23.1.2014

Kasvihuoneprojekti 2014 • Osa 4

Olipa kerran rakastettu kennokasvihuone, mutta ei ole enää. Sen pituinen se. Eikun, odotas! Tämä onkin Seija-myrskyn joulukuussa 2013 tuhonneen kasvihuoneen seuraajan syntymätarina.

Perustuksien tekoa on pähkäilty kovasti. Arveltiin, että anturahan siihen on valettava. Ja kaivinkone tilattava kaivamaan ruokamulta pois. Ja sellaiset määrät betonia ja täytesepeltä pitäisi tilata, että niitäkin saisi rekalla tuoda. Ei helevata. En ala, en rupea!

Onneksi tuli katsottua Strömsön kasvihunerakentelua, missä viisi metriä korkean ja jykevistä palkeista kasatun kasvihuoneen laittoivat kierrepaalujen varaan. Jesh, siinäpä meille sopiva vaihtoehto! Silloin kasvihuoneen alimman kehikon pitää kuitenkin olla ehjä, eli saan sanoa heihei ajatukselle, että voisi ajaa kottikärryt kasvihuoneeseen. No se on pieni kompromissi. Vajan päässä pitää kuitenkin käyttää mietintämyssyä, sillä sinne pitäö ihan oikeasti ajaa kottarit ja ruohonleikkuri suojaan. Mutta me kaksi tonttua kyllä keksimme keinot!

Nyt olen väsännyt tarkemman "3D" -kuvan. Tässä on mitat kutakuinkin kohdillaan ja ostamistamme lasien mukaan tehty mitat.

Huomatkaa lasikatto. Se syntyi budjettisyistä. Olin ajatellut käyttävämme valokatetta. Sen muoto olisi samanmuotoinen, kuin talon kattomateriaali. Tiedustelin moisen hintaa tilkkeineen ja vermeineen. 1500 euroa. Huh! Mies sitten laski hankkimamme lasiruudut, ja tokaisi, että "Tehäänpä klasikatto, säästetään melkein 1500€". Huhhuh, vähän ajatus hirvitti, mutta niinhän ne katot on ennenkin tehty.

Seuraavaksi piti miettiä, miten se katto rakennetaan ja sen lisäksi, miten sitä huolletaan kun siitä jokin lasi särkyy. Kaikenmaailman listat ja alumiinit ja kumit ja elementtirakentamisen ideat mietittiin läpi. Alkoi tuntua raskaalta ja monimutkaiselta.

Sitten Valantehnyt Lääninkätevikkö lähetti meille exelin, johon oli näppäränä poikana laittanut kaavoja, jotka laskivat koko komeudelle hinnan (tuollaisista voin vai unelmoida itse). Seuraava perseelletippuminen seurasi – ilman mitään tilattuja työtunteja, kattoluukkuja, maaleja ja monta muuta juttua hiveli summa jo 5000 euroa. Vaikka se valokate oli karsittu jo pois. Arvelin, että lisäbudjettia sen päälle tarvitsisi vielä ainakin 2000 euroa. Huhhuh.

Exelissä oli mukana se valettu antura. Nyt varmistuin lopulta siitä, että kasvari pykätään paaluille. Ei tarvitse tuoda yhtään ainutta konetta pihaan. Sinä tonnin-kahden säästö. Katolta ja seinistä saivat kaikenmaailman listat huutia ja mies keksi riisutut versiot kaiken sortin kiinnityksistä. Siinä monen satasen säästö.

Vaikka kuinka riisuttiin osia, tonni sieltä, toinen täältä, kapusi hinta-arvioni kuitenkin yli 4500 euron. Siinä mietin, että aikaisemman suunnitelman mukaan tuo olisi varmaan salakavalasti tullut maksamaan kymppitonnin. Huhhuh.

Mies myi kilttinä ihmisenä pois hifilaitteitaan eikä ole vielä kertaakaan ivaillut, että tulee kalliit tomaatit.

Mutta hei! Sain lähetettyä kyselyn kaupungille lupatarpeista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti