30.1.2014

Pelargonien pistokkaat

video

Olisiko aika ottaa pelargoneista pistokkaita? Nelijalkainen mummopuutarhurimme harventaa jo muutenkin kärsivän oloista lempipelakuutani reilulla otteella. Pitänee ottaa pari vartta säästöön... Tässä hyvät ohjeet, turha minun on toistaa samaa.

Ennen en olekaan omistanut saatika koittanut talvehdittaa pelargoneja, mutta nyt tämäkin tuli kokeiltua (taino, eipä se talvi ole vielä läheskään ohi, kröhöm). Englanninpelargonit, tai jalopelargonit, veivät viime kesänä sydämeni.

Pelakuut viihtyisivät varmasti paremmin hieman huoneenlämpöä viileämmässä, mutta vastapainoksi olen pitänyt niitä keittiön työpisteen ledien alla ja jättänyt valot niille päiväksi. Ovat vielä yhtä lukuunottamatta hengissä.

Mutta nyyh, valkoinen, yksi lemppareistani kuukahti. Se olikin joku eri pelargoni, paksuilla nahkeilla lehdillä. Vielä en ole pelargonitietäjä, kuten huomaat! Mutta jos ei kokeile, ei voi oppia. Katsotaan siis, saanko pelargonit säilymään hengissä kevääseen saakka ja lähtevätkö pistokkaat kasvuun. Peukkuja, pyydän!


26.1.2014

NIKSIPIRKKA • Aika kylvöjen!

Jos multasormea särkee, niin ei hätää - sitä pääsee hoivaamaan kylvämällä perennoja. Ai nyt vai? No juujuu.

Hanki itsellesi ihanien perennojen siemeniä, ainakin rautakaupoissa on jo siementelineet esillä. Ota tomaattirasia tai kannellinen viilipurkin mallinen kippo tai vaikka pieni kukkaruukku. Jos purkissa ei ole reikiä itsestään, tee niitä (saavat olla reilun kokoisia, sekä pohjassa että kannesa). Kylvä siemenet ohjeen mukaan kyvömultaan. Suihkuta multa kunnolla kosteaksi ja jatka suihkuttelemistä muistaessasi päivän-parin ajan.
Teen pohjareiät seinän alareunaan, jottei IHAN kaikki vesi valuisi läpi. Pohjalle laitan tujua mustaa multaa ja pinnalle vielä reilun kerroksen kylvömultaa (joka on hellempää siemenille). Kanteen myös kunnon reiät, että saa hyödyt sula- ja sadevesistä!

Koreissa purkkeja on helppo siirtää kevään tullen.
EI NÄIN! Viime keväänä laitoin purkit keskelle hankea, kasvulaatikoiden 
"päälle". Arvatkaapa vaan mitä tapahtui lumen sulaessa...


Sitten vie purkki pihaan. Valitse varjoisa paikka ja tietty sellainen, jossa kukaan ei astu päälle tai josta ei joku luo lumia ja purkkia pois sen mukana (juu, näitä on nähty). Peitä rasia tai purkki kunnon lumikasalla. Jätä omaan rauhaan kevääseen (katso välillä, että lunta on purkin päällä).

Keväällä kun purkki sulaa esille aloita kastelu. Mitä enemmän multaa käytit kylövaiheessa ja mitä varjoisammassa purkki on, sen vähemmän arka se on kuivumiselle. Älä te mitään muuta, kuin katso, ettei purkki kuivu. Seuraa mielenkiinnolla, mutta älä ihmettele, jos mitään ei tapahdu pitkään aikaan. Jotkut siemenet itävät vasta juhanuksena, jotkut mahdollisesti vasta seuraavana keväänä!

Kun siemenet ovat itäneet ja työntäneet ensimmäiset oikeat kasvulehtensä (sirkkalehtien jälkeen), kouli ne, eli siirrä ne kasvaaan omiin ruukkuihinsa ja hoida kuin mitä kesäkasveja tahansa. Useimmat perennat eivät kuki ensimmäisenä vuotenaan ja voivat perennapenkkiin istutettuina tukehtua isompien varjoon. Toisena vuotenaan ne voi hyvin siirtää perennapenkkiin. Tosin tässä vaiheessa olet jo kylvänyt uusia perennasiemeniä ja sen lisäksi hankkinut taimia täyttämään ne kolot, jotka aioit täyttää näillä siemenkasvatuksillasi. No eipä hätää, aina kasville joku kolo löytyy.

Helppoja ja nopeasti kukivia lajeja, joita mielihyvin voin suositella ensi kertaa hankikylvöjä kokeilevalle ovat punakellukka, päivänkakkara ja erilaiset akileijat.

Kylväminen on ihanaa, kohta on kevät!!

23.1.2014

Kasvihuoneprojekti 2014 • Osa 4

Olipa kerran rakastettu kennokasvihuone, mutta ei ole enää. Sen pituinen se. Eikun, odotas! Tämä onkin Seija-myrskyn joulukuussa 2013 tuhonneen kasvihuoneen seuraajan syntymätarina.

