Pergolointia

Kesällä 2013 rakentaessani uusia penkkejä onnistuin värväämään ukon väsäämään minulle kokonaisuuden jalokiven, pergolan, puutarhan sisäänkäynnin. Itse asiassa oli aika masentavaa, että minä nyhräsin penkkejä päivittäin viikkotolkulla, ja ukko kasasi tuon elintärkeän osan iltapäivässä. Pääasia on, että siitä tuli täydellinen!

Tässä oltiin aika tasan vuosi sitten. Ukko hommisa ja puita ihan tontin laidalla.

Näin maalaa puutarhuri – purki avataan oksasaksilla
ja maali sekoitetaan bambuisella taimituella.
Kuvassa noin viidesosa sekaan työnnetystä tuhkasta.

Ukko otti kakkoskakkosta, kakkosnelosta, muutaman tolppakengän, vispasi vähän käsisahalla ja surrutti ruuvinvääntimellä. Ja siinä se oli. Viuhkan muotoinen, juuri sopivan korkuinen ja juuri sellainen, kuin olin toivonutkin.

Sitten piti vaan odottaa vuosi, että kestopuun pinta pehmenisi riittävästi, että sen pystyisi maalaamaan.

Valkoiseksihan minä sen halusin, mutta koska talo on jo pari sukupolvea nähnyt, niin en halunnut mitään aivan sliipattua ja upouuden näköistä. Otin siis mieheltä ylijäänyttä valkoista öljymaalia, hilpaisin grillin viereen ja sipaisin puolisen litraa tuhkaa sekaan. No, kokeellinen keittiö sai taas kokea, ettei hyvä idea aina kanna. Tuhka antoi ihan himpan verran sävyä, mutta enimmäkseen se antoi klimppiä ja rosoa. Paljon sitä. Mutta sutiessani klimppimassaa lankkuihin niin totesin, että siitä tulee just hyvä vanhahtava fiilis. Kunhan ne peri sekaan lipsahtanutta brikettiä sai kaivettua purkista ulos. Eli metsään meni, mutta just oikeaan metsään.

kannattaakin muuten maalata silleen, että sutii ihan ensimmäiseksi etulankun, joka loistaa kauimmaksi. Silleen, että saa vähän tuntumaa siihen, miten laikukasta ja epätasaista kyseisellä klimppimasalla voikaan saada aikaan. Sitten kannattaa maalata kaikki niin, että jutuu nojaamaan jo maalattuun lautaan kun koittaa ylettää hankalimpiin kohtiin. Ja kunnon tikapuut kannattaa tietty jättää vajaan ja napata keittiötikkaat korokkeeksi. Ne kiikkuvat kivasti ja saat elävyyttä pintaan, kun joudut nappaamaan kiini jo maalattuun lankkuun ettet lentäisi pioneihin. Ja ylle ei kannta valita mitään erityisiä maalausvaatteita, kuka nyt sottaisi maalatessa? Ja vasta, kun olet yltä päältä maalissa, kannattaa kysyä, olihan meillä tärpättiä kotona, olihan? Hups.

Pääasia, että lopputuloksesta tulee just sellainen, kuin halusinkin.

Tässä siistimpi osa meikäläistä...

Lopuksi tein vielä köynnöstuet rautalangasta. Silmukkaruuvit tuli väännettyä käsin tolppiin (joo, sormissa tuntuu) ja sitten sinkittyä rautalankaa (ettei ruostu ihan heti) poikittain. Tuo on mukavan näkymätön tapa lisätä tukea rakenteisiin.

Nyt harmaamalvikki sai arvoisensa hempeysfaktorin rinnalleen. Lisäksi porttiin tulee kaksi viiniköynnöstä, Zilga siinä jo koittaa kurkotella ja toista köynnöstä kovasti suunnittelen (syötävä lajike vai viinin tekoon sopiva sellainen - siinäpä kysymys). Ja tietenkin kärhöjä! Niitä olen hamstrannut pitkin kevättä. Viime syksynä jo istutin "Pink fantasy" -kärhön, mutta keväällä julistin sen kuolleeksi. Repäisin jopa varret maasta heinäkuun alussa. Pari viikkoa myöhemmin sieltä nousikin kärhön varsia! Eli yksi hankkimistani vaaleanpunaisista kärhöistä jäi kodittomaksi. Pergolaan tuli siis vaalenpunaisen unelman kavereiksi valkoinen "Miss Bateman", vaaleanpunainen "Comtesse de Bouchaud" sekä sinertävä "Dorothy Walton". Ainut, joka on kukassa, tietty, eli "Hagley hybrid", jää odottamaan omaa paikkaansa, hmm...

Tein lisätuen kärhöille brittiohjelmista tutulla rautalankavirityksellä.

Pergolan leveällä puolella sain sen jopa vietyä tolppien läpi, siistiä! Ihan ite porasin.

Ihana röpelöpinta!

Tästä lähdettiin päivällä. Ja tuo ei ole mainittu keittiöjakkara. Tuo oli liian matala.

Valmis!! Jee!! Nyt vaan odotan kärhöjen kasvamista ja lisään tarpeen mukaan tukia. 

---------------------------------
Tykkää Puskantakaa-Facebooksivuista, niin saat ilmoituksen uusista blogipostauksista!