Varokaa, hörhöjä liikenteessä!!

Alku- ja loppukesästä se iskee. Pitkin maata alkaa ulkopuolisen silmin päämäärätön liikehdintä ja meteli. Kyseessä on puutarhanistien kokoontumisajot.

Virallisesti näitä nimitetään taimivaihdoiksi. Niitä edeltää bittiavaruudessa lenteleviä intensiivisiä kokoontumispaikan mietintöjä, päivämäärien sovitteluja, vaihdokasehdokkaiden esittelyjä ja vaihtojen sopimisia ja yltäkylläisten nyyttärituominkien listailua. Hörhö pyörii pitkin omaa pihaansa kartoittamassa jakopaloja, siementaimia, istutusastioita ja multaa. Kun kaikki on valmista ja h-hetki koittaa seuraa lopulta autoon pakkautuminen. Autoihin sullotaan niin paljon erinäköistä kasvia siementamesta pensaaseen, että jopa poliisi on joutunut pysäyttämään ja sakottamaan yhtä hörhöä sillä perusteella, ettei autosta nähnyt ulos. Hörhö itse osoitti lähes tyhjää kojelautaa, mutta ei ollut kuulemma mennyt läpi.

Hörhöt liikehtivät koollekutsuvan hörhön kotipihalle – ihmisen, joka on avannut kotinsa ovet määrittelemättömälle määrälle tuttuja, puolituttuja ja ventovieraita hörhöjä. Hatunnoston arvoista. Hörhövieras painaa kaasua, sillä hän tietää pääsevänsä kohta nistilään, jossa kukaan ei katso vinoon jos puhut heucherasta, hostasta tai rentoakankaalista. Tai jos kynnenaluset ovat multaiset, tai farkkujen takamus käsien pyyhkimisestä. Paikan päällä nämä asiat ovat arkea.

Kaikki ruoka (10:lle osallistujalle) ei mahtunut kuvaan. 

Heti perille päästyä seuraa pyhä vaihtoseremonia, jossa tuttuja moikataan, uusiiin tutustutaan ja sinä samassa viuhuvat taimet ja vaihtolistat käsissä – ovatko kaikki saaneet pyytämänsä? Tuntemattomia kasvoja ei hyljeksitä näissä piireissä, vaan kaikki kutsutaan samaan pöytään, kaikkihan me olemme aloittaneet jostain. Tunnelma on aina rento, asiaton ja hörsyävä.

Hörhö puhuu toisesta hörhöstä nimimerkillä, ihan kuin olisimme peli-netti-irkkimaailman kasvatteja, eikä keski-äkäistyviä naisihmisiä (valitettavan harva miesharrastaja eksyy näihin rientoihin mukaan). Onneksi joidenkin ristimänimenkin jo tietää, mutta silti huomaa että on helpompi puhutella ihmisiä nimimerkillä, sillä kaikki eivät tiedä tai muista kaikkien nimiä. Joten juttelukavereina on kaikkea Tuomipihlajista Tipilintuihin... Hmm.

Ihana kahvitteluhetki.

Sitten seuraa yleensä järjetöntä kahvittelua (jokainen yleensä tuo ruokaa sen verran, että yhden tuomiset riittäisivät kaikille) ja rupattelua. Mutta pian hörhölaumassa on aistittavissa rauhatonta liikehdintää, kameroita kaivetaan vihjailevasti esiin ja kun viimeinenkin tajuaa vihjeen niin alkaa odotettu isäntäperheen puutarhakierros. Sitten ihmetellään ja sorkitaan, vertaillaan ja pyöritään. Pihamaalla pyörii ylensä lintuparven tapainen lauma, samanlaista ääntäkin lähtee naapureidenkin iloksi. Kuka löytää uuden suosikin, kuka ihmettelee kukinnon väriä tai lajikenimeä.

Lauma valuu pihalle vatsat pinkeinä.

Hauskaa näissä vierailuissa on myös se, että näkee kasveja suuriksi kasvaneina ja samall olosuhteet, missä ne ovat sellaisiksi kasvaneet. Oppii paljn uusia kasveja jos ei pelkää kysellä ja joka kerta olen huomannut tunnistavani yhä useamman kasvin. Nyt erotankin sujuvasti arovuokon lehden tähtiputkesta. En olisi erottanut vielä vuosi sitten, saatikka tiennyt että niitä on olemassa. Kovin olen vielä noviisi, mutta sehän on tämän harrastuksen ihanin puoli - aina oppii lisää ja ympärillä on niin paljon ihania ihmisiä auttamassa, kannustamassa ja ihan vaan olemassa. Kiitos teille. Ja etenkin Mellille kannustaessaan minua tähän blogin kirjoittamiseen, se lämmitti kovasti sydäntä!

Raikas maksaruoho.

Kokoontumisajojen jälkeen höröt valuvat isosti hymyille hitaasti omiin kotipuutarhoihin selvittelemään mitä kaikkea tulikaan vaihdeltua (tosihörhö tuo aina isännöivän perheen riesaksi ylimääräisiä taimia yleiseen jakoon), kehräämään uusille ihanuuksille, ruukuttamaan mahdollisia paljasjuurisia taimia tai vähintäänkin varmistamaan, että kaikki taimet ovat sellaisessa tilassa, että selviävät suraavaan aamuun. Olo on kuin jouluaattona.

Herkkää hempeyttä

Itse olen joka taimivaihdon jälkeen pökerryksissä kasvien nimistä ja suurhörhöjen perennapenkkien laajuudesta ja innostus ja uudet ideat löytyvät kuin itsestään. Omassa tuttavapiirissä minua pidetään suurhörhönä, mutta voi kuulkaa, tietäisittepä vaan! Omat penkkiviritelmät tuntuvat aina kovin piskuisilta näiden vierailujen jälkeen...

Ihanainen pensaskärhö!

Antelias emäntä jakoi auliisti omistaan

Hostapläjäys

Kellokellokello

Valkoiset "linnut" ovat karkaamassa pellolle!

"Lintujen päät" lähikuvassa

Jykevät kiviportaat 

Kuvat ovat 27.8.2013 järjestetystä taimivaihdosta - Iso kiitos Maijalle, eli Mehilainen75!

Elokuun lopun ahkerat kukkijat

En voi kuin suositella taimivaihtoon osallistumsta, nykypäivän Suomessa on harvinaista herkkua tavata ihmisiä kasvokkain, jutella esteettömästi itselleen tärkeistä asioista, vaihtaa kokemuksia ja mielipiteitä ja kaikki tämä jopa ilman alkoholia. Toki tämä edellyttää, että löydät hörhöjen luo – internetin keskustelupalstojen syövereihin, hahaa!

Upean dramaattinen väriyhdistelmä

Pikkutalvio karkumatkalla

Syysvuokko katsoo illansuussa pellolle

Lopulta lapiokin sai levätä

Saalis