21.6.2014

Muodonmuutos juhannuksesta juhannukseen

Tänä vuonna on tullut juhlittua jo ihan riittävästi, jätettiin siis sen suuremmat juhannushulinat väliin. Nyt mökin rauhassa hengittelen hiljaisuutta. Vilpoinen sää sai minut vihdoinkin siivoamaan mökin, tähän mennessä se on saanut kylpeä talven hiirenpapanoissaan. Yök.

Kissat tulivat myös mökille. Nyt pitää muistaa pitää ulko-ovet kiinni, vaikka nuo matamit eivät enää ole mitenkään kiinnostuneita livahtamaan pihalle. Lämmin peitonalunen on heistä paljon kutsuvampi. Ensimmäisenä yönä jätettiin sähköpatteit päälle eikä lämmitetty porin matteja, päivällä kun tuntui hieman liiankin lämpimältä sisällä. Klassinen virhe. Mietin yöllä miksi Tipi huusi makuuhuoneen oven takana ja oikein paukutti ovea. Kun tulin aamulla olohuoneeseen ymmärsin kuinka viileä raukoilla oli ollut. Nyt koko kolmikko tuhisee ansaitusti sohvalla paksun viltin alla. Ja mateissa on tulta. Ja ukko googletti termostaatillisia pattereita.

Puutarha ei ole viime viikkojen aikana kastelua vatinut, vettä tulee tasaisesti. Tänään alkoi rankkasade juuri, kun olin vetämässä ulkovaatteita niskaan mennäkseni aamukierrokselle. No, onpa aikaa katsastella, kuinka paljon mökin piha on muuttunut vuodessa.

Tässä kuva otettuna kuistilta 29.6.2013.

Alla juuri sadekuurojen välissä ottamani kuva, eli 21.6.2014. Kuvasta ei ihan välity kaikki huikeat 11 lämpöastetta... Edellisestä kuvasta tuntuu olevan ikuisuus, mutta tottahan se on, että tuossa oli vuosi sitten nurmikkoa. Ehkä en voikaan vielä vaatia, että perennat olisivat vielä jättikokoisia ja muhkeita.

Kuten näkyy, on taustallakin tapahtunut paljon. Kuvakulma on aika tarkasti sama, vähän laajempi oikealle, että sain koko penkin mukaan. Pieni omppupuu vaan peittää kivimuurin. Kesällä kaadettiin tuo hirvittävä "pensaspuu" ja sen takaa pari jättikokoista pihlajaa (josko niitä pikkupihlajia ei olisi koko metsänpohja täynnä, mur). Pikkupihlajat mies kukisti raivaussahalla. Sitä saanee jatkaa vielä muutama vuosi, ennenkuin sota pihlajia vastaan on voitettu.

Talvella isä lisäksi kaadatti vasemmalta, tulevan kasvihuoneen takaa, koko metsikön ja lisäksi muutaman männyn tuosta kuvassa käkyvästäkin metsiköstä. Nyt näkee ihanasti pellolle ja saan toivottavasti metsäpuutarhani aluille tänä kesänä. Tuossa reunassa oleva koiran- ja vuohenputkisto on toki aikamoinen haaste pihlajamaton lisäksi. Mutta kyllä tuo kauniiksi lehtimetsäpohjaksi vielä muuttuu! Nyt esillä ovat ihanat suuret tammet, ah!

Loppuun vielä muutama kukkakuva juhannusfiilistelyn vuoksi. Nämä sain napattua tuijotettuani sadetutkan puhelinapplikaatiota tarkkaan, että näkisin, milloin kuurojen välissä on riittävä väli. Enkä muuten tuosta maininnasta kostunut senttiäkään, tämä blogi kun on voittoa tavoittelematon. Se nyt vaan sattuu olemaan niitä harvoja appseja, mitä käytän jatkuvasti. Tosin lopulta kostuin kyllä ulkona, hahaa!

Hento meksikonakileija kukkii ensimmäistä kertaa. Sen tulinen oranssi väri ei millään taltioidu kuvaan...

Lehtolapsi-akileija. En vaan pysty kitkemään näitä pois.
Vuorikaunokki aloittelee.

Harakankellot ovat eksyneet perennapankkiin. Tällainen kukinta ei kyllä haittaa tippaakaan!
Tule hyvä sinivaleunikko, älä tule paha sinivaleunikko. Vähän on kitukasvuinen tämä...
Maailman hempein akileija.
Tämän kurjenpolven nimestä en ole varma, mutta ei se ole ruma kuitenkaan!
Hempeyttä!
Ja vielä akileija McKana. Pieni jättikukkainen akileija. Minulla taitaa olla akileijakausi, jos et huomannut.
-----------------------------------
Tykkää Puskantakaa-Facebooksivuista, niin saat ilmoituksen uusista blogipostauksista!

4 kommenttia:

  1. Moikka, löysin blogiisi tuolta facen puolelta ja kirjaudun seuraamaan puutarhatouhuilujasi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Ei-kovin-tylsä Mörökölli! :D Sydämellisesti tervetuloa mukaan!

      Poista
  2. Miun Viherpeukalo-Esikoinen laittoi tänä keväänä kukkapenkit miun takapihalle
    joka oli ihan nurmena viime kesän
    _ ja vuodet _TuoksuvaTukka__-pöheikkönä ... :D

    Ai että on jännää joka aamu kurkata makkarin ikkunasta,
    joko penkkiin istutettu pioni
    aukaisee nuppunsa ja mitä kaikkea uutta mahtaa olla tulossa..tämä alkukesän viileys tuo lisäjännitystä raekuuroineen kaikkineen
    kun en liikuntarajoitteisena pääse kukkia suojaamaankaan :P
    Hyvällä ilmalla istun ja ihailen tätä Uutta Takapihaa ja kuutelen lintujen laulua,
    kyllä on Suomen suvi ihana....
    ja suunnittelen mielessäni, mitä uutta kukkaa vois tuohonkin tontin nurkkaan kylvää.. :P
    nim.Uusi Ihastus

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai kun ihana lapsi sinulla on, joka tarjoaa sinulle puutarhaelämyksen ihan omassa pihassasi! On se vaan ihana seurata mikä kukkii seuraavaksi, jännätä yöhalloja ja suunnitella uusia kujeita ;)

      Poista