29.8.2015

Ihana elokuu

Takana on nyt lämmin elokuu. Pari viikkoa oikeaa kesää, jotain sentään saatiin! Pitkästä aikaa olemme kaupungissa koko viikonlopun ja on ollut aikaa kierrellä pihaa. Kohta alkaa ensimmäinen kasvukausi olemaan takanapäin ja moni perenna, puu ja pensas rehottavat upeasti!

Kasvikirpparista palattuani kotiin nypin vähän rikkaruohoja (lue: kahmin vesiheinää muutaman sylillisen) ja ihastelin rehevöityneitä istutuksia. On se joka kerta vaan niin yllättävää, millä voimalla kasvit elävät, rikkaruohotkin. Keväällä tuntuu siltä, että perennapenkit huutavat tyhjyyttä ja elokuusa ei mahdu rikkojakaan väleihin (sopii laiskalle).

Ensin viisi tuntia kasvikirpparia!

Piti napsia muutama kuva, kun suuri osa plantuista ovat minulle uusia ja ihania. Eilinen rankkasade liiskasi suuren osan omeimmista kukista, kuten ritarinkannuksen ja liljat, mutta tässä jotain pientä kuitenkin.


Kolme kärhöä yhdessä kuvassa. 

Princess Diana on hätkähdyttävä!

Suklaakirsikan juurella kasvava valkoinen kevätkaihonkukka on levinnyt keväisestä yhdestä ainusta plantusta! Huhhuh!

Talvella hankittujen esikoiden vuosikello on sekaisin. Ei haittaa!

Mikä rikkaruohomeri! Mutta kuka tunnistaa rikan? No tomaattihan se on! Talvella pudotin ruokakassista yhden kirsikkatomaatin hankeen. Yhden. Kesän mittaan olen kitkenyt noita kymmeiä ympäri tonttia!

Jouluruusutkin luulevat, että on kevät.

Tämän jouluruusun melkein misasin, niin syvällä lehtien alla olivat.

Pikkuisen "Green with envy" -hostan upea kukka!

Pikkuisista hostista puheen ollen – tämä ihana on aika pieni, eikö?

Mutta TÄMÄ se vasta minimaalinen onkin!! Tuo on teelusikka, tuon nimi komeilee. Hihiii!

Draamaa pusikossa!

Kitkiessäni alkoi vieressä kuulua urinaa. Metsänreunassa, ihan pari metriä minusta ottivat naapuruston kissat toisistaan mittaa urisemalla. Pääsinpä tutustumaan kumpaankin vuorollaan lähietäisyydeltä, kun tilanne laukesi. Taaempi poika, tuhdin kokoinen jössikkä on nimeltään Rafael ja piiloon luikkiva pitkäkarvainen tyttö on Mai, ainakin kaulapantojen nimien perusteella. Terve naapurit, kauska tutustua!

Mai on nätti tyttö ja sitä selvästi jännitti jättikokoinen Rafael.

Kirjavalehtinen posliinirikko on kaunis koko vuoden. Tämä vanhasta pihasta rääpäleenä tuotu taimi
on moninkertaitanut kokonsa kesän aikana.
Vielä lopuksi arisaeman ööö Marja? Hedelmä? Hauska tyyppi!

Huomenna aloitan uuden penkin rakentamisen. Siihen tulee miljoona keijunkukkaa sekä kuunliljoja. Siitä tulee vielä hieno, vaikka suurin osa plantuista eivät saavu ennen kevättä. Mutta jos kerrankin olisi penkki valmiina ennen planttujen saapumista? Aina sitä voi unta nähdä.


-----------------------------------------------
Tykkää Puskantakaa-Facebooksivuista, niin saat ilmoituksen uusista blogipostauksista!
Puskantakaa löytyy nyt myös Instagramista.

25.8.2015

Kirppiskärpänen puri

Ai miten puutarhakirppiksellä meni? Hienostihan siellä meni. Ensimmäisenä kurvasin paikalle ja viimeisenä lähdin. Sää oli täydellinen, tunnelma katossa ja taimia löytyi vaikka minkälaista. Moni teki jättilöytöjä ja näkyipä yksi jos toinenkin mies, joka oli joutunut kantojuhdan rooliin. Onneksi ukko katsoi minua kierosti kun lähtiessä olin kiskoa puutarhahousuja jalkaan ja pakotti vaihtamaan shortseihin. Lappuhaalareissa olisin kyllä muuttunut märäksi lätäköksi.

Valmis ottamaan vastaan kirppistelijöitä!

Kyltit olivat suosittuja, tässä lempikylttini uuden omistajansa kädessä. Kylttien teko-ohjeet luvassa blogissa talvemmalla.

Itsekään en välttynyt ostoksilta, sillä Aivar tuli pakunsa kanssa Virosta myymään erikoisia saniaisia, ja tietenkin retkahdin pariin. Ja muutama purkki valkoista kevätkaihonkukkaakin tarttui mukaan. Ja ysi palleroarovuokko. Ja mun, kun ei pitänyt ostaa yhtikäs mitään. Juupajuu, kuuluisia viimeisiä sanoja taas kerran.

Yleiskuvaa en tajunnut ottaa kuin vasta, kun rupesimme pakkamaan tavaramme... 
Taimia löytyy vielä ensi lauantaiksikin, jee!

Taimiahan jäi yli kun niin villisti niitä purkitin. Onneksi ihana Anita keksi, että lauantaina on siivouspäivä ja päätimme yhdistää voimamme ja yhdessä myydä loput taimemme pois. Toivotaan siis kaikki sormet ristissä ihanaa säätä ja kunnon markkinahulinaa.

Kirppiksen osoite on Keihästie 13 A, Vantaan Vesalassa. Siivouspäivän linkki on tässä. Paikan päälle pääsee metrollakin jos muutaman minuutin kävelymatka ei haittaa. Lähistöllä on muitakin siivouspäivään osallistuvia, eli ihan vaan meitä varten ei tarvitse hinautua paikalle.

Tällä kertaa varmaan tuon peräkärryn (lue: ukko ajaa sen paikalle ja parkeeraa kauniisti) valmiiksi lastattuna niin, ettei tarvitse paljoa nostella ja järjestellä, sillä onnistuin nostamaan jotain väärässä asennossa ja naksautin selkäni.





23.8.2015

Vihdoin pelargoniloistoa

Kun on kerrankin joutunut kastelamaan kasvimaan ja perennapenkit, niin saa palkita itseään näpertämällä pelargonien kanssa. Keväälläne pääsivät day spa -hoitoon (lue siitä tästä), ja toivon, että sen avulla sinnittelivät koko kylmän kesän. Nyt, kun lämpö on vihdoin täällä, antavat ne kaikki parastaan. Ai että, minä nautin!

Kuisti parhaimmassa loistossaan. Ilman pelargoneja tuo on kovin kolkko paikka.

Aurinko oikein hellii jättimäisiä kukintoja.

Tänä vuonna tila laajeni jälleen ja sain ihan oman hyllyn vauvoille.
Niillä on kaksinkertainen harso suojana pahimpia porotuksia vastaan.

Minervakin nauttii helteestä. Ukko on rakentanut verkko-oven kuistille, ja sen takana
kaikki kolme usein ottavat aurinkokylpyjä.

Täydellisyys! Tällaista pelargonia olen etsinyt pitkään ja vihdoin se on minulla. Lapussa lukee Appleblossom Emma, mutta minusta tämä on enempi tulppaanikukintoinen kuin omenakukka-pelargoni. Olisiko ehkä "Emma från Bengtsbo"?

Anopilta pistokkaana saatu enkelipelargoni on niin syötävän värinen jättikukkineen!

Kyllä tässä kelpaa kahvitella! Jotenkin tuntuu, että noiden jalopelargonien kukat suurenee vuosi vuodelta. Hmm...

Lisää pelargonikuvia löydät puskantakaa-instagramista!

-----------------------------------------------
Tykkää Puskantakaa-Facebooksivuista, niin saat ilmoituksen uusista blogipostauksista!
Puskantakaa löytyy nyt myös Instagramista.

