20.9.2015

Tuoksumiekkalilja, syksyn kaunokainen


Harvemmin tulee kirjoitettua mistään yksittäisestä kasvista. Niitä on niin paljon kauniita, hurmaavia, jalat alta vieviä. Mutta tämä ansaitsee minusta erityismaininnan.

Tuoksumiekkalilja oli vielä keväällä minulle täysi tuntemattomuus. Varmasti olen sipulipusseja käännellyt kaupassa, todennut että ei talvehdi, ja laittanut takaisin hyllyyn. Vaan tänä keväänä hersyvä Mervi toi minulle pussillisen. Ne meinasivat ensin unohtua pöydänreunalle kukkapenkkejä rakentaessa, ja lähempänä kesää lykkäsin sipulit maahan syyllisyys takaraivossa tykyttäen. Ajattelin, että tekevät sentään hienoa "heinää" perennapenkin takareunaan jos eivät kerkeä kukkimaan.

Mutta, mutta! Nehän kerkesivät kukkimaan oikein vallan mainiosti. Ja mitkä ihanat kukat! Valkoisina hohtavat alkusyksyn illassa tummaa metsää vasten. Kukat ovat korkealla ja nuokkuvat vienosti alaspäin, mikä sopii täydellisesti minun superkorkeaan penkkiin, ne näkyvät täydellisesti. Puhtaan valkoinen väri tuo tuulahduksen kesää synkkien syysvärien joukkoon. Tämä osui vaan jotenkin aivan nappiin.

Nyt haasteena on tietenkin talvehdittaminen. Näiden sipulit pitää hallojen käytyä nostaa maasta ja viedä kellariin. Vähänkö olen onnellinen siitä, että ensimmäistä kertaa ikinä minulla on kellari, mihin viedä! Vielä ei ole valoisaa ja viileää talvehdittamistilaa, mutta juurakoita saan talteen, jippii! Laittakaa nyt vaan varpaat ristiin, että nuo säilyvät hyvin talven yli ja lähtevät ensi keväänä vielä kasvuun.

Kiitos Mervi tästä ihanasta tuttavuudesta!




-----------------------------------------------
Tykkää Puskantakaa-Facebooksivuista, niin saat ilmoituksen uusista blogipostauksista!
Puskantakaa löytyy nyt myös Instagramista.

16.9.2015

Surkein tomaattikesä ikinä

Suurin intohimoni, tomaatit, ovat olleet onnettomalla säästöliekillä tänä vuonna. Keväällä vielä intoilin tulevaa tomaattikesää, kasvihuoneettomuudesta huolimatta: plinks, tuossa. Järkeilin, että pärjäävät ne tomaatit ulkosallakin, hitaimpia lukuunottamatta. Valkkasin siis ulkolajikkeita, peruslajikkeita ja ennakkoluulottomasti muutaman minulle upouudenkin lajikkeen.

Kevät kului uuden talon lumoissa, uutta pihaa nuuhkiessa ja uusia penkkejä rakennellessa. Kylvetyt tomaatit kasvoivat ikkunalaudalla tukematta, lannoittamatta, täysin hunningolla. Lopulta ne olivat iso kasa sikinsokin kasvavaa spagetinohutta vartta, bläh. Päätin kuitenkin lykätä ne ulos kun luulin kylmän alkukesän hellittävän. Kauhean solmujen aukomisen jälkeen sain tomaatit yllättävän siistiin riviin mökin terassille.


Byääh, toisilla on jo punaisia tomaatteja. Minulla pari kukkaa...

No, sitten iski tämä kesä. Eli siis kesä oli iskemättä. Tomaatit juroivat, juroivat ja juroivat. Kasvihuoneissa tomaattia kasvattavat puutarhurit alkoivat raportoimaan ensimmäisistä punertavista tomaateista ja minä katsoin surumielin vasta ensimmäisiä nuppuja.

Seuraavaksi iski terassin kunnostus. Isäni ilmoitti palkanneensa maalarit maalaamaan ikkunanpielet, mikä oli mahtava juttu, mutta terassi piti saada tyhjäksi puolessa tunnissa. Nykäisimme laastipaljut lämpimältä terassilta keskelle tuulista pihaa, perennapenkkien viereen.

