10.9.2013

Terveisiä Englannista osa 1/3

Siinä sitä sitten suhautettiin menemään. Hilijalanjälki roihahti, en ole ollut lentokoneessa lähes kymmenen vuoteen. Nomutta, päästiinpä loppukesän lämpöön, pieneen Guildfordin kaupunkiin. Sitä mainostetaan historiallisena kaupunkina ja alueen shoppailukeskuksena. Siitä minä toki piut välitin.

Työmatka kun oli, piti puutarhoja rynnätä katsomaan aamuisin ja iltaisin, mutta se olikin fiksua helteiden kavutessa päivisin jopa 29 asteeseen! Siis syyskuun alussa! Ja onneksi huonekumppani heräisi aamutuimaan (yksinäni en olisi siihen pystynyt), oltiin kerran jopa kolkuttelemassa aamupalaravintolan ovea kun eivät olleet vielä avanneet. Eli eikun pihalle vaan.

Kaupunki on erittäin vanha, herttainen ja aika hienostoonpäin suuntautunut. Hotellia ympäröi noin miljoona pientä hammasklinikkaa (tiedänpä nyt millä briteissä ansaitsee rahaa). Joka ikuisessa pikku pihassa (joskus piha oli vain pari neliötä) on kasveja, jotka tuntuvt tulvivan kadulle, kaikki täydellisesti sommiteltuina ja hoidettuina. Melkein kaikilla löytyy jonkun sortin leikattuja pukseja - en ollutkaan hahmottanut kuinka monessa eri värissä ja muodossa sitä haisevaa penasta saakaan! Ja kaikki kasvaa isommaksi kuin kotona. Ihastelin pitkään tummaa japaninvaateraa. Hetken päästä huomasin siinä marjat. WTF? Silloin vasta tajusin tollottavani isoa ja muhkeaa mustaseljaa. Julkiset paikat, pientareet - ihan joka kolkka on hoidettua puutarha-aluetta. Kaupungin modernimmissa kohteissa oli selvästi preeriatyyli lyönyt itsensä läpi, ja hyvältä näyttikin. Muutoin oli kesäkukkiin panostettu aivan tolkuttomalla tasolla. Ihastuttava puutarhakohde koko kaupunki!

Ohessa pläjäys kaupunkia, kuvat on otettu kadulta päin ohi kulkiessa. Onneksi kauungista löytyi ihan sattumalta pari ihanaa puutarhaa, lisää niistä myöhemmin.


Guildfordin joki. Vai onko se kanava. Sillä olisi päässyt prutkuttamaan kanavapaatilla jos olisi ollut paremmin aikaa.




Kaupunki on täynnä pieniä mutkia ja kujia. Jotkut olivat niin kapeita, ettei niistä meinannut mahtua läpi kääntymättä sivuttain.
Tuossa asuimme, prinsessaikkunallisessa huoneessa ylimmässä kerroksessa. Ui!


Näköala hotellihuoneen ikkunasta. Ihana rauha Lontooseen verrattuna. Jos tekee mieli muuttaa tänne, niin tuon hotellilta johtavan kadun varrella oli joka ikinen asunto myynissä tai vuokrattavana!


"Perustalo". Niinpäniin. 
Ihanaa kasvimasaa. Joka ei kyllä kutsu koskemaan. Joulu seuraava!
Syyssyrikkästä olen haaveillut pari vuotta. Tuolla sitä kasvaa valtoimenaan joka hiivatin pusikossa, rikkaruohona!! Epäreilua! (kuvan kukka värjäytyy vaaleanpunaiseksi auringonnousun vuoksi)

Britit muotoleikkaavat mitä tahansa. Kuvassa ainakin joku tuija, marjakuusi ja jotain lehtevämpää pilkisti myös välistä.

Koulupiha. Perussettii. Eiksvaan? Joo.

Pakkohan tuosta oli lähikuvakin ottaa, mitä herkkyyttä!

Rosmariinia. Vyötärönkorkeaa rosmariinia. Mmmmm.... Yhdessä puskassa kävin vallan sukeltelemassa jos tuoksu olisi tarttunut.

Tällaiselle hammaslääkärille menisin minäkin ilomielin!!

Muratti kasvaa tukevaksi ja voimakkaaksi. Välillä tuntui, kuin muureilta ojentuisi vaativia käsivarsia.

Tilaa ei ole montaa neliötä, mutta kaikki on tarkkaan suunniteltu. Huomaa mustaselja. Huh.

Jättimäiset syysvuokot (vai ovatkohan posliinivuokkoja) kurkkaavat kadulle.

Ruusujen kukinta-aika oli selvästi ohi, mutta löytyi toki muutama aarre. Voi, olisnipa saanut mukaani muutoinkin, kuin kuvana!

Tämä on ainut kuva, jonka uskalsin ottaa ujuttamalla kännykkää portinraosta.

Lähes kaikki istutukset olivat perennaa ja koristekamaa, mutta yksi pätevä koti-hyötypuutarhakin löytyi!

Aamukasteessa kaikki on kaunista

...eikö tämä ole joku huonekasvi..??

Näitä pikkusydämen oloisia kasveja kasvaa joka muurinraossa. Tämäkin on varmasti kolmen metrin korkeudessa.

Jo pelkästään kaupungin kukkaistutukset kaduilla ovat sykähyttävät. Näitä kastellaan joka aamu, vesinoroista päätellen. Ja joku varmasti nyppii - jos ei nypi, niin haluaisin nähdä lajikkeen!

Hotellin takapihassa lounastellessa osui nurmikolla käteen vihreä pallero. Pyörittelin sitä kädessäni jonkun aikaa. Sitten joku hihkaisi "But It's a walnut". Niipäniin.

Taisin jo mainita ne syrikät. Mutinaa.

Välillä ei ole mitään mahdollisuukia tunnistaa noita. Bambu joo, mutta sen jälkeen..?

Ihanasti Guildfordissa ainakin osataan antaa luonnon vähän villiintyä välillä. 

Turistikuva, hihiii!

Tämän pensaan ohi kävelin joka päivä, mutta mikä ihme se on? Kertokaa!

Toki oli pakko tiirailla asunnonvälitysfirmojen ikkunoita. Ihan ei ole varaa, vaikka tämä onkin halvemmasta päästä asuntoja... (Punnan kurssi on 1,24).

4 kommenttia:

  1. Mahtava reissu, muistahan ottaa se pähkinä sieltä housun taskusta ennen pesua;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se matkusti matkalaukussa ja vähän hermoilin jäänkö kiinni jostain laittomasta ;) Kuulemma tuon pehmeä hedelmäliha voi tahrata...

      Poista
  2. Voi että kun ihania kuvia! Varmasti ollut ihana reissu.

    Blogissani olisi sinulle haste.
    http://onnenapiloita.blogspot.se/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voijettä, tähän on tartuttava heti kun kerkeää!

      Poista