18.8.2015

Valmistautuminen taimikirppikselle

Ekaa kertaa menen kunnolla taimikirppikselle myymään. Jänskää! Päätin tehdä muutaman puutarha-aiheisen askarteluprojektin, joista voin tehdä juttuja tänne blogiin talvella kun teillä on paremmin aikaa näperrellä, ja myyn nuo tuotokset kirppareilla. Koska aina teen kaikkea liikaa, heh! Luvassa on erikoisia ruukkuja ja hauskoja puukylttejä.

Olen pussittanut hirveän määrän erikoisempien tomaattien siemeniä annospusseihin, lisäksi löytyy joitain chilejä sekä sekalainen määrä hyötykasvien ja perennojen siemeniä. Muutenkin on nyt hyvä hetki käydä läpi nurkkia, ainakin usean vuoden puutarhalehdet joutavat jo seuraavalle lukijalle, ehkä jokunen kirjakin. Viikonloppuna olin hautautua karviaisten alle, ja keksin, että satsi minttu-karviaishiloa ehkä voisi kiinnostaa puutarhaimmeisiä. Nam!

Muutama pelargoni tulee mukaan uuden kodin toiveessa.

Kiertelin mökillä  pihaa ja totesin, että penkeistä löytyy hirveä määrä kasveja, joita pitää harventaa. Mikä oli ihana huomata, sillä olen jo ostanut uusia planttuja, joita en muuten saa mahdutettua penkkeihini. Perennat vaan näyttävät kovin onnettomilta nyt purkeissa, osa piti leikata ihan tyvelle, kun eivät tykänneet nousta maasta. Toivottavasti ostajat ymmärtävät, että pinnan alla on jättimäinen juurakko, joka pian taas kukoistaa.

Lisäksi minulla on nyt oiva tilaisuus tyhjentää vauvala, jossa on edelleen toissatalven kylvöksiä kasvamassa (eli jo isoja kaksi kesää nähneitä planttuja ovat), jotka eivät tule mahtumaan omiin penkkeihini. Eli rutka määrä taimia matkaavat uusia koteja kohti.

Vauvoja nätissä rivissä.

Mutta kyllä siinä on ollut ja tulee vielä olemaan hommaa! Kaivelemista, purkittamista, järjestelyä, lappujen kirjoittamista ja kaikesta tuskallisinta – järkevän hinnan keksimistä. Aina tuppaan antamaan tavaraa ilmaiseksi, mutta nyt olisi toiveissa saada materiaalikulut peitettyä sekä bensarahat paikan päälle. Eli joku sentti tai euro varmaan pitää pyytää, mutta varmaan raaviskelen päätä vielä viimeiseen hetkeen asti.

Viime päivät ovat menneet intoillessa - hyvä, että saan työt tehtyä! Päässä vaan pyörii ajatuksia lajiketietolapuista, mitä perennoja olisi vielä nostettavana, olenko katsonut viimeisen kaapin tavarat jo läpi kunnolla ja ja...

Kylttejä tekeillä.

Sen verran on planttuja ja tavaraa tulossa, että pitää kurvata paikalle peräkärryllä – varokaa siis likaista, sinistä Dacia Dusteria kuomullisella peräkärryllä, joka kurvaa paikalle laajoissa kaarissa! En ole tuolla ajanut montaa kertaa, joten vähän sekin jänskättää. Mutta onneksi päämäärä on iso parkkipaikka, niin siellä on varmaan tilaa törttöillä.

Ja ainiin, kirppis on siis perjantaina Mäntsälässä, Juustoportin parkkipaikalla. Kurkkaa lisätietoja facebookista: Tarhureiden taimi-ilta 21.8.15 kello 18-20. Itse koitan olla paikalla jo viiden pintaan. Toivottavasti tapaan paljon ihmisiä, saan jutella hörhöjen kanssa ja jos pääsisi itsekin tuhlaamaan vähän rahaa, niin olisi todella kivaa.

Tämä hempeä kurjenpolvi on myös kotia vailla.


1.8.2015

Iso annos rauhaa ja pilkahdus valoa


Sää on ollut niin tylsä, ettei ole edes tehnyt mieli kirjoittaa blogia. Mutta onneksi aurinko sentään pilkottaa välillä - lyhyt hetki oli pakko dokumentoida - sen verran harvinaista herkkua tuo on tänä kesänä.

