Hengähdystauko

Välillä pitää hengähtää. Loppukesästä puutarha näytti työmaalta, ei huvilta. Uusi kasvihuone ei juuri edistynyt, ja pienetkin edistykset olivat tuskan ja hampaidenkirisyksen takana. Pakko pitää lomaa koko hommasta.

Sain kuitenkin puutarhan peiteltyä talvilepoon. Haravoin lehtiä, jotta herkimmät kasvit saisivat edes jonninmoisen peitteen, jos viime vuoden lumettomuus taas iskee. Viime talvena menetin kaikki bellikseni ja yhtä palloesikkoa vaille kaikki esikkonikin. Nyyh. Nyt on hirmu määrä erilaisia esikoita vauvalassa ja belliksiäkin sain ihanalta Anitalta, jotka ovat syksyn väsymykseni aikana onnistuneet siementämään ympäriinsä. Kesällä ei mikään vihreä onnistunut nostamaan päätään perennojen välistä, siitä pidin kuusveen kera huolen!

Kasvihuone sai syksyllä vielä ensimmäisen koristeensa!

Mökki ei saanut kunnon talvisiivousta. Ruoat pakkasin pikaisesti säilytyslaatikoihin jyrsijöiden ulottumattomiin ja vaatteet ja liinavaatteet tuli raahattua kaupunkiin sikinsokin ikean kassissa. Siinäpä se. Tulkoon talvi.

Sisällä olen kuitenkin intoillut. Muistatteko postauksen ekasta orkideastani, joskus vuosi sitten? No, niinhän siinä kävi. Akvaario tyhjeni ja nyt siihen on hiljalleen nousemassa pieni pala orkideaviidakkoa. Ihana olla jälleen noviisi ja saada kokea ja oppia uusia ja ihmeellisiä asioita!

Perhosia puskee ovista ja ikkunoista!

Ulkomailta lentää erikoisempia yksilöitä vaivihkaa. Hupsis!

Nyt on vihdoinkin sapatti tehnyt tehtävänsä – löysin itseni pinterestistä selailemassa puutarhakuvia. Kyllä mevaan ollaan niin onnekkaita täällä pohjoisessa, kun saamme tämän hiljaiselo-, uudelleenlatautumis- ja inspiraationkeruuvaiheen. Vaikka kuinka ketuttaa kauden lyhyys, niin luulen, että odotus on puoli ruokaa ;) On aikaa palautua puutarhakrapulasta, aikaa kerätä intoa ja inspiraatiota. Jos asuisimme vaikka eteläruotsissa olisi hädin tuskin kasvit peitelty ennenkuin narsissit nousevat. Ei siinä kerkeä toipua.

Mutta! Paljon on toki myös tapahtunut. En ole maannut peittojen alla talvimasennuksen kourissa, vaikka puutarhakengät ovat olleet aika visusti kenkähyllyssä. Kuvia erinäisistä projekteista ja resepteistä löytyy kännykästä, nyt pitää vaan löytää aikaa jakaa ne teidän kanssa.

Ja suurin on edessä talven aikana! Olen aivan sekaisin jännityksestä, vatsassa on perhosia (ei perhosorkideoita kuitenkaan) ja päässä humisee. Välillä tuntuu siltä, kuin olisin vastarakastunut. Kerron kyllä pian, mistä on kyse! Ihan pian! Jeee!