2.8.2013

Puutarhuristi. Puutarhanisti. Puutarhahörhö. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. 

Yleensä kaikilla, jotka tähän lahkoon putoavat, on (vähintään ajoittain) sama ongelma – kaksisuuntainen pihamielialahäiriö. Toinen äärilaita häiriöstä on liikaideaintous. Kokeiltavaa, ideoitavaa ja suunniteltavaa on enemmän kuin pieneen päähän, saatikka pikkuiselle pihalle mahtuu. Niinpä puutarhurointi vyöryää nettiin, missä pääsee purkamaan tätä liikaideoinnin ongelmaa. Netissä ideat sen lisäksi toteutuvat sellaisina, kuin ne alunperin suunnitteli, eikä sellaisina, jollaisiksi ne työn touhussa muuttuivat! Liikaideaäkhyn varjopuoli on toisaalta puutarhakrapula – joko kaikki tuntuu jo tuhat kertaa nähdyltä, tai mikään ei onnistu, tai joka paikka on jo kuitenkin täynnä tai on liikaa projektia tai kaikki nämä yhdessä. Suokaa siis anteeksi jos tämä blogikin hiljenee välillä kun tuntuu, ettei halua nähdä ruohonkorttakaan ikinä enää. Kunnes taas hetken päästä...


Kuvassa tämän kesän yllättäjä ja tämän hetken lempikasvi, harmaamalvikki. Sain sen vuosi sitten ihanalta Anitalta, jolla on hätkähdyttävän kaunis puutarha. Hän lykki pienen puipelon käteeni, katsoi minua hassusti vinoon ja sanoi "tästä tulee sit iso". Niinpä tulikin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti