31.5.2015

Hörhöt kultasaaliin kimpussa

Yks sulle, yks mulle. Eiku, aika monelle!
Kun fiksut päät lyödään yhteen, liekille kaadetaan bensaa ja löysätään kukkaronnyörejä vähän – silloin saadaan aikaan kimppatilaus. Eli muutaman (tai useamman) ihmisen taimitilaukset laitetaan yhdessä koossa jonnekin kaukaisen maan taimistoon. Sieltä postikulut ovat joskus aikamoiset yhdelle ihmiselle, taisiis ainakaan ei tule halvemmaksi tilata ulkomailta. Kun useampi jakaa postikulut, niin johan tulee järkevän hinnaksi ja se lajivalikoima, aaaah! Lopputulos on sitten useimmiten vähemmän järkevä.


Olen ollut onnekas löytäessäni facebookin syövereistä ystäviä, jotka ovat yhtä vinksahtaneita. Heidän kanssaan on koko kevään ylimääräiset rahat upotettu puutarhaan. Myöhään illasta selataan tsekin tai puolankielisia sivustoja käännöskoneet savuten. Kun iiriksen on saanut puolella eurolla, alkaa jo suuruudenhulluus iskeä, sitä syö silmillään kun lompakko ei laita vastaan ja lopputulos on.... no. Kaaos?
Kasveja lajittelee vinksahtanut ja tärähtänyt. Mutta oli hommakin vähän sitä samaa!

Viimeksi saapui surin tilaus, tällä kertaa tsekeistä. Minulla oli vetämässä kutakuinkin 50 euron tilaus, taimia 27. Seassa oli pari kallista planttua, kolmilehti (Trillium) ja jouluruusu (Helleborus orientalis).

Siinä kolme pöhköä keräännyimme yhteen reilunkokoiseen autotalliin ja alkoi perkaaminen. Paikka, mistä tilattin, oli Lukon, tilaajia oli reilusti yli kymmenen ja postista saapui seitsemän jättikokoista pahvilaatikkoa. Oli siinä tekemistä. Mutta oli se hauskaa. Nyt kukkapenkiss majailee reipas annos pioneja ja liljoja sekä muutama muu uutukainen planttu. Kohta taas uusiksi?

Pusseihin pakatut taimet olivat niin vahvassa kasvussa, että suurin
osa oli työntynyt läpi ohuesta pussista. Ja tämä oli oäättänyt käydä
moikkaamassa vierustoveria pussissaan!

Tavaraa riitti, mahtoi kusti polkea hikisenä nämä perille!


-----------------------------------------------
Tykkää Puskantakaa-Facebooksivuista, niin saat ilmoituksen uusista blogipostauksista!

12.5.2015

Orkideaario vol 2

Enpä kerennyt missään vaiheessa loppuunsaattamaan orkideakaappiani, ennenkuin uusi astui estraadille. Siinä se nökötti. Kylmässä kevätpölyssä, unohtuneena ja hylättynä, kierrätyskeskuksen pihassa, yllään viisi "ilmaiseksi" -lappua. Se oli likainen ja surullinen, jalustansakin hävittänyt, sisällä vanhaa levähtänyttä soraa ja muutama tupakantumppi. Liike oli juuri sulkemassa ja olimme lähdössä kotiin, kun ukko ja minä sanomatta sanaakaan pysähdyimme tuon poloisen kohdalla.

"Mutta mulla on jo", sanoin. "Niinmut riittääkö yksi" ukko vastasi. "Mutta siinä ei ole jalustaa", epäröin. "Ei ole, ennenkuin sellainen rakennetaan", sinetöi ukko tilanteen. Sitten hän juoksi hakemaan auton, jonka perässä sattumoisin killui peräkärry. Hän kurvasi pihaan samaan aikaan, kun työntekijä tuli hätistelemään minua ja kuusveetä matkoihimme. Kun hän näki, että allas oli saamassa uuden kodin, levisi hänen kasvoilleen hymy. "En tajua, miten tuo on ollut tuossa niin pitkään, miksei ole kenellekään kelvannut". Vastasin, etten minäkään ymmärrä, mutta että on meidän onni. "Mikä siitä tulee?" kysyi mies. Orkideaario, vastasin. Ja sitten se oli meidän.


Kotona vanha akvaario nostettiin olohuoneeseen. Pitkään se sai siinä haistella sisälmaa, ennenkuin tohdin ruveta siivousurakkaan. Parka oli täynnä teipinpalasia, pölyä, kuivunutta levää ja likaista soraa. Ja mitkä kalkinjäämät laseissa olikaan!