Perustuksien tekoa on pähkäilty kovasti. Arveltiin, että anturahan siihen on valettava. Ja kaivinkone tilattava kaivamaan ruokamulta pois. Ja sellaiset määrät betonia ja täytesepeltä pitäisi tilata, että niitäkin saisi rekalla tuoda. Ei helevata. En ala, en rupea!

Onneksi tuli katsottua Strömsön kasvihunerakentelua, missä viisi metriä korkean ja jykevistä palkeista kasatun kasvihuoneen laittoivat kierrepaalujen varaan. Jesh, siinäpä meille sopiva vaihtoehto! Silloin kasvihuoneen alimman kehikon pitää kuitenkin olla ehjä, eli saan sanoa heihei ajatukselle, että voisi ajaa kottikärryt kasvihuoneeseen. No se on pieni kompromissi. Vajan päässä pitää kuitenkin käyttää mietintämyssyä, sillä sinne pitäö ihan oikeasti ajaa kottarit ja ruohonleikkuri suojaan. Mutta me kaksi tonttua kyllä keksimme keinot!

Nyt olen väsännyt tarkemman "3D" -kuvan. Tässä on mitat kutakuinkin kohdillaan ja ostamistamme lasien mukaan tehty mitat.

Huomatkaa lasikatto. Se syntyi budjettisyistä. Olin ajatellut käyttävämme valokatetta. Sen muoto olisi samanmuotoinen, kuin talon kattomateriaali. Tiedustelin moisen hintaa tilkkeineen ja vermeineen. 1500 euroa. Huh! Mies sitten laski hankkimamme lasiruudut, ja tokaisi, että "Tehäänpä klasikatto, säästetään melkein 1500€". Huhhuh, vähän ajatus hirvitti, mutta niinhän ne katot on ennenkin tehty.

Seuraavaksi piti miettiä, miten se katto rakennetaan ja sen lisäksi, miten sitä huolletaan kun siitä jokin lasi särkyy. Kaikenmaailman listat ja alumiinit ja kumit ja elementtirakentamisen ideat mietittiin läpi. Alkoi tuntua raskaalta ja monimutkaiselta.

Sitten Valantehnyt Lääninkätevikkö lähetti meille exelin, johon oli näppäränä poikana laittanut kaavoja, jotka laskivat koko komeudelle hinnan (tuollaisista voin vai unelmoida itse). Seuraava perseelletippuminen seurasi – ilman mitään tilattuja työtunteja, kattoluukkuja, maaleja ja monta muuta juttua hiveli summa jo 5000 euroa. Vaikka se valokate oli karsittu jo pois. Arvelin, että lisäbudjettia sen päälle tarvitsisi vielä ainakin 2000 euroa. Huhhuh.

Exelissä oli mukana se valettu antura. Nyt varmistuin lopulta siitä, että kasvari pykätään paaluille. Ei tarvitse tuoda yhtään ainutta konetta pihaan. Sinä tonnin-kahden säästö. Katolta ja seinistä saivat kaikenmaailman listat huutia ja mies keksi riisutut versiot kaiken sortin kiinnityksistä. Siinä monen satasen säästö.

Vaikka kuinka riisuttiin osia, tonni sieltä, toinen täältä, kapusi hinta-arvioni kuitenkin yli 4500 euron. Siinä mietin, että aikaisemman suunnitelman mukaan tuo olisi varmaan salakavalasti tullut maksamaan kymppitonnin. Huhhuh.

Mies myi kilttinä ihmisenä pois hifilaitteitaan eikä ole vielä kertaakaan ivaillut, että tulee kalliit tomaatit.

Mutta hei! Sain lähetettyä kyselyn kaupungille lupatarpeista.

20.1.2014

RESEPTI • Jumalainen lämmin juuressalaatti

Puskantakaa-reseptit pyrkivät olemaan ilmastoystävällisiä, mutta helppoja ja maukkaita, keskittyen oman sadon hyödyntämiseen. Reseptit ovat useimmiten omia sovelluksia jostain löydetyistä resepteistä ja pyrin kertomaan lähteen, mikäli se on edelleen muistissa. 

Pitkään olen miettinyt, että pitäisi tutustua paremmin juureksiin. Nehän ovat talviaikana sitä ekologisinta ruokaa. Avomaalla, lähellä ja pienellä lannoite- ja vesimäärällä kasvatettuja. Minulle juurekset ovat peruna ja bataatti (niijjust), porkkana, lanttua satunnaisesti raasteena ja niiden lisäksi niitä epämääräisiä kuutioita, mitä keitoissa tapaa. Niin, säilöttyjä punajuuria tulee syötyä pari kertaa vuodessa. Jippadippa.

Otin jälleen kerran sitä sarvielukkaa sarvista. Ostin pienen bataatin, palan lanttua, kaskinauriita, palsternakan ja muutaman porkkanan. Päätin paahtaa ne. En aavistanut, millainen makuelämys lopputulos olisi!

Ilta lähestyi ja nälkä kurni. Tavallisen kevyen napostelulautasen kyytipojaksi päätin laittaa juuresidea vauhtiin. Lämmin juuressalaatti, kuulostaa sopivan "olenpa makea ruokabloggaaja" -tyyppiseltä. Tässä nopeasti ja nälissäni ideoimani resepti:

Yliarvioin juuston menekin - tuosta meni alle puolet.
- lanttua
- porkkanaa
- kaskinaurista
- bataattia
- palsternakkaa
- valkosipulinkynsi
- oliiviöljyä
- siemen- tai pähkinäsekoitusta
- jäävuorisalaattia tai muuta rapeaa ja mietoa salaattia
- suolaa, pippuria, provencen yrttisekoitusta

Valkosipuli on muuten tärkeä!
Leikataan pieniksi ja ohuehkoiksi paloiksi lanttua, porkkanaa, palsternakkaa, bataattia ja kaskinaurista. Tai jotain juureksia. Sekoita keskenään lautaselle. Tee silmämääräisesti niin paljon, että sekoitusta on pari naisen kouallista per ruokailija, jos teet tuhtia alkupalaa. Enemmän, jos teet pääruokaa.

Heivataan mikroon viideksi minuutiksi täydellä teholla - tämä lyhentää aikaa uunissa miljoonalla.

Sillä välin hienonnetaan valkosipulinkynsi ja sekoitetaan se reiluun loraukseen öljyä (pitää silmämääräisesti mitata, että juurespalat saa sekoitettua ölyyn, ihan hirveästi sitä ei mene).
Öljy maustetaan vielä suolalla, pippurilla ja reilulla rannelliikkeellä provencen yrttejä.


Kuumat juurekset kaadetaan uunipellille, niskaan ripaus siemensekoitusta, pieniksi murskattuja pähkinöitä, tai mistä jyvistä nyt sattuu tykkäämään. Sitten öljyseos kaadetaan niskaan ja sekoitetaan (näppejä poltellen), kunnes kaikki juurespalat ovat saaneet osansa.

Viimeiseksi murustellaan päälle pieni määrä mustaleimaista emmentalia, vuohenjuustoa tai vaikka vanhaa goudaa - jotain vahvaa juustoa. Siis ihan muutaman juustohöylälliseen verrattava määrä.

Uuniin 150-200 asteeseen siihen asti, että juusto on sulanut ja juurekset näyttävät paahtuneilta. Tai kunnes et kestä odottaa.

Lautaselle laitat ensin ison kourallisen rouskuvaa, mietoa salaattia (silvo se jotenkuten suupaloiksi). Ihan perus-jäävuorisalaatti käy hyvin kaikessa tylsyydessään. Sen niskaan pieni loraus oliiviöljyä, pippuria ja suolaa. Sitten tuot juurekset uunista ja lapioit salaatin päälle.

Kohti ääntä. Kurrrrr. Oli siis niin maan mahtavan parasta! Ugh! Tätä lisää. Jos jonkun vinegretin joskus keksisi, niin se on ehkä ainut, joka voisi mahdollisesti tätä unelmaa parantaa.


15.1.2014

Kasvihuoneprojekti 2014 • Osa 3

Olipa kerran rakastettu kennokasvihuone, mutta ei ole enää. Sen pituinen se. Eikun, odotas! Tämä onkin Seija-myrskyn joulukuussa 2013 tuhonneen kasvihuoneen seuraajan syntymätarina.

Sijaintipohdintaa. Valoa pitää saada, samalla suojaa ja olisihan se kiva, jos pohja ei koostuisi siirtolohkareista. Eioohelppoo. Pienen kasvihuoneen paikalla? Suuren kasvihuoneen paikalle? Isä ehdotti tontin ihan toista laitaa. Piti siis tehdä havainnekuvia:
Pienen kasvihuoneen paikalla vastapäätä taloa.

Suuren kasvihuoneen paikalla talon lähellä.

Pihan toisella laidalla, kuvassa parturoin puita reilulla kädellä kasvihuoneen ja pellon välistä...
Siinä sitä sitten askellettiin tonttia edestakaisin ja tungettiin tomaattien tukikeppejä merkeiksi mahdollisista paikoista. Käveltiin kuistille tuumimaan näköaloja, käveltiin talon ympäri ja fiilisteltiin, miltä lasiseinä tuntuisi lähellä kuistia pihalle tultaessa, mietittiin kasteluvesien saanteja, vajan oven suuntaa suhteessa pihaan (vaja liian kaukana ei palvele tarkoitustaan) ja vaikka mitä muuta. Hyvin suunniteltu ja niin edelleen. Oikeasti, jos tähän rumbaan lähtee, niin pitää jokainen sudenkuoppa miettiä etukäteen.

Välillä vähän julkisivu- ja pohjapiirustusta hankittujen lasien pohjalta (tai oikeastaan noin miljoonaseitsemänkymmentä versiota):

Pitkällisten mietintöjen jälkeen päädyttiin siihen, että kolmen kuvasarjan viimeisin on paras sijainti. Se jatkaa talon toisella puolella olevan autokatoksen ja puuvajan linjaa, vaja tulee paikkaan, missä oikeasti liikutaan (verstaan polun viereen) ja tuo laita pihasta on aina ollut jotenkin keskeneräinen. Tosin se on toisella puolella phaa hyötytarhasta nähtynä ja vaatii hirrrrmuisen määrän puunkaatoa...