Jaahas, siinä rivistö on perennapenkin kyljessä. Koita nyt siinä kitkeä perennapenkkiä.

Kun sain terassin lattian maalattua, niin en yllättäen enää raaskinut hinata rapaisia tomaattilaatikoita takaisin, vaan päätin, että ne saavat muuttaa talon päätyyn lämpimän seinän viereen. Siirtäminen oli pakko suorittaa ne, sillä perennapenkkeihin oli vaikea yltää ja viikkoja kestäneiden maalausprojektien jälkeen tomaattipaljujen takana pilkotti tyytyväiset ja rehevät rikkakasvustot.

Kun siirsimme paljut päätin, että lopulta iskeneen helteen takia oikein hemmotellaan vihdoinkin raakileita tekeviä planttuja ja laitetaan automaattikastelu tomaateille. Hyvin pelasi kastelu, mutta niin pelasi Esterikin, joka langetti oikein älyttömät rankkasateet automaattikastelun lisäksi. Ja minun paljuissa ei ollut reikiä pohjassa, sillä olivat tarkoitettu kasvihuoneeseen. Kun olimme poissa mökiltä parin viikonlopun verran flunssan ja kirppistelyn vuoksi, seisoivat tomaatit vedessä reunaan asti. Jippijaikaijee, madafaka, kuten Bruce Willis sanoisi. Eikun poralla reikiä alalaitaan ja sormet ristiin.

Kaunis automaattikastelu. Kun ei arvannut, mitkä kaatosateet olikaan tulossa.

Viikon päästä kutakuinkin kaikki tomaatit olivat edelleen hengissä, vaikka jokainen planttu enemmän tai vhemmän lurputti kuivia ja puolikuivia oksiaan. Yhdestä jouduin leikkaamaan kaikki lehdet pois, saa nähdä, miten selviää.

Aika surkea näky...

Mutta! Ensimmäiset kolme punaista tomaattia pilkottavat iloisina surullisten lehtien väleistä! Lähes kaikissa tomaateissa on edes yksi raakile, vain kasi planttua taitaa satavarmasti jäädä nollatulokseen. Ensimmäisinä tomaatit väänsivät Outdoor Girl ja oman risteytykseni toinen sukupolvi. Ylpeä olen
siitä! Ensimmäiset tomaatit ovat tietenkin siementomaatteja eikä niihin saa kajota ilman, että olen noukkimassa siemenet talteen.

Mutta hirveän lehtikasan poistamisen jälkeen näyttää ihan kelvolliselta.

Luvassa on näillä näkymin plussakelejä ainakin pari seuraavaa viikkoa, joten pidän sormet ja varpaat ristissä ja annan raakileiden olla ulkona.

MUTTA! Ensi kesäksi on toivoa. Arvatkaa onneni, kun viikonlopun aikana on tapahtunut tällaista!

Jeeeeeeeee!!! Minulla on maailman paras Ukko, kun hän lähtee tällaisiin projekteihin.

Ja lisäksi ukko on luvannut minulle viherhuoneen kaupunkiin. Kohta minulla on kaikki, mistä olen unelmoinut! Tietty ennen sitä on luvassa verta, hikeä ja kyyneliä. Ja varmaan parit raivaritkin. Mutta sen kaiken jälkeen lopputulos tuntuu vielä paremmalta.

-----------------------------------------------
Tykkää Puskantakaa-Facebooksivuista, niin saat ilmoituksen uusista blogipostauksista!
Puskantakaa löytyy nyt myös Instagramista.

13.9.2015

Projekti mökinterassi

Isäni yllätti kesällä maalauttamalla mökin ikkunakarmit ja muut valkoiset osat. Siitä tuli niin siisti, että terassin lattia selvästi huusi armoa. Reunimmaiset lankut olivat myös aika pehmoiset. Siitä se sitten lähti, kuten mainoksessa sanotaan.

Kaunista, kunhan ei katso lattiaa. Eikun kalusteet pois ja maalikauppaan.

Silisiskot kyllä tykkäävät, mutta muutoin, hmm.

Meikäläinen nappasi ukon superlaitteet ja lähdin konttaamaan. Hyvällä laitteella on kyllä ilo tehdä töitä.

Laalaa, mihin idolsiin tai x-factoriin pitää ilmoittautua?

Hups! Lankut söivät aika monta hiekkapaperia ja onnistuin telomaan
tämän tarrapinan huonoksi, kun en aina huomannut, että
hiekkapaperi oli hävinnyt kuin Davd Copperfieldin toimesta!

Puoliväli saavutettu. Jaksaa, jaksaa. Painaa, painaa.

Se on hiottu! Kuusvee tsemppasi äitiään. Vai onko se vaan linssilude?

Ukko nikkaroi uudet lankut. Vanhat eivät tietenkään olleet mitään
vakiokokoa, joten joutui vähän näpertelemään, mutta hyvät tuli.

Sitten maalia pintaan. Isä väitti vanhan maalin olevan pinoteksia, mutta minä väitin sen olevan maalia. Joten maalia tuli.
Loppumetreillä minulla oli polvet rakoilla konttaamisesta, joten ukko pelasti maalaamalla loput.

Illansuussa ukko suti irtorappusetkin!

Seuraavana päivänä pääsi ihailemaan pintaa, vau! Vielä ei saa astua muutamaan päivään.

Se on siinä! Kyllä nyt kelpaa, talo näyttää lähestulkoon uudelta.

Aurinkokylpyjä on ihana ottaa pelargonien seassa iltapäivisin. Nyt lattia on auringonpaahteessa juuri
niin jalkoja polttava, kuin muistan sen olleen pienenäkin.

-----------------------------------------------
Tykkää Puskantakaa-Facebooksivuista, niin saat ilmoituksen uusista blogipostauksista!
Puskantakaa löytyy nyt myös Instagramista.

9.9.2015

RESEPTI • Kirsikkaa kolmella tavalla

Tänä kesää tuli mukavasti kirsikoita, ihan meidän yhdestä hapankirsikkapuusta. Puu on kasvanut jo niin suureksi, että päätimme koittaa kepillä onnea ja latvoimme sen. Lopputulos on siisti, mutta kirsikan leikkaaminen hermostuttaa.

Ongelma kirsikan kanssa on tietty se kivi. Ja kun satoa on paljon, ei niitä hiivatin kiviä jaksa näperrellä. Nämä reseptit ovat toki hieman myöhässä tämän vuoden satoon nähden, mutta korvan taaksen kannattaa aina laittaa!



1. Kirsikkamehu
Siispä ensin tehtiin kirsikoista mehua. Satoa tuli vajaat kaksi ämpärillistä ja niistä keitin kaksi mehumaijasatsillista. Sokeria kannattaa käyttää hapankirsikan kanssa reilusti. Meillä tykätään todella makeasta mehusta, joten maijalliseen kippasin lähes kilon verran sokeria. Slurps!

Maijalla keittäessä reseptejä tai keittotapoja on monta erilaista, mutta minä teen helpon kautta. Maijan pohjalle vettä, reiälliseen välikattilaan kirsikoita niin paljon kuin mahtuu, sokerit niskaan ja kansi päälle. Keitetään n. 20 minuuttia, valutetaan kannullinen mehua ja kaadetaan takaisin marjojen pälle. Se varmaan tehdään, jotta sokeri vähän tasaantuisi. Sitä mehua ei siis kuulu kaataa plumps johonkin, vaan silleen ympäriinsä.



Sitten aika pian kannattaa ruveta pullottamaan, tai se väliosa, johon mehu kertyy alkaa valumaan yli (niinkuin minulle tällä kertaa kävi). Se nimittäin haisee pahalta kun sokeriliemi kärtsähtää. Muista, että pullojen pitää olla kunnolla puhtaat ja pullot on hyvä pitää uunissa jonkun aikaa ennen pullottamista. Itse laitan uunin 110-120 asteeseen ja laitan uunin päälle samaan aikaan kun laitan maijankin päälle. Kumikorkit vielä pitää vähintään dipata kiehuvassa vedessä, mutta voi ne siellä jonkun aikaa kiehuakin, ei ne siitä pahastu.

