21.7.2014

Maa-artisokkaa pukkaa

Maa-artisokka on ihana kasvi. Siitä saa kevään ensimmäisen herkkusadon, jos sen malttaa jättää talveksi maahan. Maa-artisokka on taivaallisen hyvää ja kasvi ei vaadi mitään hoitoa, korkeintaan tukemisen.

Tämä pitkä huiskula on auringonkukan sukua, eli syksyllä sen latvaan, parin metrin korkeuteen, ilmestyy nöpö kukka heilumaan. Kukka ei ole samaa kaliiperia auringonkukan kanssa, mutta voisi se ehkä mittelöidä kultapallon kanssa. Ihanaa on, että se kukkii todella myöhään ja jatkaa pakkasiin asti. Syyskukkijoita ei voi ikinä olla liikaa.

Artisokka on puolivarjoisassa kohdassa vain puolisen metriä korkea kesäkuun puolessa välissä. 
Seuraavana keväänä on hyvin aikaa kaivaa mukulat maasta, sillä maa-artisokka nostaa päätään ihan vihoviimeisenä. Jopa kuunliljat ovat maa-artisokkaa aikaisempia, ja se on jo jotain. Toki mukulat voi korjata jo syksyllä, mutta maku paranee talven aikana ja syksyllä sitä satoa on muuutenkin aina enemmän, kuin kerkeäisi syömään, huhti-toukokuussa ei niinkään ole satoa tulossa ovista ja ikkunoista.

Mukulathan voivat joillekin teettää ilmavaivoja tai jopa vatsaväänteitä (sisältävät inuliinia), ja toisille ne aiheuttavat otsasuonen pullistumia kuorintavaiheessa, sen verran muhkuraiset nuo tuppaavat olemaan. Mutta kerrankos sitä keväässä sen muhkuratemppuilun kärsii.

Klassikkoresepti on keitto (juu, jaan kyllä parhaan reseptin teille viimeistään keväällä) , mutta maa-artisokkaa käytettiin ennenkuin meille saapui peruna, eli se on varsin monikäyttöinen. Paahdettuna, soseena, lihakeitossa.

Mukuloita saa välillä suurista marketeista ja ne kelpaavat oikein mainiosti istukas-artisokiksi.

MUTTA! Mieti tarkkaan, mihin sen istutat.

Sissi sinnikäs.


Maa-artisokkaa oli rivaripihassamme, kun sinne muutimme 2008. Siitä lähtien olen koittanut hävittää sen pikku-pikku-pihaltamme (saadakseni alati laajenevan kasvupaikan hallintaan ja siirrettyä maa-artisokan parempaan paikkaan). Olen koittanut kaivaa joka ikisen mukulanpalasen maasta monena vuonna. Vuonna 2013 päätin vaihtaa mullat. Nyt keväällä 2014 vetäistiin vielä laatoitus tuolle kohdalle. Mutta. Siellä se on ja kasvaa.

Aidan ulkopuolella olen istuttanut sen uuteen paikkaansa isoon ruukkuun, ensi keväänä se saa suuremman asumuksen rei'itetystä muovilaatikosta. Josko se ehkä sillä tavoin pysyisi aisoissa. Aika sen näyttää.

Onhan tätä riiviötä pakko rakastaa.

4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. ON! :) Sitä se ainakin on. Appiukolla kuulemma myyrät veivät, mutta muuta tuhoamistapaa ei kyllä ole tullut eteen.

      Poista