22.1.2016

Leikkimökki on laskeutunut

Kolme työteliästä kuukautta se vei, välillä turhautumisesta projekti seisoi, välillä lanko tuli apuun, kun jaksaminen oli tiukoilla, mutta lopulta viherhuoneeni, leikkimökkini on käyttökunnossa! Oi autuutta!

Paljon on tietty vielä kesken – panelointi on viimeistelemättä, listoituksia tekemättä ja suurimpina töinä vielä kattohuovan asennus sekä ulkomaalaus vielä tekemäti. Mutta lämmöt pysyvät sisällä ja pressu katolla pidätteli syyssateet. Hykerrän kuin kissa, kun kävelen pihan poikki.


Tästä se siis lähti. Piirsin taitto-ohjelmassa pytingin, koitin tehdä ihan mittapiirroksena jopa. Heti alkuun tuttava, joka näiden päälle ymmärtää, totesi päätyikkunoiden olevan huono ajatus, ei ole jäykistävää rakennetta tuossa. Pyörittelin olemassaolevien ikkunoiden mittoja essuntaas ja päädyin lopulta siihen, että päätyyn tulisi vain kaksi ikkunaa päällekkäin – ne, jotka piirroksessa ovat ylärivissä.



Lokakuun alussa sitten pyöriteltiin paaluja maahan. Ukko tajusi jo silloin, ettei tällaista vajaa rakenneta viikossa. Pyörittelyn iloista kirjoitin jo syksyllä tässä postauksessa.



Seittemänveen mielestä oli hauskaa, kun lattiapalkkien väleihin laitettiin styroksieristeet, sillä tanssilavan alla oli hauska könytä. Polyuretaani työnteli styroksilevyjä sinne tänne. Lattian laiton jälkeen tajuttin, että ne levyt on kiinnitetävä nauloilla tai niiden lopulliseen sijaintiin ei ole mitään sanomista.



Vihdoin alkaa hymyilyttämään, kun alkaa näyttämään muulta, kuin tanssilavalta! Ollaan jo lokakuun loppupuolella.



Runkokehikon laitto menikin sukkelasti, vaikka jokaisen palan piti ukon sahata itse, miettiä liitokset, kulmat ja välistykset. Pari kohtaa saatiin purkaa ja laittaa uusiksi mittavirheen takia, mutta muutoin sujui kuin tanssi!



Pirkuleen painavat kattoparrutkin nousivat omin voimin. Siis minä vain kuvasin ja väänsin ruuvinvääntimellä sievästi jotain kulmarautoja paikoilleen, ukko nosti. Se on aika vahva vaikka kuinka valittaa ikää ja kuntoaan.



Neljässä päivässä siirryttiin "tanssilavasta" tähän! Alkaa jo tuntumaan huoneelta! Vau!



Tunnelmakuvaa illansuusta.



Viidentenä päivänä ukko kiskaisi vielä kirosanojen saattelemana vanerit katolle. Samalla alkoi syksyn myrskyt rankkasateineen. Aika hyvä ajoitus kattolevyille, siis. Ukolta lopahti jaksuuti, mitä en yhtään ihmettele, ja projekti sai seistä parisen viikkoa.



Marraskuun puolella lanko tuli apuun. Ukot nostivat ikkunoita paikoilleen, liimasivat lisää eristelevyjä seiniin, lattiaan ja kattoon ja tilkitsivät rakoja.




Kun ovenkarmikin on paikoillaan ja terassilaudat on nakutettu paikoilleen, alkaa kokonaisuus jo hahmottumaan. Näyttää petollisen valmiilta, ihan kuin voisi vain laittaa oven saranoilleen ja asettua taloksi...




...mutta juuei! Koloja on yllättävän paljon tilkittävänä. Polyuretaania ostettiin niin paljon, että K-raudan kauppiaalta tuli lämminhenkinen joulukortti.



Marraskuun loppupuolella se lopulta tapahtui! Ovi saatiin paikoilleen ja patteri nostettua sisälle! Joka paikka oli tietenkin kostea syysmyrskyjen jäljiltä ja patteri sai humista yötä päivää työntäen kosteutta ulos. Ukot rupesivat kuitenkin jo laittamaan kipsilevyjä sisäseinille. Tulipa yhtäkkiä pimeän ja pienen oloista, hui!