Mun parhaat niksivinkin maijailuun ovat pienet pihdit, millä nostaa ne kumikorkit kiehuvasta vedestä sekä kuuman pullon laittaminen tukevan posliinikannuun pullotusvaiheessa. Kuumasta pullosta on nimittäin aika mahdoton pitää kiinni hetkeä kauemmin. Kannussa pullo seisoo tukevasti ja siinä on kahvakin!

2. Kirsikkalikööri
Toiseksi laitettiin mäskit hautumaan viinaan. Yllättäen tähän projektiin ukko osallitui ihan pyytämättä, hmm. Pari kolmen litran ilvespurkkia täytettiin ehkä puolilleen mäskillä, mikä jäi mehunkeitosta. Toiseen purkkiin kaadoin niskaan ihan puhdasta kossendaalista puolentoista litran verran ja niin paljon sokeria kuin saatiin mahtumaan. Toiseen kaadoin Alkon sedän suosituksesta bourbonia saman verran. Ja sokeria tietty. Nuo saavat tekeytyä muutaman kuukauden ja pullotusvaiheessa voi olla, että pitää lisätä vähän sokeria jos on vielä hapanta. Nyt pitäisi vielä malttaa odottaa!

Mehunkeiton jämät eli mäski lähtee uudelle kierrokselle!

Alkomaholit niskaan!


Sitten vielä reilusti sokeria.


Kannet päälle ja eikun odottamaan. Syssymmällä nuo siivilöidään ja pullotetaan.
Ja sitten nauttimaan syysiltojen makeita myssyjä.


3. Suklaakirsikat

Vielä tajusin, että kaupungissa on nuori suklaakirsikkapensas, jossa on muutama kourallinen ihanan mustia kirsikoita. Sain pensaan työavereilta häälajaksi viime keväänä. Nyt kun kysyivät, että maistuvatko ne marjat suklaisilta he pettyivät hieman kuullessaan, että suklaisuus viittaa ennemmin marjojen väriin kuin makuun. Ajattelin siis yllättää heidät tuomalla heille sadon suklaadipattuna. Ja tummiin marjoihinhan oli pakko saada valkosuklaata.

Poimin todella kypsät kirsikat varovasti niin, etteivät tippuisi varrestaan. Ukko osti valkoista suklaata jona sulatin vesihauteessa. Siihen dippasin kirsikoita puoleen väliin. Vielä jäähdytys ja seuraavana päivänä tarjoilu työkavereille.

Pikkuisesta puskasta irtosi ehkä pari desiä kirsikoita. Sulatin näppituntumalta 2/3 130g sulkaalevystä,
mikä oli oikein sopiva määrä.

Suklaapalat kuppiin, kuppi kattilaan, jossa on vettä ja lämmitys. Sekoittele suklaata koko ajan ja kun se on sula voit
siirtää koko hommelin levyltä. Parhaan suklaapeiton saat kirsikalle, kun annat suklaan jäähtyä hieman tahmeaksi.

Nosta leivinpaperille jäähtymään ja kun kaikki on tehty niin kannattaa nostaa koko höskä jääkaappiin ainakin tunniksi.

Vähänkö päheän näköiset kirsikat! Todellakin black and white.
Ja maku oli yhtä upea, kuin miltä näyttävät. Napakymppi!


Mikään näistä ei vaadi sitä, että sormet punaisina istuisi kaivelemassa niitä hiivatin kiviä. Aika onnistuneita reseptejä, sanoisin. Vaikken vielä ole päässyt maistamaan sitä alkoholipitoista versiota.

-----------------------------------------------
Tykkää Puskantakaa-Facebooksivuista, niin saat ilmoituksen uusista blogipostauksista!
Puskantakaa löytyy nyt myös Instagramista.

5.9.2015

Matoja, matoja!

Vihdoinkin alkaa kompostointi sujumaan! Toki lultavasti myös kostean kesän avittama onnistuminen tämä...

