15.7.2014

Varkaiden vuosi

Ne hiipivät hiljaa yön pimeydessä, vaanivat runkojen takana. Et aavista pahaa, olet hyväuskoinen. Sitten se iskee, tajuat missä mennään! Oivoi. Tomaatit ovat täynnä varkaita.

Näinkin viattoman näköisessä latvassa lymyää pahis.
Alkukesästä, kun tomaatintaimet ovat pieniä, on niiden kolme varasta niin helppo löytää ja napsia pois. Rinta rottingilla tunnet olevasi kelpo puutarhuri. Sen jälkeen tarkistat aina välillä varkaiden tilan, eikä se tunnu missään vaiheessa hälyttävältä, napsit niitä pois sitä mukaa, mitä löydät niitä.

Sitten yhtäkkiä huomaat yhden varkaan karanneen käsistä. Siinä on jo nuppuja, kukkia. Siis potentiaaliaia tomaatteja. Päätät kasvattaa tämän yhden tomaatintaimen kaksirunkoisena. Sehän on ihan ok.

Pää katossa kops.


Seuraavalla kerralla kun astut kasvihuoneeseen onkin sinne iskenyt kaaos! Tuossa tomaatissa on neljä kukkivaa varasta, tässä kolme. Apua, miten tässä näin pääsi käymään? Taas? Eihän niitä nuppuja millään raaski poistaa. Tuet varkaita parhaimman mukaan ja sanot niille ääneen, tiukkaan sävyyn, että ei sitten sovi varkaiden tehdä varkaita. Ne lähtevät armotta kompostiin. Ettäs tiedätte.

Pari päivää myöhemmin tajuat tomaattien olevan anarkisteja. Ne eivät ole kuunnelleet. Nyt varkaissakin on kukkivia varkaita. Tajuat menettäneesi hallinnan. Nyt on viimeinen hetki laittaa tomaatit ruotuun – jos se ei tapahdu nyt, ottavat ne täyden vallan kasvihuoneesta ja puurathurin ei enää kannata edes yrittää ovesta sisälle...

Mmm, punertukaa pian!


Eli toimeen. Nyt ei sääli enää saa painaa, eikä ajatus mehevistä tomaateista, mitkä noista nupuista voisi saada. Nyt puutarhurin pitää laittaa planttunsa ruotuun. Jos pyyntö ei auta, otetaan käsky käyttöön. Eli sakset viuhumaan.

Lattialle lentää varkaita, nuppuja, pitkiä varsia. Takaraivossa jyskyttää nyrkkisääntö "kolme tai neljä terttua per kasvi". Ehkä per varsi, sovitaanko niin? Muutama suuri varas saa jäädä, mutta se pääsee latvastaan ja samasta kasvista lähtee paljon lehtiä pihalle, että ilma kulkee. Jokainen planttu käydään yksi kerrallaan läpi, alhaalta ylös ja ylhäältä alas. Jokainen lehtihanka kerrallaan, ettei mikään pikkuvaras livahda lain kourasta. Jokaisen varkaan tila punnitaan erikseen ja sille langetetaan tuomio, joko ehdollisen tai kuolemantuomion. Jäljellejäävät saavat tarvitsemaansa kriisitukea vahvasta narusta.
Kuin myrskyn raiskaama... Mutta vain hetken.


Lopulta otat askeleen taakse. Lattialla on jo kolmas vino pino kompostintäytettä. Tomaatit näyttävät siltä, että myrsky on iskenyt. Mutta tiedät, että ei kestä kuin pari päivää, niin siellä ollaan jo täydessä pahanteon tohinassa.

Tomaatit, meidän rakkaimmat lurjukset.


---------------------------------
Tykkää Puskantakaa-Facebooksivuista, niin saat ilmoituksen uusista blogipostauksista!

8 kommenttia:

  1. ;D Juurikin noinhan se menee!

    VastaaPoista
  2. Hyvä hyvä, laki ja järjestys se pitää varkaille olla! Kaikki pois vaan ja liiat lehdet myös. Sillä tavalla minäkin teen... ainakin joskus... suunnittelen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, ne pääsevät varkain yllättämään hiljaista suunnittelijaa ;)

      Poista
  3. hehheh, täällä on jo parvekkeell takimmaisissa kasveissa sellainen viidakko, että ei mahdu enää edes ryömimällä... Niin kauan, kuin kukkia tulee, on toivoa sadosta... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No olen niin samaa mieltä tuosta, yhtään nuppua ei raaskisi leikata pois, ei sitten millään! Onneksi minulla on välillä rautarouva-päiviä, jolloin sakset viuhuvat ;)

      Poista
  4. sitäpaitsi, pensaana / köynnöksenä / viidakkona kasvaminenhan on tomaatin luontainen käytösmalli.. saakoon välillä toteuttaa itseään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on 'villitomaatti' -nimellä saatu tomaatti, joka kasvaa niin julmettua vauhtia, ettei sitä pidätä metsäpalokaan. Se saa kasvaa miten haluaa ♡ (villitomaattien suhteen kannattaa olla varovainen, villit alkuperäislajikkeet voivat olla hyvinkin myrkyllisiä).

      Poista