11.7.2015

Kitkemisen sietämätön keveys

Kitkeminen. Se on ihan syvältä. Sitä on ihan pakko tehdä, tai penkit ovat pian nokkos-vatukko-vesakkoa, vienosti koristeltuina peltokortteella, leinikillä, vesiherneellä ja hiivatin horsmalla.

Tämä kevät kului kokonaan kaupungissa, uutta pihaa näperrellessä. Kun saavuimme mökille lomanviettoon, olivat penkkini totaalikaaoksessa. Ja kaiken kukkuraksi viime vuonna niin ahkera viisvee-kitkijä onkin tänä kesänä kuusvee-nurmiparturihirmu – ei kiinnosta apuria rikat vaan ainoastaan ruohonleikkuu. Tai sitten rikkojen määrä lannisti poikaparan jo alkuun.

No, eipä auttanut muu, kuin ryhtyä tuumasta toimeen. Rips raps, tuo ihana ääni, kun juuri nousee katkeamatta. Loppupeleissä aikaa meni ehkä päivän verran lokoisasti auringossa näperrellen. Toki olin polttaa hikisen hipiäni kevyestä multakerroksesta huolimatta ja pari kertaa ukko tuli kiireen vilkkaa mehulasin kanssa, kun näki minut erityisen punanaamaisena irvistämässä jossain penkin perukalla. Mutta muutoin meni oikein lokoisasti. Ja mikäs siinä, kun lopputulos paljastuu heti. Kitkeminen onkin minusta loppupeleissä paljon palkitsevampaa kuin kasteleminen tai istuttaminen.

Rikkaruohomurhaajalakki päähän ja viikatetta heiluttamaan. Taisiis istutuslapiolla avitin syvjuurisempia rikkoja.

Sain rikkojen ohessa revittyä penkeistä yhden kaiken alleensa peittävän akileijan ja selvästi akileijan kanssa kilpaa kasvavan vuorikaunokin ja niiden alta paljastui perennoja, joiden luulin menehtyneen. Lisäksi revin pois viime talvena hellästi idättämäni koreakärsämön. Nätti kasvi, mutta lakoavaa sorttia ja leviää kuin mielipuoli. Sitä tulen vielä kiromaan kun kitken sitä penkeistä tulevina vuosina. Myös neljännespenkin vallanneen päivänkakkaran revin kompostikasalle – sen laitoin penkinreunaan viime syksynä valeeseen, kun ei löytynyt sopivaa pihanreunaa sille. Ei fiksua. Positiiviselta kannalta olen näemmä saanut mäkimeiramin hallintaan, sitä tuntui puskevan jopa suoraan kivestä viime vuonna!

Lopulta on penkit perattu ja poistettujen jättiläisten paikoille mahtuu muutama uusi hankinta, jippii! Niitä jotenkin tuppaa ilmestymään portaille. Vielä on muutaman perennan kohdalla tungosta ja toisaalla koloja, eli selvästi on tarve siirtojuoksutuksille, mutta ne teen vasta elokuussa, sillä heinäkuussa ei kasveja siirrellä!

Uhreja alkaa ilmestymään nurmikolle.

Ennen. 

Jälkeen! 

Jooei, päivänkakara ei kuulu perennapenkkiin...

Komposti kiittää.

-----------------------------------------------
Tykkää Puskantakaa-Facebooksivuista, niin saat ilmoituksen uusista blogipostauksista!
Puskantakaa löytyy nyt myös instagramista.

8 kommenttia:

  1. Jag gjorde också misstaget att plantera prästkrage i rabatten. Den tar över och är svår att få bort. 😞

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jag hade sått drm från frö och ville ha dem i skogskantrn. Men vi var inte däkra på var skigskanten skulle gå, så de hamnade i rabatten. Nu river jag dem ända tills skogskanten 'hittas' :) Fast härligt nätta är de ju ♡

      Poista
  2. Jes, hyvä sinä :D Mulla olis muutamiksi päiväksi hommaa perkkaamisessa jos vain sais aikaiseksi.
    Nyt oon tyytyny nykimään jo muutoinkin kunnostamistani penkeistä pahimmat rikat pois ja vältän katsomasta pöheiköihin. Niiden aika on sitten joskus -ajattelen. Mutta ehkä todella pitäisi vain ottaa itseään niskasta kiinni ja siivota ne heti eikä sitten joskus... Ehkä voin vedota heinänuhaani ja syyttää sitä saamattomuudestani. Heti alkaa pärskiminen ja kutina jos vähän kumartuu heiniin päin. Se on sietämätöntä. Kitkeminen itsessään on ihanan rentouttavaa. Määkin tykkään siitä, kun näkee heti työnsä tuloksen.
    En ole huomannut, että päivänkakkara olisi hankala tapaus, mutta ehkä täytyy olla valppaana sen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein pahaksi päässyttä penkkiä on kyllä turhauttava kitkeä. Jos on vuohenputki päässyt kunnolla sine, niin se on sitten siinä. Minä olen tähän mennessä perustanut uusiksi kaikki pahimmat perintöpenkit, sillä joitain rikkoja ei vain voita. Mutta niitä pahimpia penkkejä voikin hyvällä omallatunnolla antaa olla ja odottaa jaksuutia, sillä niiden muodonmuutos vaatii jo kunnolla hikeä :)

      Poista
    2. Mukava että kerroit tuon vuohenputkesta, minulla kun ei ole oikein minkäänsortin käsitystä vielä(kään) rikkaruohojen luonteista. Tällä hetkellä ihailen vuohen/koiranputkea saunapenkin reunalla, mutta paras kai kaivaa se kiireen vilkkaa pois ennen kuin valtaa koko penkin...

      Poista
    3. Alta päin puskevia ei oikein saa pis, sillä ne lisääntyvät pikkuisesta juurenpätkästäkin. Näitä ovat mm vuohenputki, juolavehnä ja peltokorte. Niitä minulla on kaikkia, enemmän tai vähemmän :P

      Poista
  3. Mulla ei ole vielä päässyt muodostumaan kaaosta kuin yhteen penkkiin, jonka alkuinnostuksessa perustin tontin pintamaihin;) Näppäisen rikkaruohot aina puutarhakierrosten lomassa, ihan vain ohi mennen!
    Siirsin juuri tänään kamalaksi venyneen päivänkakkara puskan istutusalueelta metsänreunaan tienpenkalle. kaasvakoon siellä. Toivottavasti ei kerinnyt vielä levitä riesaksi, vasta viime vuonna sen onneksi istutin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin närpin yleensä rikat kierrellessä, silloin ne pysyvät mukavasti hallinnassa. Mutta kun ei ole nähnyt penkkejään koko alkukesänä, on lopputulos aika hurja :) Nyt kuitenkin opin, ettei tilanne ole toivoton, vaikkei penkkejään olisi kitkenyt kuulauteen. Tavallaan osa rikoista olivat jo tukehduttaneet pienemmänsä, eli vähemmän oli "varsia" kisottavana, ne vaan olivat 100x suuremmat kuin muutoin sirkkalehtiä nyppiessä :)

      Poista