Puskantakaa: NIKSIPIRKKA • koukutettua valoa

Kellot käännettiin viikko sitten talviaikaan ja pimeä alkaa toden teolla painamaan päälle. Viimeisetkin lehdet ovat lakastuneet ja pudonneet joten paljasta ja synkkää riittää koko pienen pihan täydeltä. Siinä riittävä syy ripustaa valoja. Jotkut haukkuu niitä jouluvaloiksi, minä sanon talven piristäjävaloiksi. Jos ne jättää koko kesäksi esille, voi ne kesäkuussa kutsua juhannusvaloiksi ja elokuussa rapujuhlavaloiksi. Vihreiden köynnösten välissä kesäaikaankin sytytetty ulkovalosarja on aikamoinen tunnelmanluoja. Mutta meillä on samanlainen piha kuin monella muulla, johon valosarjaa ei voi millään tekosyyllä jättää aitaan roikkumaan kesäksi.

Pimeyttä vastaan taistellessani olen niittipyssyllä takonut lukemattomia niittejä lauta-aitaamme. Joka syksy ärräpäät lentelee sotkuisia johtoja kohmeisin sormin selvitellessä ja niitit loppuvat joka kerta kesken. Keväällä ärräpäitä viljellään toisen kerran kun puukolla, ruuvarilla ja kynsillä repii ne sikinsokin pimeässä sinnepäin ammutut niitit irti laudoista. Niitä on joka kevät noin miljoona. Jotain piti keksiä. Päätin keksiä koukut.

Koukut saa käsin puuhun, ne vaan pitää pitää toisella
kädellä suorassa ja vääntää-työntää puuhun toisella,
kunnes koukku puree puuhun. Sitten koukku uppoaa itse,
kunhan jaksaa kääntää.

Ukko toi rautakaupasta pari pussillista koukkuja. Ne väänsin ihan sormivoimin lautoihin kiinni ja sitten pujottelin valot koukkuja pitkin. Tadaa! Tiukimmissa mutkissa pyöritin pari kertaa koukun ympäri ja kiristin aika kireälle, sillä pidän suorista viivoista (ja nuo alkavat jotenkin kuitenkin aina lerppumaan lopputalvesta). Valosarjan pään kiinnitin vielä yhteen koukkuun, että koko komeus pysyisi tiukkana. Piuha seinään ja se oli siinä. Keväällä ei tarvitse kuin rullata koko komeus jotenkin siististi kasaan (seuraava haaste) ja koukut saavat jäädä aitaan, ne eivät häiritse silmääni.

Valosarjaa valitessa kannattaa muuten kiinnittää huomiota useaan seikkaan. Etenkin (tietenkin), että se on led-sarja, joka käyttää murto-osan sähköstä vanhanaikaisiin valosarjoihin verrattuna (ledin hyötysuhde on myös parempi pakkasella, joten se sopii erinomaisesti ulkokäyttöön). Seuraavaksi varmista, että sarja on ihan varmasti ulkokäyttöön tarkoitettu (IP 44 tai suurempi luku). Halvin mahdollinen sarja ei myöskään välttämättä ole paras valinta, sillä se ei luultavasti näe toista talvea. Tosin valitettavasti on huonoja merkkivalojakin tullut vastaan.

Johtosotkua ei ollut tänäkään vuonna pakenemista...

Johdon värin ja itse valosävyn valinta ovat erittäin tärkeitä - musta johto valkoisssa kaiteessa ei ehkä ole tyylikkäin. Onneksi nykyään on paljon lähes läpinäkyviä sarjoja. "Valkoinen valo" voi tarkoittaa myös kaikkea keltaisesta siniseen valoon. Jos valo on kaupassa esillä, takista ihmeessä polttimon sävyä, ettet kotona yläty. Eri valmistajilla on myös erilaisia tapoa merkitä erityisen ekologiset valosarjat, seuraa mielellään myös näitä pakkausmerkintöjä. Ja tietenkin – tärkein kaikista – laita nyt hyvä ihminen se kellokytkin pistorasiaan, ettei valo valaise pihamaata oravien ja harakoiden iloksi. Ajastimella saa helposti ohjelmoitua valot pois päältä myös yön ajaksi, harvemminhan niitä pihavaloja ihailee nukkuessaan.

Mutta kaiken tuon löpinän jälkeen ei voi kuin todeta, että pientä valon ylellisyyttä pitää itselleen suoda tänä vuoden synkimpänä kuukautena.