Ihanat avoimet puutarhat olivat tänään! Kuusvee oli mummolassa ja sain yllätyksekseni ukon houkuteltua mukaan. Häntä kiinnostaakin nykyään puutarhojen rakenteet ja muodot ja nappasikin päivän aikana paljon ideoita. Sääkin oli aivan täydellinen. Ihanaa!
Tässä muutama kuva ja rivi tekstiä per puutarha. Nämä on kertakaikkiaan itse nähtävä ja koettava, joten toivottavasti kaikki nämä puutarhat ovat seuravinakin vuonna avoinna yleisölle!
Aloitimme Rauni Lavinkosken puutarhasta Espoosta. Tämä puutarha on jo useita kymmeniä vuosia vanha. Se on ihanan hämyisä ja salaperäinen, ja minuun teki vaikutuksen köynnöskaaret, jättimäiset sormivaleangervot sekä upea maata peittävä muratti. Ainut, mikä jäi harmittamaan oli, että aivan tolkuttoman siisti ja hyvin pidetty kompostialue oli rajattu pois katsojilta. Ehkä siellä oli jotain salaisuuksua... Tänne olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa.
Seuraavaksi suunnattiin Pirkkolaan, jossa piipahdimme ensin Monican puutarhaan. Pirkkolassa talot ovat pikkuisia ja tontit suuria suhteessa. Täällä oli aurinkoinen ja avara puutarha, jossa oli fiksulla tapaa esitelty kunkin penkin kasvit. Monican kasvilavoja kiersi pitsinauha, joka on toki kaunis, mutta sen tehtävä on oikeasti estää lehtokotiloita kiipeämästä laatikkoon. Nättiä ja näppärää!
Pirkkolan toinen kohde oli Pirkkolan puolivilli puutarha. Täällä löytyi kasapäin ihania ruusuja, joista moni oli onneksi jo kerennyt aukeamaan. Hauskoja sopukoita ja pienelle tontille huimia korkeuseroja! Kuisti huiski josain korkealla ja hauska "uponnut hyötytarha" oli lähestulkoon rotkossa. Paljon oli palargoneja myös, joiden kukkimattomuudesta huojennuin – ehkä en olekaan tehnyt mitään väärin omieni kanssa.
Sitten oli vuoro Helsingin Torpparimäen vanha messukylä ja Marjaanan tarha. Se oli läkähdyttävän aurinkoinan ja mahtavan vehreä puutarha, jossa heti rakastuin upeaan viherhuoneeseen. iha oli täynnä pioneja, iiriksiä ja vaikka mitä herkkuja, kaikki aivan uskomattoman hyvällä hoitotasolla. Bambupergolankin olivat eläkeikää lähestyvät naiset porukalla kyhänneet pihaan kolme viikkoa ennen h-hetkeä.
Messukylän emäntä huikkasi, "tiesittehän, että tuija-aidan takana on toinenkin avoin piha"? Kukaan paikallaoleva ei sitä tiennyt, mutta heti suunnatiin naapuriin. Siellä oli Maijan puutarha, jossa vallitsi erinomainen rauha ja järjestys. Jokainen korsi oli kohdallaan ja kanttaukset viimeistelty. Kylläpä silmä lepäsi! Toivottavasti kaikki löysivät hänelle perille, sillä ilmeisesti avointen karttapalvelussa naapuripihojen täpät ovat olleet päällekkäin.
Lopuksi haettiin kuusvee mummolasta ja käytiin vielä vantaan syrjäisimmässä kulmassa, Purorinteen puutarhassa. Ukko tunnisti heti puutarhan kotimaisesta puutarhaelokuvasta Eedenistä pohjoiseen, kun näki naapurin kaikki tuulimyllyt. Tässä puutarhassa loksahti kyllä leuka yhden jos toisenkin plantun kohdalla. Niin suurta japaninvaahteraa en ole koskaan nähnyt ulkotiloissa enkä taloa korkeampaa korkkipuuta. Ihana pikku lampi jäi vahvasti ukon mieleen ja voi hyvin olla, että joku kesä alkaa lapio heilumaan mökillä. Jee!
Päivä oli erinomaisen onnistunut ja sää suosi (mitä se sietikin viime vuoden rankkasateiden ja ukkosmyräkän jälkeen). Nyt on pää niin täynnä ideoita ja kauniita kasveja, ettei meinaa uni tulla. Nappasin ehkä mijoona kuvaakin, ja sain tuskailla, että sain kuvatulvan rajattua edes seitsemään per puutarha.
Lisää kuvia löydät puskantakaa-instagramista!
Kiitos kaikille porttinsa avanneille, tämä on mahtava tapahtuma, johon voin vain unelmoida joskus osallistuvani yhtä kauniilla kokonaisuudella.
Tykkää Puskantakaa-Facebooksivuista, niin saat ilmoituksen uusista blogipostauksista!
Puskantakaa löytyy nyt myös instagramista.
Puskantakaa löytyy nyt myös instagramista.