Nyt allas makaa naamallaan parketilla. Sen sisälle kaadoin jo toistamiseen useita desilitroja etikkaa. Hankittiin ihan kanisterillinen sitä. Se likosi vuorokauden ja sen jälkeen hinkkasin vielä pari tuntia karhunkielellä. Ei hyvä lasille, mutta ei kalkkienkaan läpi viitsi tuijotella. En muuten suosittele tuota prosessia herkkien pikkutaimien lähellä. Etikan voimasta olin tappaa kaikki viereisessä hyllykössä majailevat taimeni! Tomaatit, kesäkukat, chilit, paprikat – kaikista alkoi lehtiä lurpsahtamaan, kuin olisivat saaneet kylmää sieltä täältä. Vasta monen päivän päästä tajusin, että ilmassa on ollut aika paljonkin etikkaa! Hups.


Edellisen, rakkaan, itse rakennetun altaan kohtalo muuttui samalla. Ukko keksi nimittäin, että siitä tulee hieno, kun sen nostaa päädylleen. Sisälle voi laittaa juuri kaadetun omenapuun karahkan pystyyn. Mikä minä olen väittämään vastaan. Orkideaarioita siunautuu näemmä samalla lailla kuin lapset. Niitä ei suunnitella – ne vaan tulevat, kun ovat tullakseen.

-----------------------------------------------
Tykkää Puskantakaa-Facebooksivuista, niin saat ilmoituksen uusista blogipostauksista!

4.5.2015

Multa, musta kulta

Tänään oli hauistentreenauspäivä.

Ukko laittoi minulle kuvan peräkärryllisestä multaa. Ooh! Tulipa into kotiin! Kerkesinkin kotiin ajoissa auttamaan mullan peräkärrystä ja pääsin mukaan toisen kuorman hakureissulle.

Kun tultiin perille, könyttiin sora-, multa, -ja sepelipisteen reunalla olevaan työmaakonttiin. Sen ulkopuolella seisoi pikkuinen pyöräkuormaaja töpselissä. Höyhenleukainen nuorukainen katsoi meitä hölmistyneenä ja sanoi "ai tollainen peräkärry pitäis saada täyteen multaan". No joo, ei me taskuihinkaan ajateltu sitä multaa laitaa. "No meillä on sellainen tilanne tänään, ettei traktori toimi" oli seuraava lause. "Juu, sanoi ukko tyynesti, olin täällä tunti sitten eikä se toiminut silloinkaan. Tällä kertaa meillä on omat lapiot mukana".

Hölmistynyt höyhenleuka rahasti ja palasi tietokoneensa äärelle. Jäin pohtimaan mitä me keskeytimme, kun parka oli niin hölmistynyt ilmestyessämme.

Kallis, mutta turha työväline.

Siitä se lähtee.

Ja sinne se menee!


Anna puu laulaa erolaulussaan Kolme pientä sanaa: "Eteisessä kengät kolmen kokoiset". Ehkä heilläkin olisi pitänyt
olla "Peräkärryssä lapiot kolmen kokoiset". 

Kaksi pressuakaan ei riittänyt kun kuusvee kippaili kuormuriaan. Mäkeä alas peräkärrylle päin mentiin
lavalla istuen ja kiljunauraen. Aika kovaa tekoa, nuo lelut.

Kun pressu loppui, kaadettiin multaa tulevien penkkien kodalle, vaikkei muuria ole vielä rapattu.

Siinä se on! Riittää hetkeksi. Ekaan penkkiin. Ehkä. Kohta lisää! Toivokaa meidän selkien puolesta,
että multapaikan Avanti toimii! 

-----------------------------------------------
Tykkää Puskantakaa-Facebooksivuista, niin saat ilmoituksen uusista blogipostauksista!

2.5.2015

Kompostoinnin riemua

Joku ehkä muistaa, että olen tuskastellut kompostoinnin kanssa. Tässä on siitä tuskailutekstiäkin. Viime syksynä, tai pimeimpänä alkutalvena, siirrettiin kompostit odottamaan uuden talon pihaan. Siellä talouskomposti taas kerran pakastui talokauppojen valmistumista odotellessa.

