Juhannuksen aikaa

Siperiankurjenmiekka sadekuuron jälkeen

Nyt on se aika vuodesta. Parempaa ei ole. Ei joulu, ei syntymäpäivä, ei hääpäivä (sen muistin vain, koska facebook muistutti, vaikka oli ensimmäinen vuosipäivä). Suurta juhlaa emme yleensä vietä, vaan hengitämme kesää. Muistellaan metrisiä lumikinoksia, jäisiä sormia lumikolan varressa, tippuvia nenuja sekä vaakasuoraan vihmovaa räntää. Ja otetaan toinen syvä henkäys kesää.

Kuusvee kiipeää vanhassa syreenissä, ukko savustaa kirjolohta, minä kärrään multaa. Kunhan ensin herättiin. Kolmelta iltapäivästä. Mutta nyt, kun kesäloma koitti, on lupa löhötä, rötvätä, kölliä. Kyllä se vauhti sitten löytyi.

Myöhään ilasta vielä ihmettelen valoa, on tosiaan yhtä valoisaa kuin talvella keskipäivä. Saisinpa pienen palan kesää laitettua pakettiin ja talteen, että voisi kesken pahimman talven ottaa sen esille ja nauttia palan puiden havinaa, linnunmaito-ilmaa ja paljaita varpaita.

Piha juhannuskuntoon! Tai ainkin just tuo kohta...

Vanha syreeni saa luvan kestää nuorta elämää.

Komposti on hengissä, hmm...

Tilkkuni varjopuutarhaa alkaa hiljalleen muotoutua. Huomenna on luvattu vettä, eli täydellistä istutussäätä!

Juhannuksena näkee miljoona järvimaisemakuvaa.
Me fiilistellään näin.

-----------------------------------------------

Tykkää Puskantakaa-Facebooksivuista, niin saat ilmoituksen uusista blogipostauksista!
Puskantakaa löytyy nyt myös instagramista.