Kasvihuoneprojekti Osa 9

Olipa kerran rakastettu kennokasvihuone, mutta ei 

ole enää. Sen pituinen se. Eikun, odotas! Tämä onkin 

Seija-myrskyn joulukuussa 2013 tuhonneen 

kasvihuoneen seuraajan syntymätarina.

Noniin. Nyt ei tasan mennyt niinkuin Strömsössä. Siis kirjaimellisesti.

Vaikka paperityöt ovat kesken, päätti ukko kokeilla ruuvipaaluja. Siis saako ne väännettyä maahan miesvoimin vai ei. Kangella kunnon reikä maahan, paalu reikään *tumps* ja sitten kanki kädessä pyörimään ympyrää. Ukolta meinasi lentää laatta kerran jos toisen ja hikeä pukkasi, mutta tolppa meni nätisti alas. Sitten iski himo työntää seuraava maahan (vaikka ensin kiroili orastavaa pitkää sylkeä), ja sekin meni alas.

Alas meni, mutta yööks...

Viisveekin pääsei mukaan leikkiin.

Tästä rohkaistuneena alkoi tolppien kylvö. Vaan kolmas ei sitten mennytkään alas. Puolisen metriä ja vastassa oli kivi. No, siirto puoli metriä sivuun ja uusi yritys. Kivi. Siirto. Kivi. No, seuraava tolppa sitten. Reilu puoli metriä ja kivi. Tolppia oli lopulta maassa 12 kappaletta, joista kolme ehkä menisivät alas asti. Eli voi hittu!! Stömsö-ohjelma antoi meille vinkin kätevistä ruuvipaaluista ja heillä ne upposivat (koneen avustamana, nössöt) kuin veitsi kuumaan voihin. Joojoo. Eli ei mennyt ihan niinkuin Strömsössä...

Noiden paalujen pitäisi upota ihan melkein pohjaan saakka, vaan eivät uponneetkaan. Voi vee!!!

Sitten alkoi päänahan rapsuttaminen. Mitäs sitten? Kaivamaanhan sitä sitten joutuu.

Avantia ei saada enää käymään, Ukon serkunmiehen traktori on kahden tunnin ajomatkan takana ja lisäksi ei ole tierekisterssä ja vuokra-Avantin hinta on aika suolainen. Soitto siis lähimaanviljelijälle, josko hän tietäisi miten tuon saisi kaivettua. Taisiis millä.

Kauvuukonsultaatio saapui vartissa isommalla pirssillä.

Hän laittoi bluetooth-korvanapin soimaan ja avot, huomenna tai ylihuomenna on kaivuri pihassa! Samalla hän lupasi tuoda meille pari kauhallista hiekkaa hiekkakuopasta ja neuvoi samalla kaivattamaan salaojan pellollepäin. Jee!

Kun kaivuri on kaivanut sokkelin ympäriltä ojan routarajan alle, niin valetaan ne saamarin tolpat betonilla sinne ojan pohjalle. Päälle sitten hiekkaa ja varmaan se pitää täryttää kunnolla. Josko sitten olisi sokkeli.

Katsotaan, saisiko kaivuri ehkä pari hankalaa kantoa maasta ja ehkä yhden hehtaarin kokoiseksi kasvaneen viinimarjapensaan maasta samalla...

Näin se täysstoppi taas ratkesi! Vaan kaikki piirileikkityö pitkine sylkineen oli pakko purkaa. Nyyh!

Vaan eiköhän näitä tenkkapoo-tilanteita tule vielä muutama vastaan ennenkuin pihassa seisoo lasitönö.

Tolppien purkamisen lisäksi ukko kaivoi raidan kaivurille "ohjauslangaksi".