13.10.2013

NIKSIPIRKKA • Penkkien reunat

Jämptiä sen olla pitää!
Tässä oiva idea kaikille meille laiskoille. Vaatii aika paljon töitä saada kasattua, mutta sen jälkeen on niin ihanan huoltovapaata elämää, että naapurit putoaa puista kateudesta. Kysymys on siis penkkien siisteistä ja helpoista rajauksista ja niihin sopivista kohopenkkien reunoista. Vastaus: tiiltä! Ei mulla sitten muuta.

No avataan nyt ajatusta vähäsen sentään. Mennään kierrätyskeskukseen, surffataan netin palstoja, dyykataan lavoja tai käydään purkutyömaalla. Tiiliä saa yllättävän halvalla, jos niiden ei oleta olevan priimaa. Itse hankin tiileni Helsingin kierrätyskeskuksesta, joka on varmasti maan kallein kierrätystavaran vaihtopiste, ja maksoivat suurinpiirten sentin per tiili. Sanoivat 10 snt/tiili, mutta kun tarkastivat kuorman (ai ne ottikin kaikki) niin lasku oli seeeelvästi pienempi. Ajokertoja tulee useampi, autoon voi harvoin ladota niin paljon tiiltä, kuin mitä tilavuus antaisi. Katso latoessasi jousitusta aina välillä. Ei kannata rikkoa autoaan (tai pahimmillaan laina-autoa) muutaman tiilen takia.

Sitten kaivetaan kukkapenkki. Jos on ihan normiperennaa tai kevyttä ryytimaata tulossa, niin 10 cm riittää. Kokoa kaivetaan noin 10 cm leveämmäksi, kuin mitä ajateltu penkki on. Ja muistetaan, että lappeellaan oleva tiili syö jonnin verran penkin sisätilavuutta. Jos maa on kovin rikkaruohoinen, niin voit kuopan pohjalle laittaa valitsemasi juurieste. Se kannattaa laittaa ihan reunoille asti ja taivuttaa ylös maanpinnan yläpuolelle (reunat kannattaa siistiä vasta ihan lopuksi).

1. Kaivetaan 10 cm syvä kuoppa, 10 cm suurempi kuin ajateltu penkki.
Sitten ladotaan ulkoreuna tiilikivistä, siis upotetaan rivi tiiliskiviä kuopan reunalle nurmikon tasalle ja varsinaisen penkin ulkopuolelle. Juuriestematto taivutetaan ylös tämän tiilirivin ulkopuolella. Tämä reuna on "se" juttu, reunan perusta ja se kannattaa latoa siistiksi ja suoraksi, reuna tulee seuraamaan tämän rivin korkeuseroja.

Kun myöhemmin leikkaat nurmikon kuomaat, kuinka siistiksi reuna tulee - ilman mitään lisävaivaa! Kerran hurautat nurmiparturilla ja se on siinä! Tiilirivi ei loista rumasti, kuten jotkut muovireunat, kerralla leikaten tulee siistiä jälkeä, eli ei tirimmerityötä jälkikäteen, se on kutakuinkin huoltovapaa (jos et leikkaa keräävällä leikkurilla, niin kannattaa välillä harjata reuna puhtaaksi, ettei siihen kerry maatuvaa aineta ja lopulta multaa) ja hyvä tiili ei maadu! Jei! Tuon eteen kannattaakin tehdä vähän enemmän töitä perustusvaiheessa.

2. Paikallaan kevyt pohjakangas ja maahan upotettu tiilirivi, joka toimii kanttauksena.





Sitten täytetään kuoppa tasaiseksi halutulla supermullalla ja tampataan tiiliskivireunan vierestä maa todella kovaksi, tai laitetaan siihen 10 cm hiekkaa/soraa. Se alue siis tulee varsinaisen kohopenkin reunan alle, ja sen pitää olla tiivis ja kantava.

