Kitkeminen. Se on ihan syvältä. Sitä on ihan pakko tehdä, tai penkit ovat pian nokkos-vatukko-vesakkoa, vienosti koristeltuina peltokortteella, leinikillä, vesiherneellä ja hiivatin horsmalla.
Tämä kevät kului kokonaan kaupungissa, uutta pihaa näperrellessä. Kun saavuimme mökille lomanviettoon, olivat penkkini totaalikaaoksessa. Ja kaiken kukkuraksi viime vuonna niin ahkera viisvee-kitkijä onkin tänä kesänä kuusvee-nurmiparturihirmu – ei kiinnosta apuria rikat vaan ainoastaan ruohonleikkuu. Tai sitten rikkojen määrä lannisti poikaparan jo alkuun.
No, eipä auttanut muu, kuin ryhtyä tuumasta toimeen. Rips raps, tuo ihana ääni, kun juuri nousee katkeamatta. Loppupeleissä aikaa meni ehkä päivän verran lokoisasti auringossa näperrellen. Toki olin polttaa hikisen hipiäni kevyestä multakerroksesta huolimatta ja pari kertaa ukko tuli kiireen vilkkaa mehulasin kanssa, kun näki minut erityisen punanaamaisena irvistämässä jossain penkin perukalla. Mutta muutoin meni oikein lokoisasti. Ja mikäs siinä, kun lopputulos paljastuu heti. Kitkeminen onkin minusta loppupeleissä paljon palkitsevampaa kuin kasteleminen tai istuttaminen.
 |
| Rikkaruohomurhaajalakki päähän ja viikatetta heiluttamaan. Taisiis istutuslapiolla avitin syvjuurisempia rikkoja. |
Sain rikkojen ohessa revittyä penkeistä yhden kaiken alleensa peittävän akileijan ja selvästi akileijan kanssa kilpaa kasvavan vuorikaunokin ja niiden alta paljastui perennoja, joiden luulin menehtyneen. Lisäksi revin pois viime talvena hellästi idättämäni koreakärsämön. Nätti kasvi, mutta lakoavaa sorttia ja leviää kuin mielipuoli. Sitä tulen vielä kiromaan kun kitken sitä penkeistä tulevina vuosina. Myös neljännespenkin vallanneen päivänkakkaran revin kompostikasalle – sen laitoin penkinreunaan viime syksynä valeeseen, kun ei löytynyt sopivaa pihanreunaa sille. Ei fiksua. Positiiviselta kannalta olen näemmä saanut mäkimeiramin hallintaan, sitä tuntui puskevan jopa suoraan kivestä viime vuonna!
Lopulta on penkit perattu ja poistettujen jättiläisten paikoille mahtuu muutama uusi hankinta, jippii! Niitä jotenkin tuppaa ilmestymään portaille. Vielä on muutaman perennan kohdalla tungosta ja toisaalla koloja, eli selvästi on tarve siirtojuoksutuksille, mutta ne teen vasta elokuussa, sillä heinäkuussa ei kasveja siirrellä!
 |
| Uhreja alkaa ilmestymään nurmikolle. |
 |
| Ennen. |
 |
| Jälkeen! |
 |
| Jooei, päivänkakara ei kuulu perennapenkkiin... |
 |
| Komposti kiittää. |
-----------------------------------------------