Kävimme työntämässä tikkuja maahan ja kehystettiin ne oranssilla narulla (joo joutuu tiirailemaan aikalailla, tooosi informatiivinen kuva):

Samaa suhteellisen huomaamatonta nauhaa sidottiin muutaman männyn ja koivun ympärille kun mietimme, mitkä pitäisi saada valon tieltä pois. Nyt alkoi olemaan sellainen olo, että pitäisi tosissaan ruveta laskemaan roposia ja selvittää onko tosiaan varaa tähän hulluuteen vai pitäisikö kaikki unohtaa. Ja se toimenpidelupa tai rakennuslupakin pitäisi hakea.

Mutta. Vajaan viikon päästä facebookissa kuului "plim" ja sain oheisen kuvan (vrt ylläolevaan kuvaan joka on otettu kutakuinkin samasta kohtaa):


Olin pudota pyllylleni! Mahtavaa! Isä oli pyytänyt tilan Moton paikalle ja pannut haisemaan! Huhhuh. Nyt nuoret tammet mahtuvat hyvin kasvamaan ja kasvihuone saa yllin kyllin valoa. Tämä projekti taitaa oikeasti toteutua, nyt pitää vaan löytää ne roposet ja saada se lupa!

12.1.2014

NIKSIPIRKKA • Paperiset esikasvatusruukut

Itsetehdyt paperiset taimiruukut. Kyllä. Ne ovat totista totta. Kokeiltu ja hyviksi havaittu. Ei enää kaupparallia oikeankokoisten muoviruukkujen perässä, ei tiskaamista ja kuuraamista, että saa halkeilevat muoviruukut puhtaiksi syksyllä, ei hermoilua keväällä siitä, tuleeko taimiin taimipolte tai home tai jokin muu, mikä ei hankaamisesta huolimatta peseytynykään, ei maitotölkkien pesemistä ja haisevien pakkausten säilömistä. Nämä ruukut ovat ekologisia, puhtaita, täysin maatuvia, yllättävän kestäviä ja kaiken kukkuraksi ilmaisia! Wohoo!

Nythän on chilien kylvöaika, joten pian pitää olla ruukkuja, mihin koulia pikkutaimet (joo-o, ihan tosi, vaikka lumi vasta laskeutui). Voit toki hankkia hienon puisen ruukuntekimen, niitä saa kaupoista suomessakin, mutta kätevä emäntä kaivelee kaapista sopivan lasipurkin, juomalasin tai säilykepurkin. Paras muotti on  suoraseinäinen ja reunan ja pohjan sauma on mahdollisimman terävä (siksi olen valinnut säilykepurkin pienempiä ruukkuja varten).  Lisäksi tarvitset vain sanomalehtipaperia. Ei liimaa, ei teippiä. Vain purkin ja paperia.

Tässä ohje:
Jos saat kannen leikattua siististi säilykepurkista, ettet leikkaa itseäsi reunoihin, niin se on mainio muotti. Tai sitten teippaat reunat jollain paksulla teipilllä, ettet viillä ranteita turhaan.
Sitten dyykkaat sanomalehtipaperia. Ota yksi sivu lehdestä, ja taita se pituussuunnassa kahtia. Pituudella ei ole väliä, kunhan se kiertyy vähintään puolitoista kierrosta purkin ympärille.
Laita paperi pöydälle ja kiepauta se purkin ympärille. Purkin pohja tulee ylöspäin ruukkuun nähden (fiksu laittaa siis paperin taitetun reunan ylöspäin), purkin suuaukko on ruukun pohjan tuntumassa.
Seuraavaksi ruttaa muotin suuaukosta sisälle kaikki "irtonainen" paperi. Sisälle työnnettävän paperin pituuden on hyvä olla yli puolet pohjan leveydestä, että saat pohjaan kunnon "tukoksen".
Näperrä purkki irti ruukusta. Ttässä vaiheessa huomaat viimeistään, että paperi on hyvä kiepauttaa aika tiiviisti purkin ympäri, muttei kuitenkaan liian tiiviisti, muutoin tässä kohti on vaikea saada purkki irti ruukusta.
Käännä muotti toisin päin, pujota takaisin ruukkuun pohja edellä ja paina.





Ota taas purkki irti. Tadaa! Valmis ruukku!
Jos ruukun yläreunat repsottavat, saat lisätukea  taittamalla yläreunasta sentti sisällepäin.
Tyhjinä paperipotit tuntuvat kamalilta rimpuloilta, jotka eivät edes pysy pystyssä, mutta kun saat niihin multaa, niin ne asettuvat hyvin. Jos olet tyrkännyt pohjasta sisälle puoli sanomalehteä, niin ruukku ei kuitenkaan seiso vaikka laittaisit sen täyteen kiviä. Muutaman harjoitusruukun jälkeen tekniikka kyllä löytyy ja keksit, miten säädellä ruukun kokoa ja syvyyttä.

Kissat huilivat taimihyllyssä, yllä tomaatintaimia paperiruukuissaan.
Koon voit siis valita kasvatettavan taimen mukaan, esimerkiksi pitkäksi venähtäneen tomaatintaimen saat näppärästi istutettua syvempään ilman että pitäisi pestä maitotölkkejä tai käydä ruukkukaupassa, sinun pitää vain löytää sopivan kokoinen purkki.

Viime talvena tein myös kestävyyskokeen, ja koulin kuusi tomaatintainta paperiruukkuihin tammikuun lopulla. Oletin ruukkujen hajoavan itsestään muutamassa viikossa. Asetin taimet  dyno-laatikoihin (niitä mustia laatikoita, missä ruoat tulevat suurkeittiöihin, niitä kannattaa kysyä ei vain kissojen näytelyhiekkiksiksi, vaan myös taimikasvatukseen). Hämmästyksekseni ne hajosivat vasta kun nostin ne laatikosta istuttaessani taimet kasvihuoneeseen alkukesästä! Juuria pilkotti jo paperista läpi, mutta paperi oli edelleen kasassa. Jos tiedät nostavasi ja siirteleväsi taimia paljon, niin nämä eivät kestä kovinkaan monta kuuautta, mutta kaksi kuukautta "vanhat" ruukut kestivät oikein hyvin nostelemista ja kavereille jakamista, kotonakin olin siirrellyt ruukkuja pari kertaa.

Lukija-arvonnassa tämä tyylikäs setti!
Ehkä toteat, että kaupan papri- tai turveruukut ovat kuitenkin helpommat. Minusta itse tehdyt voittavat kuitenkin, sillä kaupan paperi- tai turveruukut kuivuvat nopeammin ja niissä olen menettänyt taimia. "Miten niin kuivuvat nopeammin, nehän ovat samaa ainetta, mutta tukevammat", saatat ajatella. Näitä itsetehtyjä paperiruukkuja saa ladottua selvästi tiheämpään ja korkeareunaisessa dynossa säilytettynä eivät haihduta vettä sivuilta juurikaan. Jotenkin ehkä paperin kuiturakenne myös estää pahimman haihtumisen.

Koska olen nyt raapustanut tätä blogia kohta puoli vuotta, ja 10 000 lukukertaa täyttyi juuri, haluan arpoa pienen itse tehdyn kevätsetin teidän, ihanien lukijoideni, kesken. Laatikossa on tuunaamani taimipotintekopurkki (tuunaukselle en anna minkäännäköisiä kestävyystakeita), pieni lajitelma herkullisten hyötykasvien siemeniä pieneen pihaan tai suurelle parvekkeelle ja muutama tyhjä siemenpussi jotta voisit jakaa siemeiä ystävillesi. Hepitä alla, jos haluat osallista, niin annan viisveen arpoa onnekkaan keskiviikkona 15.1.2014.

11.1.2014

Kasvihuoneprojekti 2014 • Osa 2

Olipa kerran rakastettu kennokasvihuone, mutta ei ole enää. Sen pituinen se. Eikun, odotas! Tämä onkin Seija-myrskyn joulukuussa 2013 tuhonneen kasvihuoneen seuraajan syntymätarina.

Tiesin heti, että haluan kasvihuoneen peilaavan asuinrakennuksen tyyliä, onhan se kaunein rakennus, minkä tiedän. Isovanhempieni arkkitehtiystävän piirtämä. Eli eikun piirtämään. Onneksi lapsena käytin miljuuna tuntia unelmatalojen ja -tallien piirtämiseen, olin silmä tarkkana seurannut isäni toimia, kun hän hahmotteli taloaan (silloin 80-luvulla). Ja koko elämäni olen ollut pohjapiirrosaddikti, eli eiköhän yksi kasvihuone saada piirrettyä.

Avasin työkoneeni ja siinä taitto-ohjelman, jokapäiväisen leipäohjelmani. Sillä saan aika siedettävää mittapiirrosta aikaiseksi. Aloitin tekemällä pohjapiirroksia, joihin mallinsin käyttämäni laastpaljut. Minkä mallisen ja -kokoisen huoneen pitäisi olla, että voisin yhdistää ison ja pienen kasvihuoneen kaikki paljut sihen? Piirsin kymmeniä pohjia ja aina pohja paisui jättimäiseksi. Äh.

No, jospa mallintaisin ulkonäköä. Photoshop auki seuraavaksi. Yhden illan puurtamisen jälkeen olin saanut kasaan lupaavannäköisen hökkelin, toki mallinnettuna kuvitteellisilla ikkunoilla ja hyvinkin sinnepäin-mitoilla. Mutta oli kiva nähdä, miltä tuo voisi näyttää.
Kasvihuone leijuu ilman mittakaavaa ilmassa keskellä nurmikkoa, taustakuva on lähinnä tunnelman luomiseen.


Seuraavaksi aloin piirtämään julkisivua ja tutustuin harjakorkeuksiin. Suunnittelemani ensiversio olisi 3,5 metriä korkea. Hohooo! Uudestaan.

