26.2.2014

Mummo, mummompi, pelargoni?

Siis vaikka jälkikasvu on viis vee, niin on se todettava, että mummous taitaa olla hiipimässä päälle? Vai mikä ihme tämä on? Pelargoneja oli isoäidilläni ja teininä huokailin ja pyörittelin silmiäni (juu, just sillä tavalla) kun katselin sitä nyhertämistä. Eikä isoäitini edes talvettanut omiaan, ihan vaan poisti ylikukkineet kukat, jotta kasvi pysyisi kukassa. Nyt sitten talvetan pelargoneja, otan pistokkaita ja OSTAN pistokkaita. Herramunjee, anna mun kaikki kestää!

Eilen ostin parin hiplauskerran jälkeen Plantagenin neljä pistokasta vitosella. Kolme ostin, koska niillä on nätit lehdet (ja rumat kukat, mutta ehkä ne voi napsia pois, hehee) ja yhden, koska sillä on nätti kukka. Sis kuvassa, ainakin. Ja ajattelin koittaa keretä Saaren kartanon pelargonipäivään maaliskuun alkupuolella. Huhhuh! Anoppikokelaaltakin sain muutaman enkelipelargonin pistokkaan. Kohtahan kasvattelen pelargoneja enempi kuin tomaatteja (ei nyt sentään)!


Nätit pistokkaat kaupasta.
No, tänään oli ohjelmassa mullanvaihto ja leikkuu. Huh, hermostuttaa. Olen lukenut netistä erilaisia ohjeita ja päätin jälleen tehdä omin päin. Eli kaavin pois kaikki mullat, mitkä vaan sain irti ja revin pistokkaan ympärille jätetyn harson pois. Se oli siellä keskellä paakkua ja pilkotti ikävästi mullan pinnan yläpuolella, tuntui jotenkin kuristavalta. Monessa ohjeessa sanotaan, että pitää odottaa pari viikkoa muullanvaihdon jälkeen, ennenkuin leikkaa. Minä katsoin hiusjuurten määrää, mikä jäi pöydälle, ja päätin keventää surimpien pelakuiden latvaa oikein olan takaa. Siis ihan samalla periaatteella, kuin pensaita siirretään - juurimassan pitää kyetä ravitsemaan olemassaolevaa lehtimassaa. Kaksi pienempää eivät vaatineet kuin parin oksan napaisun, mokomatkin mallikappaleet.

Ennen.

Jälkeen. Gulp.






Ja kun sitä leikkuujätettä oli pöydällä isot pinot, niin en voinut sille mitään, vaan otin niistä taas pistokkaita. Kohta pitänee ruveta kutomaankin.

Tein muuten kissanhiekkakokeilun näiden kanssa! Saa nähdä onnistuuko, kuoleeko vai ovatko ihan välinpitämättömiä kokeilulleni. Kaadoin siis bonchi-jutussa käyttämääni rainbown paakkuutumatonta kevytkissanhiekkaa mullan joukkoon. Järkeiin asian niin, että kun kerran ruukut ovat kesällä viikot hoidotta ja viime kesänä oli aina kova kiire päästä kastelemaan ne, niin tuo savipaakusto toimisi vermikuliitin tai muiden kastelukiteiden tavoin. Hmm. Saa nähdä. Kerron kyllä miten meni.



2 kommenttia:

  1. Minäkin olen tykästynyt pelargoneihin. Mulla on niitä talvetushuoneessa muutama kappale. Osa on talvehtinut jo monta vuotta. Nyt olen mieltynyt riippapelargoneihin. Yksi on nyt siinä ja siinä -vaiheessa että selviääkö hengissä kesään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voimapuhalluksia pelargonillesi, nyt on enää niin vähän aikaa kevääseen! Minulta kuoli yksi viidestä, mikä taitaa olla aika hyvin, moni oikea osaaja on raportoinut suurempia suhdelukuja.

      Poista