Ostaisimme peräkärryllisen tuijia, kiitos

Eipä tämän perjeen nuijat jääneet siihen yhteen. Mies soitti eilen töihin ja kysyin, haluanko mennä läheiseen taimikauppaan, joka oli juuri auennut talven jälkeen. Mikä kysymys, tietenkin halusin! Mielessä oli, että haluan yhden ison ja hienon puun pihaan, joka on aika aakee-laakee rinne. Satsaisin kunnolla ja hankkisin sen yhden ison.

"Illaksi vaahteraa haapapedillä" sanoi ukko!

Hetken kierrettyäni ukko tulikin ilmoittamaan, että on luvannut kuusveelle kuusi orvokkia. No mikäpä siinä. Seuraavan hetken päästä mies totesi, että lähes puolitoistametriset tuijat ovat aika halpoja. Nanosekunnissa hän oli vielä tehnyt hintavertailun muiden lähitaimikauppojen välillä. Halpaa on juu. Kolme kymppiä kappaleelta. Että josko nyt laitettaisiin tuija-aita.

Vielä pari viikkoa sitten olisin huutanut rumia ja juossut pakoon moista ehdotusta, mutta sen jälkeen, kun olen "löytänyt" tiheäksi kuusiaidan näköiseksi leikatut nuijat, niin olen lämmennyt. Eipä siinä sitten muuta, kuin kotiin hakemaan peräkärryä.

Siinä se on, vaikkei metsää vasten mitään erota.
Korkeutta yli kaksi metriä.

Kuusvee oli siinä vaiheessa vasta valinnut itselleen kolme orvokkia. Kassan takaa katsottiin vähän ihmeissään, kun pyydettiin lupa jättää orvokit sinne jemmaan, kunnes palaisimme peräkärryn kanssa.

Hetken päästä olimme takaisin ja aloimme kuljettamaan tuijia. Kuuden taimikärryllisen avulla tukittiin kassa-alue varsin tehokkaasti. Ja kaiken nuija-puuhan keskellä löysin puuni – jättikokoinen vuorivaahtera (Acer pseudoplatanus 'Brilliantissimum').

Siinä se seisoi paraatipaikalla. Olin kolunut miljoona koristeomenaa, tammea ja punapyökkiä läpi. Lopulta uskaltauduin kääntämään tuon kauniin puun lapun. Siellä oli hintana 65 €. Heti googletin kaikki koot ja ulkonäöt ja kasvuvaatimukset (vähintäänkin nopeammin kuin mies teki sen nuijahintavertailun) ja totesin, että tämä on meidän.

Ihanan pulleat lehtisilmut lupaavat katkaravunpinkkiä kevätlehteä.

Mikä latvus! Ah!

Nukkuvia nuijia rivissä.

Kun puutarhureiden avulla siirrettiin taimet astioista säkkeihin oli aikaa jutella hetki ja sain hyvät ohjeet nuija-aidan leikkuuseen. Kun toinen puutarhureista hellästi paijasi puun runkoa kysyin häneltä minkä ikäinen tuo yksilö mahtaa olla. Hän sanoi puun olleen varman 8-10 vuotias tullessaan ja että sitä on talvetettu taimimyymälässä jo viisi talvea! Meikäläisen leuka kyllä loksahti! Että tuo on vielä tallessa? Ja hinta tuntui kyllä vaivaiselta, siihen hoitomäärään nähden.

Pian puu pitää saada maahan ja kunnon tuet pykättyä, sillä juuri on luvassa kovat tuulet.

Kuusveen orvokit. Pojalla on aika erinomainen värisilmä, eikö?

-----------------------------------------------

Tykkää Puskantakaa-Facebooksivuista, niin saat ilmoituksen uusista blogipostauksista!