Ukkosmyrskyn pilvenreunaa tähyillen päätin tonkia lehtikompostia. Sehän on perustettu tänä keväänä tänne muuttaessamme. Arvatkaa loksahtiko leukani, kun tungin lapasen pinnan alle, ja tämä tuli vastaan (siis tuolla keskellä):

Päältä kuiva, mutta kun vähän sörkki, niin keskeltä paljastui ruskeaa ja mehevää tavaraa! Wohoo!

Kuusvee, eiku anteeksi seitsemänvee, bongaa lieroja!

Parin lapionpiston perusteella olin jo siirtämässä kompostin tiiviimpään jälkikompostoriin, johon olisin sekoittanut keittiökompostia. Kuitenkin lapion osuessa ulkonurkkaan, tupsahti aimo määrä kuivaa neulasta esille. Nostin kompostista kottikärryihin niin paljon kuin jaksoin. Sitten sekoitin pohjalle jääneet kompostit kunnolla ja sekoittelin kottareista loput takaisin. Sain todella siistin ja tasaisen seoksen, joka ehkä voi olla valmista siirtää jälkikompostiin vielä tänä syksynä. Jei!

En kyllä ole ollut mitenkään kovin tarkka sen kanssa, mitä kompostiin olen heittänyt, eli seassa on satavarmasti rikkojen siemeniä. Voi siis olla, että vielä jonain vuonna "kiitän" itseäni vuolaasti. Mutta tämä onneton kompostoija on kyllä tällä hetkellä aikalailla rinta rottingilla.

Ei lapiolla, vaan talikolla, ettei kullankalliit lierot mene palasiksi!

Valmis, sekoitettu komposti. Vielä vähän aikaa ja tuo saa hypätä tiiviimpään jälkikompostoriin.

Ja jottei tämä postaus olisi niin ruma, niin – kukka!

Jos haluat yhtä nätit ja näppärät kompostit, niin ohjeen löydät täältä: Kompostoriohje

-----------------------------------------------
Tykkää Puskantakaa-Facebooksivuista, niin saat ilmoituksen uusista blogipostauksista!
Puskantakaa löytyy nyt myös Instagramista.

3.9.2015

Liljalävähdys

En ole ennen pitänyt liljoja. Jotenkin tarinat liljakukoista ovat pelottaneet liikaa. Ja ovat ne myöskin tuntuneet hiukan liian prameilta makuuni. Isoja, räikeitä ja eksoottisen oloisia. Jotenkin mieleen tulee aina Zha Zha Gabor...

No, ehkä minun maku on muuttumassa prameaksi, sillä nyt liljoja on penkissä niin, että paljon muuta ei mahdukaan!

Kaipasin alunperin toisen kukinnan mökin pionipenkkiin ja tilasin tsekeistä sipuleita sitä varten. Mutta kun saapuivat, niin unohdin mökin penkin totaalisesti ja tungin kaikki uuteen pionipenkkiin kaupunkiin. Se on nyt sitten täynnä. Siis ääriään myöden. Hyvä, että multaa mahtuu väleihin.

Mökillä nousi ja kukki viime kesänä honkkarista hankkimani ruukkulilja, ensimmäinen koekappaleeni, ja se tietty ei ole pionipenkissä. Ei mitään muistikuvaa siitä, miksi ei ole pionipenkissä. Ja siitä nappasin alkukesästä yhden liljakukon. Sen enempää niitä ei ole näkynyt. Onneksi. Koputan puuta.


Tässä tulee nyt sitä väriloistoa. Alkupään kukat ovat jo ohikukkineita, loppupään punaiset komistukset kukkivat vielä ja paria vielä odottelen.

Seitsemänveen puutarhajuhliin ei pahemmin tarvinnut koristelua, kun kukat kehystivät karnevaalimaisina koristeina patiomme. Ehkä ne eivät sitenkään ole niin pröystäileviä sittenkään.








Mitä ihmettä tämä aikoo??





-----------------------------------------------
Tykkää Puskantakaa-Facebooksivuista, niin saat ilmoituksen uusista blogipostauksista!
Puskantakaa löytyy nyt myös Instagramista.