Kasvihuoneprojekti • Osa 8

Olipa kerran rakastettu kennokasvihuone, mutta ei 

ole enää. Sen pituinen se. Eikun, odotas! Tämä onkin 

Seija-myrskyn joulukuussa 2013 tuhonneen 

kasvihuoneen seuraajan syntymätarina.

Nyt ei ole kasvihuoneprojektissa paljoakaan nytkähtämistä näkösällä. Saatiin tieto, että paperisavotta kestänee kaksi kuukautta, ja lisäksi paperisavotta jäi meidän päässä häävalmistelujen jalkoihin. No, katsotaan josko sitten syssymmällä. Kiire ei ole vielä, mutta pikkukasvarin olen jo sopinut myyväni syksyllä, eli pientä painetta kuitenkin...

Mutta  saatiin sentään keväällä vähän aloitettua pohjan tasoitusta! Ukko riehui lapiolla jonnin aikaa, mutta vastaan tuli aika paljon kiviä. Isäni sanoi kysyvänsä Avantin omistavan sukulaiselta apua. Jesh!

Niinpä alkukevään yllätysheteillä (huhtikuun lopulla, usko tai älä paidattomista ukoista) ajoi kiiltävä kone pihaamme.

Nojoo, tässä konetta oikeasti jo lastataan trailerille, en kerennyt kuvaamaan tuloa.

Ihastellessamme pintamaa sai kyytiä ja suuret kivet myös.

Vroom!

Urakan jälkeen oli alue kuitenkin vielä perunamaan näköinen, kaivettiin tämän jälkeen lapiolla reunat esille.

Näin jyrätään maata tiiviiksi kuin ammattilainen! Sitä en tiedä, miten tuo kivikasa saadaan tuosta siirrettyä...

Lapioiden kohdalla on kivi, joka oli ottaa auton alustaan, mutta muutoin tuli kyllä litteää ja kovaa!

Ainiin, tulihan ruuvipaalutkin toukokuussa! Nyt on jo puutavara, ruuvipaalut ja lasit plakkarissa. Turvallisuussyistä olemme myös päätyneet unohtamaan lasikaton. Isäni lupasi jelppiä vähän katon hankinnassa - aika hyvä häälahja häneltä! Nyt ukko saa raksata verstastaan ensin kasaan papereita odotellessa, sitten jatketaan kasvihuoneen parissa.

Kyllä kelpaa ruuvata! Katsotaan, kuinka ukon käy. Hän on siis ajatellut kiertävänsä näm maahan käsivoimin.
Kuva © Samu Saurama