Harvemmin tulee kirjoitettua mistään yksittäisestä kasvista. Niitä on niin paljon kauniita, hurmaavia, jalat alta vieviä. Mutta tämä ansaitsee minusta erityismaininnan.Tuoksumiekkalilja oli vielä keväällä minulle täysi tuntemattomuus. Varmasti olen sipulipusseja käännellyt kaupassa, todennut että ei talvehdi, ja laittanut takaisin hyllyyn. Vaan tänä keväänä hersyvä Mervi toi minulle pussillisen. Ne meinasivat ensin unohtua pöydänreunalle kukkapenkkejä rakentaessa, ja lähempänä kesää lykkäsin sipulit maahan syyllisyys takaraivossa tykyttäen. Ajattelin, että tekevät sentään hienoa "heinää" perennapenkin takareunaan jos eivät kerkeä kukkimaan.
Mutta, mutta! Nehän kerkesivät kukkimaan oikein vallan mainiosti. Ja mitkä ihanat kukat! Valkoisina hohtavat alkusyksyn illassa tummaa metsää vasten. Kukat ovat korkealla ja nuokkuvat vienosti alaspäin, mikä sopii täydellisesti minun superkorkeaan penkkiin, ne näkyvät täydellisesti. Puhtaan valkoinen väri tuo tuulahduksen kesää synkkien syysvärien joukkoon. Tämä osui vaan jotenkin aivan nappiin.
Nyt haasteena on tietenkin talvehdittaminen. Näiden sipulit pitää hallojen käytyä nostaa maasta ja viedä kellariin. Vähänkö olen onnellinen siitä, että ensimmäistä kertaa ikinä minulla on kellari, mihin viedä! Vielä ei ole valoisaa ja viileää talvehdittamistilaa, mutta juurakoita saan talteen, jippii! Laittakaa nyt vaan varpaat ristiin, että nuo säilyvät hyvin talven yli ja lähtevät ensi keväänä vielä kasvuun.
Kiitos Mervi tästä ihanasta tuttavuudesta!
-----------------------------------------------
Tykkää Puskantakaa-Facebooksivuista, niin saat ilmoituksen uusista blogipostauksista!
Puskantakaa löytyy nyt myös Instagramista.
Puskantakaa löytyy nyt myös Instagramista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti