24.8.2013

Kompostoinnin suuri mysteeri

Tähän alkuun heti ällövaroitus. Eikä tässä postauksessa ole ainuttakaan ihanaa puutarha- tai ruokakuvaa.

Siis kaikkea ei vaan voi pieni pää käsittää. Uskottelen itselleni, että ymmärrän syy-seuraussuhteita, että osaan tulkita yksinkertaisia ohjeita, ja että yrittämällä oppii. Eipä näköjään aina. Ongelman nimi on pikakompostori.

Esitteessä luvataan, että roiskaiset ruoantähteet ja puutarhatähteet laariin, pölyttelet kuiviketta väleihin, katsot nätitiin hameeseen ja helmikaulanauhaan pukeutuneena vierestä. Lämöpmittari nousee pilviin, jonkun ajan päästä laskee ja avatessasi kannen, siellä kimaltelee mustaa kultaa laatikon täydeltä. Kynsilakkakaan ei narmuunnu. Joopajoo. Aina ei mene niinkuin esitteessä luvataan. Kompostori (tunnettu, arvostettu, "se ainoa oikea") tuli talouteen reilu vuosi sitten. Olin onnesta soikeana - nyt saisin sitä vahvaa lannoitetta mielin määrin, ei olisi onnistuminen vehkeestä kiinni. Olin lukenut kirjojakin kompostoinnista ja hyristen vielä kolusin kompostorin mukana tullutta ohjekirjasta.

Kompostori lyötiin käyntiin, mutta viisari ei pahemmin värähtänyt. Päättelin jätemäärän olevan liian pieni ja kun talvi hiljalleen tuli vastaan, niin annoin kompostin olla issekseen, se kuitenkin jäätyisi. Keväällä jäiden sulaessa kävin kompostorilla. Kaivelin vähän luukusta nähdäkseni olisiko syksyllä jotain kerennyt tapahtumaan. Vastaan tuli kokonaisia raakoja perunoita. Harmistuksissani olin syksyllä viskonut ison satsin vihreitä perunoita kompostiin. Näemmä ei olisi kannattanut, sillä ne olisi vielä vaikka voinut laittaa kattilaan...

Luin taas manuaalin kannesta kanteen ja päättelin oireista (hajusta ja valuvasta kosteudesta), että komposti on liian tiivis ja kostea. Alta siis aimo määrä tavaraa pihalle, kunnolla kuiviketta päälle, pohjasörsseli päällimmäiseksi ja raivoisa sekoittaminen. Kyllä se siitä.

Ja niinhän se. Lämpö lähti oivaan nousuun ja minä hyräilin onnesta. Jonkun viikon päästä avatessani kannen kunnolla (biojätteet jostain syystä aina vain nopeasti viskaisee pönttöön kantta pikaisesti raottaen), naamalleni tuulahti aivan järkyttävä määrä banaanikärpäsiä. AAAARGH! Siitä olisi voinut tehdä kauhuelokuvan, mieleeni tuli hakematta Hitchcockin elokuva "Linnut".

Eli taas manuaali käteen. Ilma-aukko on sopivassa kohdassa, check. Seos ei ole liian kostea, check. Seos ei ole liian kuiva, check. Komposti ei haise ammoniakille, check. Lämpö nousee, check. Hmm. Kannen reuna oli aivan täynnä banaanikärpästoukkien koteloita. Jotain piti tehdä.

Ohjeessa neuvottiin varovasti kaatamaan kuumaa vettä ötököiden niskaan. Sen tein. Raaputin pihalle niin paljon ötökkämössöä kuin suinkin pystyin. Ja kompostin pinta pitää peittää kunnollisella kerroksella kuiviketta. Kyllä se siitä.

Kohta pitikin kipata kompostiin iso satsi marjoja jotka olivat päässeet homehtumaan (nyyh, en saanut marjaviiniä). En heti kerennyt kippaamaan kuiviketta päälle kun oli kiire mökille. Pitkän viikonlopun jälkeen kysyin ukolta oliko kärpäsiä ollut vähemmän kun hän kippasi marjat kompostiin, ja kuulemma oli. Rohkaistuneena avasin kannen ja tämä varsin eloisan vipeltävä näky tuli vastaan:


Huoh. Kuiviketta niskaan taas ja tällä kertaa valkoisia toukkia lensi kaaressa. Ei ole helppoa puuhaa tämä kompostointi. Etenkään tällaiselle rutiinihoitotehtäviä jatkuvasti unohtavana hattara-aivona. Mutta vielä annan kompostille mahdollisuuden, otan itseäni niskasta kiinni ja laitan kuiviketta JOKA kerta, kun olen tyhjentänyt biojätteen kompostiin. Sillä haluan sitä mustaa kultaa, haluan!

Kyllä se siitä.

17 kommenttia:

  1. Kyllä se siitä, ja kokemus tuo varmuutta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos rohkaisusta Titta! Ongelmanratkontataidot ainakin kohentuvat ;)

      Poista
  2. Herranen aika. Meillekin (ehkä) kotiutuu komposti joskus tämän vuosikymmenen aikana mutta koska en ole mitenkään järjestelmällinen tai hyvämuistinen tyyppi, meille saattaa käydä samalla tavalla. Koitan pitää tuon ällöttävän toukkakuvan mielessäni aina kompostorilla käydessäni ja muistaa tehdä kaiken tarpeellisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haithepuli-tyypille tuo kuivikkeen lisääminen ja elintoimontojen säännöllinen tarkkaileminen on yllättävän haastavaa...

      Poista
  3. Lähde seuraksi kurssille: http://www.hsy.fi/jatehuolto/esitteet_vierailut_koulutus/kompostointineuvonta/Sivut/Kurssikalenteri.aspx Meille ei ole vielä kotiutunut kompostoria, odottelen syysaleja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saara!! Pitää koluta kalenteria kunnolla. Voi, jos olisin päässyt tuohon huomiseen kurssitukseen mukaan, mutta työt jatkuu yöhön. Stoan sijainti on minulle täydellinen, mutta lauantai. Korso ei tetty olisi mahdottomalla etäisyydellä. Ei paha, ei paha...

      Poista
    2. Mä yritän varmaan tähdätä tohon Stoaan, arki-illat on melko mahdottomia lasten harrastusrumban takia. Kalenteriin saattaa kuulemma tulla vielä lisää tilaisuuksia, eli kannattaa kurkkia myöhemminkin.

      Poista
  4. Meillä unohtui kuivike aina, kunnes tajusin laittaa kuivikkeen jo keittiössä TYHJÄÄN astiaan. Eli siis siihen astiaan, johon kerään jätteet. Kuivike pohjalla imee hajut jo keittiössä ja kun kipon kumoaa kompostoriin, jää kuivike taianomaisesti päällimmäiseksi. Ta-daa! Ja lohdutukseksi: meillä on ollut vastaava laitos jo 6 vuotta, ja tänä vuonna olen ekaa kertaa saanut sen toimimaan niin kuin pitäisi...
    T. RillaV

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rillaaaaaa!! Mahtava käytännön niksi. Näitä "tietenkin, miksen ajatellut" -tilanteita! :D

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  5. Kompostointi on taitolaji ja vaatii vuosien kokeiluja :) Minulla on ollut monenlaisia lämpökompostoreja. Tyttärelle ostin samanlaisen kuin sinulla ja samanlaisia ongelmia hänelläkin. Muutama vuosi sitten ostin myös mökille samanlaisen (kompostivastaava kun olen) ja päätin testata laitetta siellä ennenkuin hankin sellaisen itselleni. Noita kärpäsen toukkia näköjään tulee jossain vaiheessa, kai se kuuluu tuohon malliin. Nykyään käytän kuivikkeena ihan haravoituja lehtiä ja laitan niitä joka kerta, kun vien sinne ruokajätettä. Aika märäksi muuten jää se valmistuva multa ja jos ei jää märäksi, niin sitten on muurahaisia. Kohtalaisen hyvää multaa sain kuitenkin tänä kesänä lisättäväksi pikkiriikkiselle mökkikasvimaalle.

    Lämpäkompostori on hyvä keksintö ruokajätteelle. Multaa ei tule ihan kauheasti, mutta onhan se hyvä tapa vähentää kaatopaikalle menevää jätettä. Avokompostoreja mulla on pihalla pilvin pimein. Niihin laitan kitkentä jätteet ja haravoidut lehdet. Pari vuotta niidenkin maatumisessa menee, mutta taimikasvatusmultaa lukuunottamatta en ole muuta multaa ostanut moneen vuoteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummelille kirjoitin aiemmin kiitoksen, joka näemmä on hävinnyt bittiavaruuteen. Muttasiis, iso kiitos tyhjentävästä ja kannustavasta kommentistasi!

      Poista
  6. Kanat ne rakastaisi noita toukkia... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse jo metin josko ne kelpaisivat skvaariokaloille. Toiset viljelevät banaanikärpäsen toukkia kaloilleen, eli miksipä ei.

      Poista
    2. Itse jo metin josko ne kelpaisivat skvaariokaloille. Toiset viljelevät banaanikärpäsen toukkia kaloilleen, eli miksipä ei.

      Poista
  7. Meillä oli tänä keväänä jossain vaiheessa noita toukkia kompostorin reunalla. Samoin joskus siinä reunalla on myös matoja, pakenevat varmaan kuumuutta. Sinne työnnän ne takaisin ja kuiviketta päälle. Joka kerta kannattaa lisätä kuiviketta aika reilusti. Jos meillä kompostori haiskahtaa niin sitten lisätään kuiviketta reilusti ja sekoitetaan. Hyviin on toiminut. Itse laitan tuon kompostorijätteen vielä avokompostiiin muhimaan vuodeksi.
    Kompostiastian pohjalle (siis sen mikä on sisällä) laitan rikottua kananmunakennoa, se myös imee vähän kosteutta. Meillä on sisällä vain sellainen n. 1,5 litran pieni vihertävä retrokattila. Pieni sentakia että se tulee usein tyhjennettyä.
    Kompostointi on niiiiin hienoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä in taidot hiljalleen kohentuneet! Jei! Meillä sisäastiana toimii aika pieni kulho, sen saa vietyä lähes päivittäin eikä haise. Komposti on muhinut hyvin, mutta muuton jälkeen siihen on muuttanut muurahaisarmada. Noh, eipä nekään haittaa :)

      Poista