Nyt on levyt paikoillaan ja ilmanvaihtoventtiilit asennettu. Vielä sai tönö jäädä kuivumaan viikoksi viikoksi ennenkuin kannatti laittaa lautalattia ja maalata.



Sillä välin alkoi paneloinnin nakuttaminen. Käsin nakutettiin kädet hoosiannaa huutaen, onneksi oli vielä lanko apuna. Pressu vedettiin pytingin niskaan kun ilmeni, ettei pontattu ja pinnoitettu kattovaneri pidä kummoisemmin vettä. Niinpä tietty.



Mutta vihdoin! Tässä on seinät maalattu ja lautalattia laitettu ja maalattu! Ollaan uudenvuoden aaton aatossa ja otetaan ensimmäisiä varovaisia askelia sukkasillamme vastamaalatulla lattialla. Näkee ikkunoista, että on vierähtänyt parisen viikkoa. Vielä lattia- ja kattolistat ja alkaa olemaan muuttovalmista!



Fiksuna miehenä ukko totesi, että vielä pitää rakentaa tuulikaappi, tai ovesta ei voi kulkea talvipakkasilla. Bongasin ilmaisen suihkuseinän netistä ja parilla kympillä löytyi myös sisäovi ja muut palat olikin jo olemassa. Niks naks, kätevä mies!



Nyt ollaan vuoden 2016 alussa. Ukko listoittaa ja minä alan kantamaan roinaa vastakasattuihin hyllyihin. Toinen lundia löytyi oman varaston perukoilta ja ovellisen löysin ilmaiseksi netin kautta. On se ihmeellinen paikka se intternetti. Valkoinen "laatikko" on entisen akvaarioni jalusta. Se on täysvanerinen, tukeva kuin faaan ja ukon parhaimpia tekeleitä, enkä millään ole raaskinut luopua siitä. Ja nyt sitä tulee ruukutuspöytä! Jee!



Tässä kuva toiseen suuntaan. Kaikki kalusteet ovat kierrätyskamaa, vähän vaatii fiksausta, mutta sehän on vaan kivaa! Tuossa kelpaa istuksia nauttimassa puutarhasta! Ikkunoiden ympärille tulee keväällä listat, mutta ne saavat nyt kuivua talven yli. Hinkkasin ne puhtaiksi ja rapsutin irtoavan maalin, eli keväällä saa vähän heilutella pensseliäkin vielä.



Näin talvella sisällä on nelisentoista astetta, eikä kovin pitkiä aikoja viitsi istua aloillaan. Mutta kun pelargonit oli kasteltu ja nypitty niin en millään malttanut lähteä, vaan istuin ja hengitin niin kauan, että varpaat jäätyivät. Villaiset tossut ja viltti ovat nyt tekeillä, että voisi istua pidempään.

Nyt minulla on oma leikkimökki. Ai että, olen kyllä onnenpekka!

-----------------------------------------------
Tykkää Puskantakaa-Facebooksivuista, niin saat ilmoituksen uusista blogipostauksista!
Puskantakaa löytyy nyt myös Instagramista.

16.1.2016

Bokashi tulkoon • Osa 1

Nyt meikäläinen päätti kokeilla uutta kompostointimenetelmää nimeltä Bokashi. Lyhykäisyydessään Bokashin idea on, että talousjätteet fermentoidaan kutakuinkin samalla tavalla kuin tehdään hapankaalia. Hapatuksen jälkeen jätteet kaivetaan maahan, ja ne muuttuvat siellä mustaksi mullaksi kahdessa viikossa.

Olen jo puolen vuoden ajan lukenut innostuneita juttuja Facebookin eritäin aktiivisesta Bokashi-ryhmästä ja sitä kautta päntännyt Bokashin toimintaperiaatteita. Silmissä vilisi ensin emmit ja emmat, hapatit ja rouheet. Hiljalleen ymmärsin tekniikan ja oli ilo seurailla jo vauhdissa olevien harrastajien reippaita kokeiluja. Kahlasin myös monen monta YouTube-videota aiheesta, ja nyt lopulta on tunne, että on aika työntää sormeni soppaan.

Tarvikkeet voi ostaa netistä tai ne voi tehdä itse. Pihinä elikkona päätin tehdä kaiken itse, pidemmän kaavan mukaan. Pitäähän se perse työntää puuhun, kuten yleensä.

Kaupan tuotteilla prosessi menee niin, että talousjäte, joka on hyvä pilkkoa pienehköiksi palasiksi, laitetaan ilmatiiviiseen ja hanalliseen ämpäriin (jonka voi ostaa valmiina) ja joka litraan jätettä lisätään ruokalusikallinen bokashirouhetta. Kun ämpäri on täynnä, painellaan siitä viimeisetkin ilmat pihalle ja suljetaan kansi. Kahden viikon fermentoimisen jälkeen on seos, eli "hapatti" valmista. Tämä lopputulos ei eroa ulkonäöltään paljoakaan alkuperäisistä jätteistä, mutta maitohappobakteerit ovat jäystäneet sen pehmeäksi. Hapatti kaadetaan kuoppaan maahan, sekoitetaan hiemen multaa joukkoon ja peitetään mullalla. Kahden viikon päästä kuopassa on mustaa multaa.

Helpompaa kuin heinän teko. Mutta kun VOI tehdä asian monimutkaisemmin, niin pitäähän sitä kokeilla.

Bokashi-ryhmästä voi kuikuilla tarkempia tietoja litkuista ja rouheista, minä en tässä viitsi toistaa hyviä tietoja, mitä sieltä voi helposti lukea. Tässä vaan dokumentoin omaa Bokashi-polkuani.



Ensin pitää tehdä EM-1 -liuos, eli on maitohappoliuos, joka on Bokashin selkäranka. Sen jälkeen pitää vielä tehdä rouhe, eli liuosta lisätään rouheeseen, jota kuivatetaan ja jota on sitten helpompi käyttää kompostoidessa. Koko prosessiin menee jopa kuusi viikkoa ja se voi hyvinkin epäonnistua. Mutta siihen ei tarvitse kuin pari lasipurkkia, pari ämpäriä ja yhden kannen, puoli desiä riiiä, litran maitoa ja muutaman lusikallinen melassia. Ja jotain materiaalia, mistä rehdä rouhetta. Ei siis mikään kallis kokeilu.



Ensin puoli desiä riisiä pestään parissa desissä vettä. Talteen otetaan vesi, ei riisi. Riisi kannattaa keittää ja syödä illalliseksi.



Desi pesuvedestä kaadetaan puhtaaseen lasipurkkiin ja laitetaan kansi löyästi päälle, jotta purkkiin ei synny painetta.



 EM-1-liuoksen, eli Emmin, alku laitetaan pimeään kaappiin muhimaan 5-7 päiväksi. Jännää. Nyt odotan viikon verran, kalenteriinkin laitoin merkinnän. Viikon päästä alkaa leikki maidolla.



Vielä pitää kyhätä ämpärisysteemi. Koitan, josko viinipakkauksen hanan saisi ympättyä ämpäriin. Jos ei, niin mennään reiällä, joka on peitetty ilmastointiteipillä. Ämpärin sisälle laitan toisen ämpärin, jonka pohjassa on reippaasti reikiä. Tämä systeemi pitää tehdä, koska liika kosteus ei ole hapatusprosessille hyväksi, vaan tarvitaan kosteudeneroittelupohja. On myös ostettavissa siivousämpäreitä, joissa on lianerotinpohja. Nämä ovat kuulemma näppäriä, mutta kun meillä nurkat vilisevät ämpäreitä, niin käytän niitä. Nestettä lirutellaan pois muutaman päivän välein, ja tämä neste on kuulemma mitä tykeintä kasviravinnetta, eli se kannattaa ottaa talteen.

Nyt matkani ihmeellisen Bokashin maailmaan on alkanut, tervetuloa seuraaman sitä!

-----------------------------------------------
Tykkää Puskantakaa-Facebooksivuista, niin saat ilmoituksen uusista blogipostauksista!
Puskantakaa löytyy nyt myös Instagramista.