielä suostui! Ja sitten tilan nimeksikin tuli Anneberga. Huhhuh!

No, he olivat kovia puutarhaharrastajia, ja perinne jatkui onneksi paikan päällä. Nykyään alue onkin kaavoitettu puutarhaharrastuskäyttöön, mikä on aikas hyvä asia!

Siemenpusseja yllin kyllin jokaisen makuun.

Hyötykasviyhdistyksen siemenmyynti oli tietenkin auki, joten mukaan tarttui maailman parasta naurista, eli enon kannan kaskinaurista, pensaspapuja, uutuuslajike paprikaa, joka on amppeliin sopivaa ja vielä erikoisuutena lakritsajuuri (josta en kyllä tiedä onnistunko kasvatuksessa).

Päästiin myös kurkistamaan Annalan orangeriaan, missä mittava pelargonikokoelma talvehtii, ja se oli kyllä käynnin arvoinen! Ennen en ole sinne mahtunut, sillä en ole käynyt Annalassa juuri muutoin, kuin keväisten taimimarkkinoiden aikaan. Silloin pelakkahuone on niin täpösen täynnä kaikenmallista tätiä, ettei sekaan todellakaan uskalla tunkea. Tila on vanha ja tunnelmallinen, kuin parhaimmasta sisustuskirjaista repäisty. Ja orangerian kyljessä on ihan oma ruukutushuonekin, mitä luksusta!
Tuoksupelargoni täyttää orangerian ilman sekä
tuoksullaan että ihan fyysisestikin.
"Huomenna tulee joku siivoamaan". Siivoamaan MITÄ?
Mitkä pelakkatikkaat! Oh! Ah!
Hienot roikkuvat hyllyt ikkunaseinustalla.
Vastustamatonta tunnelmaa
Hehee, löysin sentään jonkun vähän heikommassa hapessa olevan pelakuun!
Orangeriasta kavuttiin jäistä mäkeä takaisin ylös yhdistysen talolle, missä pakkauduttiin autoihin...  
...ja siirryttiin tänne.

Parinkymmenen hengen porukkamme sulloutui autoihin ja siirryimme Viikin Gardeniaan. Se on aina mukava paikka, esillä on paljon tutttuja ruoka-aineita, kuten avokado, kaneli ja passionhedelmä. Itse herkuttelin orkideoiden parissa, on ihana nähdä orkidean kasvavan oikeasti puunkarahkassa, vaikka ihan tavallisen perhoskämmekänkin.

Paikan päällä nautittiin pöperöä (Gardeniassa on suosittu lounasravintola) ja pyörähdettiin pihassa, missä toki ei helmikuun lopussa näkynyt juuri mitään. Pionien piippoja pilkisti kyllä penkeistä, mitenköhän parkojen käy jos vielä tuleekin paukkupakkaset... Japanilaisen kivipuutarhan sentään näkee, kun lunta ei ole nimeksikään.

Kätevien kansioiden avulla oli helppo tutkiskella kokoelmaa
Katkotut jättiläisbambujen kannot näyttävät rannalle
kiivenneiltä merieliöiltä!

Bambuja kattoon asti!

Burmaneväpalmussa oli hienoimmat lehdet
Nämä ilmajuuret yrittävät laatoista läpi

Aivan ihana orkideanurkkaus!!!
Kukkiva phalaenopsis ja taustalla
huikean kaunis variegatalehtinen vanilja!
Kultaköynnöksen lehti on lähes sateenvarjon kokoinen
Siinäpä ihmetellään kiviä kuopassa. Pitää ehkä nähdä uudestaan keväämmällä...