Oloa myös keventää se, että naapurin hullu eukko (naapuri on siis niin etäällä, ettei pellon yli melkein näe taloa) on saanut helvetinkoneensa hiljennettyä. 


Alkukesästä ihmeteltiin laukauksia, jotka kuuluivat pellon suunnalta. Ihan kuin joku tussauttelisi haulikolla. No, pitäähän sitä harjoitella ampumista, mutta vähän ihmeteltiin, miksi sitä pitää tehdä iltakuudesta aamukuuteen. Laukausten jaottuminenkin oli hämärä – tasaisesti kuului kolme pamausta, viisi minuuttia hiljaisuutta, kolme pamausta. Kun tätä jatkui yö toisensa jälkeen alkoi tämänkin leppoisan lomalaisen hermoja kutkuttamaan. 

Kyselin reilun viikon hampaidenkiristelyn jälkeen tälle syytä alkuasukkaalta, eli metsästävältä isältäni. Hän osasikin kertoa, että "naapurin" rouva pelkää itäsuomessa vellovia, kaiken tuhoavia villisikalaumoja. Ollaan siis nähty yksi karju viime kesänä. Tämän perusteella täti on päättänyt suojella mittavaa peunamaataan (5x7 metriä) kaasutykillä, joka siis näitä ihania tussahduksia sitten tuottaa iloksemme. 

Isäni kävi keskustelemassa naikkosen kanssa alkuun ystävällisesti, mutta lopulta aika tiukkasävyisesti. Kuulemma täti oli sitä mieltä, että hänellä on oikeus suojella perunamaataan. Isäni oli toki samaa mieltä, mutta ehdotti vaihtamaan naapureita vähemmän häiritsevään tapaan. Muuta vaohtohtoa ei ole, naikkonen oli sanonut. Isäni ehdotti, että miten olisi, jos hän järjestäisi naiselle sähköaidan perunamaan ympärille? Ei käy, sillä villipossu ei pelkää sähköä. Lopulta isäni jopa ehdotti, että hän pirkule vie ostaisi tädille koko talven perunat. Ei käy, hän syö vain omia perunoita. Huoh.

Tässä kohti isä päätti tarttua puhelimeen. Joten langat kuumana hän kävi joka ikisen viranomaisen ja viraston läpi, poliisia myöden. Lopputulos oli masentava – kaikki ovat lomalla, eikä rikosilmoitukseen sentään heti tekisi mieli turvautua.

Lopulta ensimmäinen pahaa-aavistamaton virastotäti palasi lomaltaan ja isäni sai hänet meille käymään heti seuraavana päivänä. Seistiin pellonreunassa ja todettiin paukahtelujen paukahtavan. Koneen omistaja oli mukana (siis eri ihminen kuin tmä hullu eukko) ja hän yllättyi itse siitä, että koneen ääni on kovempi meidän puolella peltoa, kuin koneen vieressä. Hän teki heti säätöjä koneeseen, poisti siitä jonkin ääntä tehostavan tötterön ja suuntasi konetta vähän ylöspäin. Lisäksi hän rakentaa vehkeeseen liiketunnistimen. Ah! AH! AHHHHH! Eihän sitä poksahtelua tarvinnutkaan kuunnella kuin kuukauden!


Olkoot ne perunat miljoona vuotta biodynaamisina kasvatettuja perintömukuloita, mutta joku raja sentään.

Tämän ihanan hiljaisuuden innoittamina päätti ukko tehä kaiutinmittauksia pellon rajassa (älyttömän kovia piippauksia ja korinoita) ja minä hioin kuistin omalla helvetinkoneellamme. Niele akka melua ja mieti, miltä se tuntuu! Tokkopa nämä äänet edes kuulu hänelle saakka, päh.

Nyt maassa vallitsee rauha, ja mikä paremi sitä juhlistamaan kuin tukku ihania kasvikuvia. Ja lasi viiniä tietty, sillä loma loppuu kohta.


 




















-----------------------------------------------
Tykkää Puskantakaa-Facebooksivuista, niin saat ilmoituksen uusista blogipostauksista!
Puskantakaa löytyy nyt myös Instagramista.