Kasvihuoneprojekti 2014 • Osa 3

Olipa kerran rakastettu kennokasvihuone, mutta ei ole enää. Sen pituinen se. Eikun, odotas! Tämä onkin Seija-myrskyn joulukuussa 2013 tuhonneen kasvihuoneen seuraajan syntymätarina.

Sijaintipohdintaa. Valoa pitää saada, samalla suojaa ja olisihan se kiva, jos pohja ei koostuisi siirtolohkareista. Eioohelppoo. Pienen kasvihuoneen paikalla? Suuren kasvihuoneen paikalle? Isä ehdotti tontin ihan toista laitaa. Piti siis tehdä havainnekuvia:

Pienen kasvihuoneen paikalla vastapäätä taloa.

Suuren kasvihuoneen paikalla talon lähellä.

Pihan toisella laidalla, kuvassa parturoin puita reilulla kädellä kasvihuoneen ja pellon välistä...

Siinä sitä sitten askellettiin tonttia edestakaisin ja tungettiin tomaattien tukikeppejä merkeiksi mahdollisista paikoista. Käveltiin kuistille tuumimaan näköaloja, käveltiin talon ympäri ja fiilisteltiin, miltä lasiseinä tuntuisi lähellä kuistia pihalle tultaessa, mietittiin kasteluvesien saanteja, vajan oven suuntaa suhteessa pihaan (vaja liian kaukana ei palvele tarkoitustaan) ja vaikka mitä muuta. Hyvin suunniteltu ja niin edelleen. Oikeasti, jos tähän rumbaan lähtee, niin pitää jokainen sudenkuoppa miettiä etukäteen.

Välillä vähän julkisivu- ja pohjapiirustusta hankittujen lasien pohjalta (tai oikeastaan noin miljoonaseitsemänkymmentä versiota):

Pitkällisten mietintöjen jälkeen päädyttiin siihen, että kolmen kuvasarjan viimeisin on paras sijainti. Se jatkaa talon toisella puolella olevan autokatoksen ja puuvajan linjaa, vaja tulee paikkaan, missä oikeasti liikutaan (verstaan polun viereen) ja tuo laita pihasta on aina ollut jotenkin keskeneräinen. Tosin se on toisella puolella phaa hyötytarhasta nähtynä ja vaatii hirrrrmuisen määrän puunkaatoa...

Kävimme työntämässä tikkuja maahan ja kehystettiin ne oranssilla narulla (joo joutuu tiirailemaan aikalailla, tooosi informatiivinen kuva):

Samaa suhteellisen huomaamatonta nauhaa sidottiin muutaman männyn ja koivun ympärille kun mietimme, mitkä pitäisi saada valon tieltä pois. Nyt alkoi olemaan sellainen olo, että pitäisi tosissaan ruveta laskemaan roposia ja selvittää onko tosiaan varaa tähän hulluuteen vai pitäisikö kaikki unohtaa. Ja se toimenpidelupa tai rakennuslupakin pitäisi hakea.

Mutta. Vajaan viikon päästä facebookissa kuului "plim" ja sain oheisen kuvan (vrt ylläolevaan kuvaan joka on otettu kutakuinkin samasta kohtaa):

Olin pudota pyllylleni! Mahtavaa! Isä oli pyytänyt tilan Moton paikalle ja pannut haisemaan! Huhhuh. Nyt nuoret tammet mahtuvat hyvin kasvamaan ja kasvihuone saa yllin kyllin valoa. Tämä projekti taitaa oikeasti toteutua, nyt pitää vaan löytää ne roposet ja saada se lupa!