Ja kävipä meillä lykyistä lykyin! Bongasin tori.fi:stä lasien myynti-ilmoituksen. Sata 54x79 cm lasia euron kappaleelta. Ukko lähti heti hakemaan. Onnellisena hän palasi Espoon Lasilaaksosta (oikeasti), mukanaan lähes 160 lasia, jotka oli saanut 50 eurolla. Lasit ovat 3 mm paksuja, hiottuja ja erinomaisessa kunnossa olevia. Ne oli hankittu diojen säilytystä varten, reunoilla eristenauhat, että eivät varmasti ole hanganneet toisiaan vastaan. Wohoo! Sillä lasimäärällä saadaan lasikattokin! (sittenpä nähdään oliko se hyvä idea vai ei). Joo, pitäisi olla 4mm lasia, mutta nyt ei katsota lahjahevosta mihinkään ruumiinaukkoon.

Nyt on siis lasit plakkarissa, niiden mukaan on hyvä suunnitella kasvarin kokoa, ennen tätä olivat suunnitelmat kovin teoreettiset. Muutaman päivän uurastuksen jälkeen olen päässyt pariin mittapiirrosvaihtoehtoon, jossa harjakorkeus olisi sellaisella korkeudella, että sinne ylettäisi (vähintään keittiöjakkaralla) ja saisin kaikki nykyiset laastpaljut mahtumaan. Kiitos pitkästä joululomasta!

Onneksemme ukon hyvä ystävä on puutekniikan diploomi-insinörtti (tai jotain, hän varmasti korjaa minut pian) ja intohimoinen perinnerakentaja. Pekka kävi antamassa muutaman tunnin konsultaation ja kävimme läpi kaikenmaailman eri sahauskulmat, listavaihtoehdot, sokkelin rakenteet sun muut. Oma ukko ei todellakaan ole kasvattanut peukkuaan keskelle kämmentä, mutta ammattiapua oli kiva saada. Eikä kuulemma "taiteellinen näkemykseni" ole ollenkaan mahdoton.

Seuraavaksi pitänee ruveta laskemaan, onko tällaisilla mattikukkaroisilla loppupeleissä ihan oikeasti varaa tämän kokoiseen projektiin. Ja antaako Loviisan kaupunki meille luvan?

9.1.2014

NIKSIPIRKKA • Helppo puutarhatyökaluvyö

Joululoman aikana tartuin härkää sarvista, tarkemmin sanottuna minulle aika tuntemattoman eläimen sarviin – ompelukoneen. Kohtasin kavalan koneen päättäväisesti ja sain oikeasti jotain aikaiseksi! Jos minä osaan ommella tällaisen, osaa kuka tahansa joka vaan osaa pujotella langat vehkeeseen.

Luin tämän blogipostauksen, ja päätin, että tuosta se lähtee. Tuo on hyvä ja selkeä ohje, mutta harvemmin seuraan ohjeita kuitenkaan.

Aloitin miettimällä tarkkaan kaikkia työkaluja ja vermeitä, mitä käytän puutarhassa, mitä kaikkea saa aina etsiä sieltä täältä. Päädyin siihen, että vyöhön tarvitsen neljä taskua, eli tilat istutuslapiolle, oksasaksille, sidontanarulle ja puhelimelle. Mittasin kaikki vermeet ja pättelin siitä taskujen koot. Noiden lisäksi käytän paljon saksia, tussia ja nimilappuja, mutta niille on oma taskunsa puutarhahousuisani (niistä lisää myöhemmin).

Tässä olisi mittapiirros (huom! kuvat saat klikkaamalla suuremmiksi, jos haluat tiirailla jotain yksityiskohtaa tarkemmin):
Hankin huonekalukangasta (ei ehkä ole paras usein pestäväksi, mutta kun kangaskaupassa ehdottivat...), tukevaa ja paksua sellaista. Sitä tarvitsee kaksi 30 x 23,5 cm palaa, kaksi 31 x 18 x 5 cm palaa sekä yksi pala joka on 13 cm x vyötärönympärys + 10-15 cm (kuvassa en ollut laskenut saumavaroja kokonaisleveyteen, ups!). Voit käyttää ohuempaa kangsta, mutta silloin sitä on hyvä käyttää kaksinkertaisena noissa nelikulmaisissa paloissa.

Tuo takimmainen pala on taskun takaosa ja etummaisesta tulee itse taskut. Alareunaan tehdään pienet laskokset jotka "tekevät taskut", siksi päälipala on hieman leveämpi. Tätä leveämmäksi en tekisi, tai taskuista tulee liian avonaiset ja tavarat putoilee.

Seuraavaksi valitaan kanttausnauha. Kätevä tekee sen samasta kankaasta, jota käyttää muutoin, laiskempi ostaa valmista nauhaa ja tällainen käsi kuten minä, leikkaa rimpsuja kernikankaasta. Se ei juurikaan rispaannu, on ohutta ja  ei liian joustavaa. Leikataan 2,5-3 cm rimpsuja (siis kaikki yhtä leveitä), vähintään 30 cm pitkiä. Kanttausnauha ommellaan rumien reunojen päälle, tadaa!

Heti alkuun pääsee kanttausnauhailemaan, sillä taskun yläreunaan pitää aluksi ommella sellainen. Itse siksakkasin ensin tuon kukkakankaan yläreunan, sillä se rispaantui todella helposti. Sitten senkun taittaa kangassuikaleen pituussuunnassa, kiinnittää neuloilla ja ompelee nätisti suoraan. Tai ompelee jotenkuten sinnepäin, niinkuin minä.

