12.4.2014

Kasvihuoneprojekti • Osa 7

Olipa kerran rakastettu kennokasvihuone, mutta ei ole enää. Sen pituinen se. 
Eikun, odotas! Tämä onkin Seija-myrskyn joulukuussa 2013 
tuhonneen kasvihuoneen seuraajan syntymätarina.

Kävimme pienurakalla mökillä. Kävelin merkkikepeille ja päästin ensimmäistä kertaa suustani sanat "ai näinkö pieni se oli". Hups. Kun viisas isäni vielä kertaalleen totesi, että nyt olisi aika rakentaa oikeasti riitävän suuri kasvihuone, ettei parin vuoden päästä kaduta, niin alkoi taas silmät kiilumaan. On se kasvihuone nimittäin kasvanut kokoa päässäni talven aikana...

Mökillä patistin helläväraisesti ukkoa kaivelemaan vähän kasvihuoneen pohjaa, sillä minusta se on "hieman muhkurainen".  Ja parin näkyvän kiven lisäksi paljastui luonnollisesti pari kunnon möhkälettä.


Tämän ukko varmasti saa liikutettua, mutta pari suurempaa vaatii enemmän lihasmassaa.

Pilvisenä, koleana ja tuulisena päivänä valkovuokon nuput ilahduttivat todella paljon!

Suurin kivi oli pinnaltaan ihastuttavan litteä ja kutkutti heti meitä. Porras? Penkki? Pöytä? Pakko kiskoa maasta! Vaan mitä tehdä, kun ei hievahda??

Onneksi ukolla leikkasi, että lainassahan oli oivallinen vetojuhta!


Hiiii-OP! (Eiku Hiace)

Pari pyöräytystä myöhemmin: Tadaa! Viisvee jopa poimi ihanan kuivakimpun kiven kunniaksi.

Kotona balkaninvuokko aloittelee kukintaansa, nyt on todella vuokkojen aikaa!

4 kommenttia:

  1. Ihania nuo kivien pyöritykset ja aivan mahtavaa kun sulla on mies apuna projekteissa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, vähän kyllä hermostutti tuo pakulla kiskominen. Mutta rasitti kyllä miehen selkää selvästi vähemmän, kuin kangilla vääntäminen ;)

      Poista
  2. No onpas teillä kiviurakka ennen kasvihuoneen pystytystä. Onnea projektille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivi on yllättävän painava aines. Minä ehdotin, että kaivetaan muut kivet syvemmälle, alta vaan multaa pois ja työntö. Saa nähdä suostuuko ukko.

      Poista