Tähän lisään eri penkistä otetun kuvan tuosta tukevoittavasta hiekkareunasta. Tässä penkissä on pohjakankaana kaksin kerroin taitettu suodatinkangas. Tämän jälkeen penkin "pohja" siis täytetään mulalla ennenkuin ladotaan varsinainen tiilireuna.
3. Kuoppa täytettynä maanpintaan asti, reunalle laitettu hiekkaa jonka päällä penkin ensimmäinen rivi tiiliä.

Sitten vaan latomaan penkin reunaa. Tärkeää on, että penkin tiili tule sentin verran maahan upotetun tiilen päälle. Jos jää rako maahan upotetun tiilirivin ja penkin tiilin välille, mistä multa loistaa kutsuvasti, niin arvaat kyllä mitä tapahtuu. Olen kokeillut, ei tarvitse toistaa. Laastia tai muurausta ei tarvitse käyttää tiilten kiinnittämiseen, mutta silloin ei kannata tehdä mitään järjettömän korkeaa reunaa. Ja jos ei kiinnitä tiiliä millään, niin penkkiä on helppo myöhemmin muunnella jos tuleekin toisiin ajatuksiin (kuka muka muuttaisi mielensä). Itse olen latonut kolmen tiilen korkuisia penkkejä, jolloin penkin syvyys on 40 cm (kun on kaivettu 10 cm maahan). Varmaan neljän tiilen korkuiset toimisi myös, mutta sen jälkeen en mene takuuseen tukevuudesta.

Latominen kannattaa tehdä ihan kuin tiiliseinää tekisi, eli tiilet lappeellaan ja kunnolla limittäin alempaan riviin nähden. Jos purkumaalla, tai mistä nyt tiiliä haetkaan, on puolikkaita tiiliä tai tiilenpalasia, niin älä hyljeksi niitä. Tulet humaamaan, että kaiken maailman tiilenpalaset ovat kullanarvoista tilkettä, sillä harva muurinpätkä menee yksi yhteen tiilen pituuden kanssa. Ja kun tilkepalat loppuvat, niin kannattaa kinuta jostain lainaan oikein vahva pora, sillä muuta tapaa paloitella tiiliä emme keksineet. Ukko veti poralla muutamia reikiä vieri viereen ja sitten mäiski tiiltä päin kiveä. Kyllä halkesi.
4. Latomista ja täyttämistä ja - tadaa - valmis penkki!

Näin saat tehtyä vaikka minkämuotoisia ja -näköisiä penkkejä. Muodot kannattaa miettiä niin, että ruohonleikkuri pääsee kaikkiin kulmiin kätevästi. Tiilen värjeähän on rajattomasti, voit hankkia lähes priimatavaraa tai todella vanhaa ja murentunutta tiiltä, voit jopa sekoittaa eri tiililaatuja - ihan oman mielen mukaan. Itse vaitsin valkoisen tiilen joka sopii talon valkoisiin ikkunapieliin ja tukitolppiin. Itse olen antanut penkkien seurata maan muotoja, eli en ole kaivaut ja suoristanut maata, enhän olisi tehnyt niin ilman reunojakaan. Rakentaessa tiilen ylös-alas-kaartuminen näyttää hassulta, mutta kun penkki pursuaa kasveja yli äyräiden on tiili sivuroolissa, ihan niinkuin kuuluukin olla. 

2 kommenttia:

  1. Ihana! Minäkin olisin hyväksikäyttänyt luonnonkallion. Niin harmittaa ettei tontillamme ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi pihaan on jätetty pari isoa kiveä kun talo rakennettiin 60-luvulla! Ihan littanalle tontille on jotenkin kovin vaikea tehdä muotoja - tulee valkoisen paperin syndrooma, eli ei tiedä, mistä aloittaa. Kiven kainaloon kun lykkää yhden kasvin niin nopeasti se siitä lähtee ;) Pitääkin muten ottaa kuva viikonloppuna siitä, miltä tuo penkki näyttää vuosi perustamisen jälkeen!

      Poista