Voit sik-sakata kaikkien palojen reunat ympäriinsä jos haluat, ennenkuin laitat kanttausnauhan, minä tein sen varmuuden vuoksi.

Sen jälkeen pitää taskupalan ulkoreunat ommella kiinni. Eli neuloilla palojen laidat kohdikkain, ja sitten pitkulaisen palan reunat (ei pohja) ommellaan suoralla saumalla kiinni aluspalaan. Laitoin muutaman neulan keskelle pitämään pääliosan kurissa reunojen mpelemisen ajaksi.

Sitten keskität taskun keskiosan taustapalan keskiosaan. Mittanauha käyttön, tässä ei silmäpeli auta! On olemassa jotain taikakyniä jotka häviävät, ja joilla voi vetää kunnon viivat vaikka ylhäältä alas, mutta jos et ole Harry Potter niin piirrät kankaan keskikohtaan mahdollisimman huomaamattoman merkin ja nuppineulalla merkkaat taskun yläreunaan sen keskikohdan. Alareunassa ei ole niin väliä, se jää kanttausnauhan alle. Ja neuloilla kiinni.

Sitten surruutat suoralla saumalla taskujen välisauman kiinni. Ompele pari-kolme kertaa edestakaisin, että sauma varmasti pitää. Jos haluat eri kokoiset taskut, niin ompelet muualle kuin keskelle. Mutta kannattaa tehdä reilusti erikokoiset taskust, tai näyttää mokalta...


Seuraavaksi pohjasauman kimppuun. Siihen tulee siis kaksi ryppyä tai laskosta per tasku. Ne kannattaa muotoilla huolellisesti yhtä suuriksi kumpaankin suuntaan ja katsoa, että saumasta tulee muutoin litteä (kiinnittää neuloilla). Itse tein rypyt mahdollisimman lähelle reunoja (silmämunamitalla arvioin, paljonko tilaa pitää ulkoreunoille jättää kanttausnauhaa varten). Keskellä rypytin rypyt ihan kiinni toisiinsa. Mutta ne voi tehdä myös keskemmälle taskua, tulee vähän eri look. Ja jos rypyt kääntää toiseen suuntaan, tulee sellainen brittiarmeijalook. Sitten vaan sauma kiinni suoralla ompeleella surruuruurrrrur.

Olis niinku jo aika taskun näköistä kamaa!

Seuraavaksi ommellaan kanttausnauha kaikkien rumien ulkoreunojen päälle, myös yläreunaan (sitä en tässä kohti ollut tajunnut tehdä).

Seuraavaksi käännät sojottavan läpän taaksepäin, tästä tulee tunneli, johon vyö työnnetään. Voit tehdä tästä palasta korkeamman (siis silloin, kun leikkasit kankaan, et nyt enää tässä vaiheessa, pöljä), etenkin jos haluat paljon leveämmän vyön, näihin mahtuu varmaan 6-7 cm leveä vyö, mutta minulla oli vain kapea muovilukko kaapissa, joten tein 5 cm leveän vyön. Minä taiteilin kanttausnauhan paikoilleen samalla kun ompelin tuon kujan. Joojoo, olisi voinut pelleillä vähän vähemmän. Tuo sauma on ehkä vaikein, ja kannattaa ommella se nurinpäin, sillä taskujen pyöriessä käsissä on todella vaikea ommella suoraan. Sauma tulee siis ihan lähelle taskuja, mutta älä nyt vaan ompele niitä umpeen.

Sitten on tasku valmis. Toista, jos haluat taskun toisellekin puolelle vyötä.

Lopuksi vielä vyö. Otetaan kangaspala, taitetaan se pituussuunnassa kahtia ja käännetään vielä ne repsottavat reunatkin sisälle. Neuloilla kiinni, ettei karkaa. Sitten suorala saumalla sekä ala- että yläreunasta ommel pitkin koko vyötä, niin tulee litteä ja siisti vyö. Fiksu silittäisi tuon ennen ompelemista, mutta minä en ole fiksu. Ihan riittävän hyvä tuli ilmankin. Pujota muovilukon kiinnitysosa vyön päähän ja ompele se kiinni jollain raivoisalla ees-taas-metodilla, ettei se revähdä auki joku kaunis päivä.

Pujota taskut vyöhön. Taskut ovat tarkoituksella irtonaiset, saat ne pyöräytettyä pepun puolelle tai eteen oman mielesi mukaan. Jos tuntuu, että ne liikkuvat liikaa, niin mikään ei estä ompelemasta ne kiinni vyöhön siihen asentoon, missä ne sinusta ovat parhaimmillaan. Lopuksi kiinnitä lukon vastapuoli (tämä on äidin jemmoista, varmaan jostain minun vanhasta vaatteesta 70-80 -luvulta) ja tadaa!

Kyllä nyt kelepaa!



En olisi millään uskonut, että pystyisin moiseen. Saumat eivät ole katseenkestäviä (en oikein ymmärrä aluslangan päälle, miten se aina onkaan yhtä sykkyrää), mutta pahimmat sotkut sain piiloon. Kyllä tässä kehtaa näyttäytyä! Jee! Eikä kestänyt montaa päivää edes.

6.1.2014

Kasvihuoneprojekti 2014 • Osa 1 6.1.2014

Olipa kerran rakastettu kennokasvihuone, mutta ei ole enää. Sen pituinen se. Eikun, odotas! Tämä onkin Seija-myrskyn joulukuussa 2013 tuhonneen kasvihuoneen seuraajan syntymätarina.

Seija-myrsky riepotteli Suomea loppuvuonna 2013. Ennen sitä olivat kevyttä kennokasvihuonettani heilutelleet Eino ja Oskari, mutta he eivät onnistuneet kuin irroittamaan muutaman panelin. Tarvittiin kolmas, kunnon nainen, joka sitten otti ja kiepautti yhdeksänneliöisen kasvarin taivaan tuuliin. Se oli kiepsahtanut muutaman kierroksen ympäri, sylkenyt kennolevyjään pitkin metsiä ja peltoja ja lopulta hypännyt 20 metrin päähän ison kiven ja sitä ympäröivän perennapenkkini päälle. Onneksi ei sentään tullut olohuoneen ikkunoista sisälle!

Pari päivää Seijan jälkeen sain isältäni tämän kuvan. Heti hypättiin autoon ja ajettiin mökille toteamaan tuho. Eipä siinä itku auttanut, alumiinirunko oli mytyssä ja kiero, siitä saisi kalun vain toooodella järjettömän työn myötä. Eikä kovasti houkuttanut ajats laittaa sama tai vastaava kasvihuone pystyyn seuraavaa myrskyä odotellen. Kerättiin kennot talteen, alumiinipalaset mytättiin verstaan taakse odottamaan selvittämistä ja automaattiavaajat otettiin kotiin, jotta selviäisi, onko niistä eläjiksi.

Kovasti sain pahottelevia kommentteja tutuilta (kiitos teille tuesta!!), kyllä moni ymmärtää, kuinka tärkeä kasvihuone voi olla. Tuli myös muutama "olisit pultannut sokkeliin" -kommentti. Jaa. Kevytsoraharkot, jonka päällä huone seisoi, on paikoillaan. Niin myös alumiinisokkeli, joka on edelleen tiiviisti pultattuna sokkeliin. Seijapa oli niin näppärä nainen, että se repi irti kiinnikkeet, jotka kiinnittivät kasvihuoneen sokkeliin. Niinpäniin.



Seisoin keskellä pihaa tuhon keskellä ja olo oli aika surkea. Oli sellainen olo, että kennokasvihuoneet ovat tuhoon tuomittu ajatus tontillamme, seuraavaa vaan hermoilisin ja odottaisin, milloin sen palasia saisi kerätä. Tämä juuri kuollut oli vasta palvellut kaksi kesää ja nähnyt yhden talven. Mies murisi, että hän varmaan saa luvan rakentaa puisen version alumiinirungosta ja pultata ne kennolevyt siihen. Ei kuulostaut kovin houkuttelevalta kokonaisuudelta.

Isäni (tontin omistaja) tallusti viereen, katseli ympärilleen ja totesi, että taitaa olla uuden, kunnollisen kasvihuoneen aika. Ja vajakin tarvitaan (hän vilkuili kuistia, joka näyttää mustalaisleiriltä kun sinne on tungettu kaikki mahdollinen irtotavara talvisuojaan). Ja miten olisi ihan sellainen oikea "potting shed", hän jatkoi. Vilkuilin ukkoani. Mies, eli päätyöläinen, ei pudistanut päätään. Oi onnea!!

Heti aloimme innoissamme askeltamaan tonttia etsien sopivinta paikkaa. Joulupäivänäkin kävimme kuikuilemassa. Tästä seuraa vielä mielenkiintoinen vuosi!

5.1.2014

Puskantakaa-kalenteri 2014

Haluan hemmotella lukijoitani näin uuden vuoden alussa tekemällä teille puutarha-aiheisen vuosikalenterin tietokoneen töpöytää varten. Kaivelin läpi koko vuoden kuvasaastekansioni ja valitsin teille onnistuneimmat ja hehkuvimmat otokset. Kuvat ovat sekä omasta puutarhastani että paikoista, joissa olen viime vuoden aikana vieraillut, muutama kuva on eteläisestä Englannista. Ja kaikki ovat luonnollisesti minun ottamiani (kyllä kännykkäkamerallakin pärjää – kalenterin kuvista ainoastaan yksi on otettu järjestelmäkameralla!).

Kuvatiedostot ovat suhteellisen suuret, joten voit toki koittaa tulostaa ne jos haluat. Muutoin tallenna ne koneellesi ja aseta kuva kerrallaan työpöydän taustakuvaksi (tarjoiluehdotus: käytä kulloinkin kuluvan kuukauden kuvaa, saat tuoretta kasvista silmien alle 12 kertaa vuodessa!). Älä vaan kysy minulta miten se tapahtuu. Se on joku namiska siellä.

Voit ladata koko kalenterin kätevästi kerralla zip-pakettina tästä linkistä. Vaihtoehtoisesti voit ladata kuukauden kerrallaan alta (klikkaa ensin kuvaa), vaikka epäilen, että blogisofta pienentää näitä kuvia.














Enjoy!