5.11.2013

Ihanat kamalat pihatalkoot

Marraskuun ensimmäinen lauantai-aamu sarasti aurinkoisena ja mies häipyi työjuttujen pariin. Keksin ottaa viisveen kainaloon ja ajaa taimitarhaan hakemaan ulkovalosarjaa. Fiilisteltiin kauan – käytiin katsomassa, ettei pihaan ollut jäänyt yhtään alennusperennaa, katsottiin kaikkia hassuja kaktuksia, tutustuttiin hieman jänniin lihansyöjäkasveihin, ihasteltiin erikoisia orkideoita ja valkattiin vielä yksi sylillinen kukkasipuleita. Ihanaa oleilua.

Koska viisvee valkkasi itselleen hehkuvan kelta-punaiset tulppaanit, ajattelin josko suunnittelemani keltainen penkki tulisikin nyt toteutettua. Saisin siihen siirettyä kevätvuohenjuuret, keltaiset päivänliljat, maa-artisokat ja kultapallot. Tulppaanithan olisivat vain mainio lisä. Kotona etsittiin sahaa ja muita työkaluja, viisveen kadonneita yöhanskoja ja kiskottiin yhdessä puutarhavaatteet niskaan. Sitten astuttiin into piukeana pihalle. Keskelle taloyhtiön talkoita. Voi mätä.

Penkkihaaveet oli siis vaan siirrettävä ja haravanvarteen tartuttava. Vastahakoisesti sain muutaman kasan haravoitua ja jäin sitten naapurin kanssa jutustelemaan. Vähän ajan päästä pistettiin porukalla vatukko maan tasalle ja raivaussakset ja viikate senkun kilisivät. Aurinko paistoi ja alkoi työ lopulta maittamaan. Joku mainitsi tutun kaverin kaiman taloyhtiön talkoot männä vuosisadalla, jossa olivat intoutuneet raivaamaan niin, että oli kaikki aitettu matalaksi syreenejä myöden. Hetken päästä joku ilmestyi moottorisahan kanssa ja johan alkoi samaa oiretta ilmenemään tässäkin talkooporukassa.




 

Loppu hyvin kaikki hyvin ja muutaman tunnin uurastus (tai siis välillistä pipertämistä pysytellen suhteellisen lähellä tarjoiluja) sai siistiä jälkeä ja hyvän mielen aikaan.

Sitten olikin aika perustaa se keltainen kukkapankki. Silloin alkoi kaatosade.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti