31.12.2014

Uuden alku

Etupiha lumen alla.
Etupiha kesällä.
Tähän kohtaan vuotta lienee sopiva kirjoittaa pieni katselmus menneeseen ja tulevaan. Sitä tämä hetki nyt on, todella konkreetisella tavalla.

Loppuvuosi elettiin hilajiseloa puutarharintamalla. Se johtui sekä syysväsymyksestä, että uuden ja ihanan suunnittelusta. Meistä nimittäin tulee talonomistajia! Olen niin innoissani, että en malta housuissani pysyä. Talven aikana muutetaan uuten osoitteeseen, vanhaan -61 rakennettuun keltaiseen puutaloon. Pysymme Helsingissä, mutta tulemme edelleen asumaan metsän reunalla.

Ukko oli sitä mieltä, että minun pitää peustaa uusi blogi taloa varten, mutta minä olen sitä mieltä, että on se talon tuunaaminenkin Puskantakaa-puuhastelua, eikös vain? Eli luvassa on tulevaisuudessa perennapenkkejäkin suurempia projekteja, myös talon sisältä.

Mutta ensin saan kokea ensimmäisen (ja toivottavasti viimeisen) puutarhasta luopumisen aiheuttaman tuskan. Rivaripihammehan ei mikään laaja puutarha ole, mutta on se kuitenkin rakas.

Täällä olen opetellut puutarhuroinnin salat. Hiljalleen muokannut kaaoksesta mieleiseni puutarhan. Kokeillut, harjoitellut, onnistunut ja epäonnistunut.

Juuri nyt piirtelen karttaa puutarhasta uusille omistajille (jotka tuntuvat erinomaisen mukavilta ihmisiltä), jotta voivat tunnistaa kasvit jos/kun haluavat. Huokailen vähän väliä; kauniita kiviä ollaan kuljetettu milloin mistäkin hämäräperäisestä paikasta auton jouset pohjassa. Taponlehtimeri ja mahtavat kuunliljat kaikki olen saanut Annelta ja miljoona ihanaa perennahelmeä olen saanut Anitalta. Variegata-ratamo, jonka sain Suvilta on piiloutunut laattojen rakoihin. Akileijat ja esikot olen itse kasvattanut siemenestä ja viiniköynnöskin kasvaa varmaan satoikään ensi kesänä, sitäkään ei päästy koskaan maistamaan.

Monesta on pelastettu pala turvaan, mutta kaikkeahan ei voi kaivaa maasta mukaan. En usko että rakkaani, kaksimetrinen japaninvaahtera nousisi enää. Sitä tulee kova ikävä. Se ostettiin kun kuusvee oli vauva. Kuljetettiin alkukesän auringossa läheisestä rautakaupasta kotiin lastenrattaissa. Tänne jää hirmu määrä muistoja ja väistämättä vähän kirpaisee.

Pikkuruinen rakas metsäpuutarhani.
Vanhaan ei kuitenkaan voi tarrautua. Seuraava puutarha tulee olemaan täysin erilainen, nykyinen saa jäädä muistoihin pikkuisena metsäpuutarhahelmenäni.

Uudessa osoitteessa tulee kestämään kauan, ennenkuin ollaan siinä vaiheessa, että voisi puhua puutarhasta. Edes puolivalmista ei tule olemaan pitkään aikaan. Ensin pitänee syventyä taloprojekteihin kuten lattioiden uusimiseen, keittiön entisöintiin, hengittävien sisämaalien valintaan ja moneen muuhun uuteen ja jännittävään!

Ja kaiken tämän lisäksi ensi kesä tulee olemaan täysin poikkeuksellinen, sillä vietämme sen todella erikoisessa ja kauniissa paikassa. Siitä lisää kesällä sitten.

Siinä oli menneisyyttä ja suurta tulevaa kerrakseen! Hyvää tulevaa vuotta sinullekin, rakas lukija. Olet minulle tärkeä!

-Alix-


Tähän loppuun tulee pitkä ja sekalainen kuvakavalkadi muistoja rivaripihastamme...


Ipana auttoi puutarhassa jo vuoden ikäisenä. Kissat olivat kokeeksi pihassa,
mutta eihän siitä mitään tullut...



Kohta piti jo saada oma mutakko...


Näin se ipana nukkui päivät pienenä, satoi tai paistoi.
Yrttipenkin lievästi sademetsäinen fiilis.
Kevätlehtiä.

Rakas japaninvaahtera talviasussaan.

Vauva ensimmäisen kesänsä jälkeen vuonna 2009.



Ipana 2v-synttäreillään vuotta myöhemmin.
Tänä keväänä valmistunut kiveys ja japaninvaahteran alusen siistintä. Tulipa siitä juuri mieleiseni!

Sama alunen alkukesästä. Itse kylvetyn akileija McKanan ensimmäinen kukka.
Se hullu maa-artisokka, joka ei talttunut mullanvahdolla eikä edes laatoittamalla sen päälle.
Juuri sopivan villi alue talon edustalle, isojen mäntyjen alle.


Ihana kevätkaihonkukka.

Taponlehtivauvoja, aaaaw!

Kaikenmaailman hullut siemenprojektit mäntyjen suojissa.
Se hullu narsissi, joka aina puskee vartta helmikuussa.

Ipanan puuhastelut.

Lisää ipanan puuhasteluja.

Ipanan keltainen penkki.


Enkä ikinä unohda ihanat hääjuhlamme! Kuvat ovat ottaneet Silja.






Ja vihoviimeiseksi pieni pilkistys ensi vuoteen: 


Pian ovi aukeaa!

14 kommenttia:

  1. Grattis till det nya huset och trädgården! Det kommer att bli jättefint - det är det ingen tvivlan om. Ditt nuvarande hem gav dig dina läroår, och dom kommer du alltid att sakna på ett visst sätt, som en gammal ungdomskärlek; dom lärde dig att ta hand om nånting vildvuxet och råddigt, som du med lugn och säker hand formade till det perfekta. Du formade det till något som passar in i ditt liv på bästa möjliga sätt, och som varit lika tacksam som du om omvårdnaden, och gett dig lyckans stunder då du märkt att du kan och lyckats.
    Det roliga i ditt bildkollage var att se en bild på dig iklädd kjol :). Lite omväxling till mullen under naglarna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tack Titu, vilka vackra ord! Du satt huvudet på spiken <3 Och jaa-a, nu äger jag åtminstone en klänning :D Utklädd till normal människa ;)

      Poista
  2. Onnea uuteen kotiin!

    Olen miettinyt että pitäisikö jo nyt alkaa tekemään johonkin muualle (esimerkiksi anoppilaan!) sellaista penkkiä mihin voisi sijoittaa kasveja sillä periaatteella että "jos me joskus muutetaan johonkin". On niin vaikeaa ajatella että jättäisi kaikki taakseen. Mutta toisaalta, kyllä niitä lisää helposti saa, ainakin jos ei ole ylenmäärin kovin tunnepitoisia kasveja. Itsellä on pioni isäni mummolasta, sisä en kyllä jätä vaikka muuttaisimme tammikuussa!

    Ottaahan ihmiset siemenperunoitakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maija! Minä kaivoin yhtä sun toista ruukkuihin joulukuun alkuviikkoina, kun maa oli vielä pehmeä. Vein mökille ja peittelin lehdillä ja havuilla. Silloin en tiennyt varmaksi tuleeko muuttoa ollenkaan, mutta sydänkäpysiä en voinut jättää, varmuuden vuoksi kaivoin maasta kun alkoi näyttämään siltä, että talokuume on tullut jäädäkseen. Tulipa siirrettyä viitisenkymmentä purkkia! Eli ehdottomasti kannatan lempikasvien mukaanviemistä :)

      Poista
  3. Ymmärrän hyvin tunteesi vanhaa puutarhaasi kohtaan. Itsellä oli vastaava tilanne n. 20 v. sitten. Nykyään olen kaiken varalta siirtänyt kasveja lapsuudenkotiini, josta tarvittaessa saa niitä sitten. Mutta on sulla jänskät ajat edessä ja uusi puutarha kaikkine mahdollisuuksineen! Mukavaa vuoden jatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa vuoden jatkoa sinullekin Gitta! Pitää tosiaan viedä vähän sydänkäpysiä mökillekin kaikelta varalta. Ainahan joku muukin kato voi käydä kuten huono talvi, kuivuus tai joku tuholainen.

      Poista
  4. Ihanalta kuulostaa uusi vuotesi. Onnea matkaan!

    VastaaPoista
  5. Varmasti mielenkiintoinen ja työntäyteinen vuosi sinulla edessäsi. Onnea tulevaan! Ei kannata aloittaa uutta blogia. Tänne vain mieluusti jatkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Ja hyvä kuulla, että tänne sopii muutakin juttua, kuin mitä tähän mennessä on tullut raapusteltua.

      Poista