15.3.2016

NIKSIPIRKKA • LP-levyruukku

Talvi on mennyt haipakkaan, täällä ei ole kummemmin kerennyt näpyttelemään, pahoitteluni siitä! Olen lähinnä postannut kuvia Instagramin puolella, eli mikäli haluat päiviisi vähän kukkaloistoa, niin seuraa blogiani instagramin puolella, löydät minut loogisesti käyttäjänimellä @puskantakaa.

Tässä nyt teille ihana, helppo ja näyttävä projekti keväistutuksia varten, eli LP-levyistä tehdyt ruukut. Yhtään kirosanaa, onnettomuutta tai edes läheltäpiti-tilannetta ei näiden teossa tullut! Kokeilin näiden tekoa kesällä, ja on ihan pakko jakaa tämä näpertelyohje teidän kanssa.

Ruukkujen teko käy 1-2-3-helposti näin:


1. Hanki kamalia LP-levyjä.
Älä käytä ukkosi nuoruuden Metallicalevyä tai isäsi rakkainta Tapio Rautavaaraa, vaan niitä jotka olisivat menossa kirpparille, mikäli sinne kelpaisivat. Tai hae niitä kamalimpia levyjä mainitulta kirpparilta. Itse sain ukolta vinon pinon "kamalaa shittiä", kuten hän valikoimaa kuvasi.

2. Etsi kuumennusta kestävän isohkon astian, jonka ympärille muotoilet ruukun. Käytin isoäidin vanha lasitölkki. Ja sen jälkeen käteen kunnolliset uunilapaset tai vastaavat värkit, jotka kestävät lämpöä jonkun aikaa. 

Kokeilin muotoilla partaäijä-purkin ympärille, mutta tuollainen muovikippo on liian kevyt. Se vain surffailee
pitkin pöytää, kun yrittää muotoilla ruukkua sen päällä. Tukeva astia on paras, siis tuo lasinen säilyketölkki oli valintani.

3. Lämmitä ja muotoile! Lämmittämiseen on erilaisia tekniikoita. YouTubesta löytää uuniversion: Kas näin. Tai kiehuvaan veteen dippaamisen: Tässä ohjevideo.

Minä päätin kuitenkin vastarannan kiiskinä kokeilla maalinpoistoon tarkoitettua kuumailmapuhallinta. Ja se toimi mainiosti. Muutama sekuntti piti puhaltaa ja levy läsähti. Se menee hassuksi, sillä urat eivät sula eikä levy muutu tahmeaksi – se vain menettää jäykkyytensä. 

Kun levy tuntui sopivan pehmeältä otin ja ruttasin. Levy jähmettyy uudestaan hetkessä, eli sitä saa olla suhteellisen nopealiikkeinen, mikä ehkä on haasteellisin osa projektia, sillä uunihanskat kädessä ei ole helppo tehdä juurikaan mitään. Puhumattakaan ukon nahkaisista grillihanskoista, jotka ovat oikeasti hitsaajan hanskat... Kuumailmapuhaltimen hyvä puoli on siinä, että sillä sai näppärästi uudelleenpehmennettyä ja hiukan uudelleenmuotoiltua jo kovettuneita osia. 

Tässä ensimmäinen "ruttu" tulossa". Tätä oli pakko lämmittää uudestaan ja vähän oikoa...

Sama ruukku valmiina, pari kertaa sain venäyttää ja uudelleenlämmittää, mutta ihan OK ensimmäiseksi tekeleeksi.

Lähtikö lapasesta? Taas?

Tykästyin näihin tosi paljon, sillä nämä ovat ulkonäöllisesti hauskan rujoja hempeiden kukkien seurana. Vähän niinkuin ylösalaisin käännetty musta hame.

Läjän ruukkuja voi tehdä yhdeltä istumalta (taisiis tulee tehtyä, sillä tuo on niin hauskaa, että koko ajan tekee "vielä yhden vain") ja kun keväällä tulee kaikenmaailman juhlat ja vieraiden luona juoksemiset, niin tuollaisen voi napata hyllystä ja pulpauttaa tuomiskukat siihen. Paljon hauskempi kuin se iänikuinen muoviruukku tai -amppeli.

Vielä muutama fiiliskuva orvokkiruukusta. Tänä keväänä aion laittaa pelargoneja näihin. Amppelimansikkaakin mietin ensin, mutta ukko sanoi, ettei noihin kannata laittaa mitään syötäviä, sillä LP-levyn muovissa on kaikensortin kemikaaleja, joita ei ehkä kannata syödä.





-------------------
Tykkää Puskantakaa-facebooksivuista, niin saat ilmoituksen uusista blogipostauksista!
Puskantakaa löytyy nyt myös instagramista (@puskantakaa)

7 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Inspiraatiota on ihana jakaa <3

      Poista
  2. Hauska idea! Näissä on Aalto-maljakon tunnelmaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Miten en tullut ajatelleeksi :D

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kierrätys on tärkeää, puutarhassakin :)

      Poista
  4. Tämä on ihan uusi juttu! Kirppiksellä näin tuollaisia myynnissä ja ihmettelin miten ne on tehty. Hauska idea!

    VastaaPoista