Lopuksi siirryttiin vielä töölönlahden kupeeseen, Helsingin talvipuutarhaan. Paljon kauniimpaa rakennusta ei Helsingistä löydä. Meille osui aivan suunnattoman hyvä opas, joka kertoi meille eläväisesti ja mielenkiintoisesti puutarhatoiminnan historiasta Helsingissä, ihan 1800-luvun keskivaiheilta alkaen. Oli kyllä kiinnostavaa! Lopuksi hän esitteli suuren seinän, jossa kukintaansa oli aloittamassa lumikuningattareksi ristitty orkidea. Tarinan mukaan kasvi oli Kalliossa asuvan perheenemännän omaisuutta ennen sotia. Kun pommit alkoivat pudota Helsinkiin, oli perhe syksyllä lähtenyt evakkoon. Emäntä oli hätätpäissään työntänyt rakkaan orkideansa suojaan kakluunin perälle. Perheen palatessa kotiinsa keväällä löytyi talo ehjänä ja avatessaan kakluunin, tervehti lumikuningatar perhettään kotiin täydessä kukassa! Orkiea lahjoitettiin sittemmin talvipuutarhaan ja siellä se kasvaa niin hyvin, että sen kukinta keväisin peittää koko kaktussalin päätyseinän.

Lumikuningatar vasta nyt aloittelee kukintaansa, joten muutaman viikon päästä kannattaa mennä kurkkaamaan. Ensi viikolla alkavatkin Suomen orkideayhdistyksen lumikunigatarpäivät (26.1.–2.3.2015), ja yhdistys esittelee silloin paikan päällä orkideoita ja neuvoo orkideoiden kasvatuksessa. Suosittelen!

Oli erinomaisen mukava turista kylvö-, talvehtimis- ja tulevaisuusasioita harrastajien kanssa. Kuka aikoo mennä pelakuupäiville Saaren kartanolle, kenellä on eniten pelargoneja ja kuka kaivaa kesällä lammikon pihaan. Kiitos järjestäjille ja kanssahörhöilijöille!


Helsingin talvipuutarha, paljon kauniimpaa en osaa kuvitella, vaikka sää ei ollut minkään morsian.

Kasvihuoneen pääty, nam!
Heti piti piipahtaa kaktushuoneeseen, jossa on talvellakin 10 astetta lämmintä.

Herkullinen paphiopedilum

Lumikuningatar aloittelee kukintaansa


Nelikymmenvuotiset aaloet aloittavat pian kukintansa, joka kuulemma voi olla lasihuonettakin korkeampi.
Ja kasvi kukkii yhden ainoan kerran eläessään! Huhhuh.
Ihana oppaamme kertomassa kaskujaan.

Pieni ja hieman nuhjuisen näköinen ruusukepaunikko tuoksuu huumaavalta!
Palmusalin takaseinällä oli alunperin vesiputous, josta vesi valui
allaolevaan lammikkoon. Sitä virtasi puro halki salin ja ulos pihalle, mistä se
lopuksi laski töölönlahteen. Tämä tajuttiin aika pian epäkäytännölliseksi.
No shit! 

Lammikossa on karppeja ja kultakaloja

Tästä valui puro, nyt siinä on sesonki-istutusta. Keväällä tietenkin esikkoja!
Ikivanha kamelia kukkii. Vuonna 2010 alkaneesta remontista selvisi toinen kahdesta jättipuusta,
vaikka talo oli kylmillään vuosia kestäneen remontin ajan.

Talvipuutarhan jättimäiset ja tuuheat kliiviat ihastuttavat minua aina, mutta niiden oranssien
kukkien sävy ei koskaan tallennu oikeanlaisena.

Näkymä eteisestä palmusaliin. Heihei, tulen pian uudestaan
ja otan ensi kerralla eväät!

-----------------------------------------------
Tykkää Puskantakaa-Facebooksivuista, niin saat ilmoituksen uusista blogipostauksista!

19.2.2015

RESEPTI • miniomeletit uunissa


Puskantakaa-reseptit pyrkivät olemaan ilmastoystävällisiä, mutta 
helppoja ja maukkaita, keskittyen oman sadon hyödyntämiseen. Reseptit 
ovat useimmiten omia sovelluksia jostain löydetyistä resepteistä tai 
ihan omasta päänahasta revittyjä kokeiluja...

Miniomeletti on kiva herkku, jonka voi syödä heti lämpimänä tai kylmänä näin talviloman retkellä. Lisäksi sen voi varioida loputtomiin. Uunissa kypsentäminen ei ole kovinkaan ekologista, mutta mikrossa tästä ei vaan tule sama asia. Eli.

• 4 luomu-munaa
• 1,5 dl maitoa tai kaurakermaa
• suolaa & pippuria
• herkkuja täytteeksi, tai vaikka jonkun kastikkeen jämät

Ota muffinssivuoka, siis sellainen pelti, jossa muffinssikuopat ja voitele se. Sekoita munat ja maito keskenään ja lisää pippuria ja suolaa. Kaurakerma on ekologisempi vaihtoehto ja tuo ihanasti täyteläisyyttä.

Laita vuokien pohjalle mitä haluat. Kypsennettyjä vihanneksia, ripaus juustoa, jotain itse pyydystettyä kalaa, sientä – ihan mitä vain. Itselaitan aina sipulia, sillä se vaan antaa ruokiin "sitä jotain". Kuhunkin kuoppaan menee reipas ruokalusikallinen täytettä, eli tähteet toimivat tähän tarkoitukseen erinomaisesti. Kaada munamaitoseos päälle, älä kuitenkaan täytä vuokia kokonaan, tai ne kuplivat kypsennysvaiheessa yli.

Sitten uuni 200 asteelle ja kypsennä miniomeletit n. 20 minuuttia. Ne "kohoavat" uunissa paljonkin, mutta lässähtävät kun viilenevät. Irroitaminen voi olla himppasen hankalaa, kannattaa varovasti pyöräyttää veitsi reunan ympäri.

Näihin laitoin fetaa, tomaattia, paistettua sipulia ja tomaatti-chilikastiketta, sekä yrttimaustetta reilusti. Namskis! Vähän oli tekemistä irroittamisessa, mutta oli kyllä vaivan arvoista.

Tykkää Puskantakaa-Facebooksivuista, niin saat ilmoituksen uusista blogipostauksista!

16.2.2015

jokojokojoko

Jokojokojoko?
Aurinko saa ihmeitä aikaan. Ei ainoastaan siementen itämisessä, vaan ihan tämän väsähtäneen ihmisen sisällä. Parin rankan työviikon jälkeen istahdan flunssaisen perheen kera talviloman viettoon sohvan nurkkaan. Keuhkonsa pihalle yskivän miehen ja 39 asteen kuumetta potevan kuusveen kanssa ei sovi harrastaa juuri mitään.

Mutta parin päivän möllötyksen jälkeen, kun oma flunssanpoikanen on väistnyt, alkaa olemaan tuskallista istua peffallaan. Päätin käväistä uuden kotimme pihassa fiilistelemässä. Siellä ei asu ketään, ja meillä on lupa käydä. Onneksi. Askelsin pihaa edes takaisin, pyörittelin kukkapenkkien muotoja päässä ja hengitin iltapäiväaurinkoa sisääni.

Oman asunnon myynti on lyöty lukkoon. Elämme koko ajan toinen jalka muttolaatikossa, mikä ei ole kovinkaan kätevää, mutta haluamme olla nopeasti muuttovalmiita kun viesti tulee. Tässä vaan odotellaan, että ostajat saisivat omansa myytyä. Odottavan aika on pitkä, takana on jo puolitoista kuukautta, vielä saman verran edessä. Enintään. Koitan lohduttautua sillä, että takaraja on olemassa, loputtomiin ei tarvitse odotella.

Mutta kevätaurinko ei helpota oloa! Jokojoko! Jooko?

Ihanat talon rappuset.

Askelmat puutarhaan.
Isolla kivellä näyttäisi kasvavan hopeahärkkiä.

Joku näyttää piikikkäältä, mutta ei ole. Who are you?

Kukakohan tässä uinuu? Haaga vai joku toinen?

Tätäkin ihailen, mikäköhän kärhö tämä vielä paljastaa olevansa...

Syreeni on kaunis, mutta kaipaa nuorentamista.

Tämä on joku keltainen kukkanen, mikäli syksystä jotain muistan. Yh.

Tontti rajautu metsään. Helmikuun alkuiltapäivän aurinko jaksaa jo kurkistaa mäen yli, ah!

Tykkää Puskantakaa-Facebooksivuista, niin saat ilmoituksen uusista blogipostauksista!