Keväällä en sen koommin mietinyt koko värkkiä, lykättiin se vaan johonkin suhteellisen siistiin paikkaan, joka ei ole liian kaukana etuovelta. Jossain välissä kävin tökkimässä vastasulanutta sisältöä ja totesin, että ehkä se lähtee käyntiin, jos sirottelen vähän kompostiherätettä pintaan. Ei paljoa maksa kokeilla, kun kaapissa kerta oli tölkki herätettä.

Kuului woosh! Lämpö lähti nousemaan ja vanhat tutut kärpäset palasivat. Olkoot, ketä ne haittaa?Ei minua ainakaan, ovat jo muuttuneet tutuiksi frendeiksi. Kylminä aamuina kököttivät ilma-aukon kohdalla, poloiset.

Sitten eränä aamuna, kun avasin kannen, niin vastaan kurkki tämä tyyppi:

Oho, tuo ei ollut siellä pari päivää aikaisemmin! 
Vähän jopa säikähdin, niin nopeasti tuo oli kannen alle kasvanut. Ihan vallan suljin kannen säikähdyksissäni ja kurkin sitten vasta uudestaan. Sitten katsoin tietty ympärilleni nähdäkseni huomasiko kukaan hölmöilyni...

No, kasvakoot, mikälie. Joku mykologi varmaan tietäisi mikä tuo on.

Eilen sitten päätin lykätä ensimmäiset taimet maahan ja perustaa niile ihan oikean pienen penkinpalasen. Osa taimista oli vanhasta pihasta muutettuja ja lisäksi jotenkin ihmeellisesti oli uusiakin taimia ilmaantunut. Kröhöm mitenköhän... Ihan kuin lisääntyisivät itsestään välillä.

Tässä lähtökohta:
Kuusveen grillipaikalle piti äipän tietty tunkea lapiolla. Minne muuallekaan?
Koska tuossa kasvaa nätti läntti valkovuokkoa ja muutenkin ajattelin tehdä tuosta vuokkonurkan, niin kuorin vain varovasti sammaleen pois, en laita mitään aluskankaita tai sanomalehtiä tällä kertaa. Puskekoon valkovuokko läpi mistä haluaa ensi keväänä. Katsotaan kuinka minun käy.

Narujen kohdalla kasvaa kaksi vanhaa kärhöä. Seinällä oli suuret nyytit kuollutta rankaa, ihan olivat irti maastakin. Ne siivosin pois ja kurkin varovasti sammaleseen, ja kappas! Sieltä pilkisti uutta kasvua. Jännityksellä odotan, mitä kärhöjä nuo ovat.

Sitten hakemaan kompostia. Avasin alaluukun ja hurraa! Siellä oli muhevaa mustaa tavaraa! Minusta kuului wohoo!

Tätä oli ilo kaapia kompostorista ulos. Eikä haissut enää millekään! Jeejee, minäkin onnistuin!

Otin vain varovasti etuosasta tavaraa, ja puolikas kottikärryllinen siitä tuli.
Enemmän kuin tarpeeksi pienen penkin peruslannoitukseen. 

Katoin penkin pinnan kompostilla ja hain sitten erinäisistä pihalla lojuvista multakasoista maata päälle. Sitten vaan perennoja riviin ja suuri järjestely-pähkäily alkakoon.

Päätin, että takariviin tulee erilaisia kuunliljoja. Osaksi siksi, että haluan rehevyyttä tylsää kivijalkaa vasten, mutta myös siksi, että kärhöt eivät tykkää siitä, että aurinko paahtaa maata juuriensa ympärillä. Penkin valotilanne on kyllä puolivarjoisa, talon itäpuolella, mutta kuitenkin. Vara ei veneile tai jotain.

Siinä alkaa ensimmäiset plantut olla maassa. Tyrkyllä oli paljon enemmän, kuin penkkiin mahtuu,
pitää pian tehdä sille jatkoa.
Muun muassa tämän ihanan valkoisen sinivuokon istutin penkkiin. Siihen tuli myös sinistä sinivuokkoa että ihan
ulkomailta hankittua aniliininpunaista sinivuokkoa. Lisäksi erilaisia vuokkoja kevääseen ja syksyynkin.

Toivottavasti tuosta kasvaa rehevä penkki kesän mittaan! Varmasti tuli ängettyä liikaa liian pieneen tilaan, mutta saahan noita siirrettyä ja ripoteltua pitkin pihaa sitä mukaan, mitä penkkejä valmistuu.

-----------------------------------------------
Tykkää Puskantakaa-Facebooksivuista, niin saat ilmoituksen uusista blogipostauksista!