4.6.2014

Keväinen puutarhavierailu merellä

Parisen viikkoa sitten pääsin ihanalle puutarhamatkalle, kun sain kutsun Muotovalion, eli Kirsin ulkosaariston puutarhaan.

Päivä oli aurinkoinen ja helteinen vaikka säätoitotus oli luvannut jättirakeita ja ukkosta. Pari hassua tippaa tuli, mikä ei tietenkään vaatinut kuin takin vetämisen korville.

Paikalle mentiin moottoriveneellä. Minut eksytettiin sopivasti menemällä sieltä täältä saarten välistä ja osoiittelemalla näkymiä eri suuntiin, etten varmasti tiennyt, missä mennään (mustanaamio sitoo vieraansa silmät, mutta tämä toimi yhtä hyvin). Perillä astuimme laiturilta rantakallioille ja ihastelimme upeaa näköalaa. Pohjoiseen suuntaava tontti on mahtava luonnonsatama itsesään ja näköalana on henkeäsalpaava saaristo.

Puutarhaihmisiä tietenkin käännettiin nopeasti peppu ihanalle näköalalle ja suunnattiin kasveja kurkkimaan. Itse saaristossa paljon aikaa viettäneenä tiedän, että siellä eletään ilmojen armoilla. Myönnän olleeni hiukan skeptinen koko "puutarha saaressa" konseptiin, sillä olen oppinut sen, että talvella jäät vievät sen, minkä haluaa ja maamassoja saaressa ei juuri ikinä ole. Ja jos niitä tuo niin jää kyllä vie. Pienenä en edes voinut onkia madoilla, sillä saaresta ei niitä löytynyt millään.

Mutta olipa ylläri vastassa!

Helou, täällä minä!
Täällä saaripuutarhassa rehevät kevään väripilkut sinnittelevät pienen pienissä maataskuissa, välillä uskomattomissakin koloissa. Kerrottu lumikki – varjon ja rehevän multamaan kasvi – pröystäili itse asiassa suurimmilla ikinä näkemilläni kukilla. Moni erikoisuus ja vaikeaksi luokiteltava kasvi elää saaressa vallan mainiosti. Kamerasta unohtui vähän väliä painaa liipasinta kun vaan äimisteli seuraavaa penkkiä.

Keltainen kevätsommitelma.
Hörselönarsissi!!
Kirsi kertoi säilyttävänsä kaikki hankkimansa taimet kotonaan kerrostalon parvekkeella syksyyn asti (voin vaan kuvitella sen purkkimeren, jei!), sillä syyssateiden aikana on ainut mahdollinen väli istuttaa perennoja. Saaressa ei nimittäin ole vesijohtovettä, eikä edes kaivoa, millä kastella istutuksia, sillä kaikki vesi kannetaan saareen. Kuulemma herkimmät kasvit saavat puoli litraa vettä peri kertaa kesän aikana, mutta muutoin siperia opettaa. Aika hyvin on opettanutkin! Kirsin temmeltävästä koiralaumastakin ovat kasvit selvinneet (taino, pentuhan se lähinnä temmeltää).

Ihana puhtaanvalkoinen narsissi.

Narsissien järripenkki! Tässä silmä lepää <3
Kohtalokkaan tumma kerrottu Helleborus.
Polvenkorkuinen siemenestä kasvatettu ihastuttava Helleboruspuska.
Ison puskan joukosa oli yksi ihana valkoisenvihreä taimi. Siemenkasvatuksien ihanuuksia!

Järjettömän hörsyilevä esikko.

Upea lievästi vaaleanpunainen kerrottu valkovuokko.

Ja se mainittu upeampaa upeampi lumikki <3

Kyllä planttujen ohessa kelpasi katsella maisemiakin.

Need I say more? 
Tässä paluumatkan näköala ;)
Eiku oikeasti tässä!

Ihanan salaattihetken (ja rullatorttuhetken, röyht) jälkeen suunnattiin koirien kera takaisin mantereelle. Meri-ilma teki tuttuun tapaansa tehtävänsä ja silmät painuivat heti kiinni kun pääsin kotiin ja sänkyyn. Olipa mainio ilta, saaripuutarhassa! Kiitos Kirsi.

4 kommenttia:

  1. Vau! Upea puutarha. Tuo lumikki on ihana ja komeita jouluruusuja. Ihanat hauvelit <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on tosiaan. Jotenkin häkellyin niin, etten ottanut tsiljoonaa kuvaa (vai liekö puheripulia sairastanut seura harhauttanut), sillä moni herkku jäi valitettavasti taltioimatta...

      Poista
  2. Kävin tänään mökillä kääntymässä ja kyllä oli kaikki, myös rikkaruohot, oikein rehahtaneet kasvuun. Hostatkin olivat jo nousseet, sääli että ne jäivät teiltä kokonaan näkemättä.

    Kirsi

    VastaaPoista