Loppukesän kukkijat

Sunnuntai-aamuna tuntui jo inhottavan syksyiseltä, piti vetää paksu takki niskaan. Mieli heti maassa. Kesä loppuu, kukat ovat poissa ja kohta lehdetkin. Päätin kuitenkin piristää itseni etsimällä kesän viimeisiä kukkijoita. Ja löytyihän niitä oikein hyvin, sekä perennojen että hyötykasvien joukossa. Pläjäys seuraa.

Angervon mummonvillatakki kukkii vielä ahkerasti.

Vastahankitusta kärhöstä pitäisi kait poistaa kukkia. Kuka raaskii??

Rakas, vihattu kultapallo. Kun mikään muu ei kuki, niin se kukkii. Hujanhajan metsänreunassa. Kuin katukuva lauantai-iltana baarien sulkeuduttua.

Viimeinen harmaamalvikin oksa tarjoaa palaa pörriäisille, muut jo rapisevat siemenistä.

Maustesamettikukka on herkkä ja ihastuttava, tuoksukin on jotain aivan muuta kuin tavallisissa sammareissa.

Kasvihuoneessa jälkijunassa kukkiva munakoiso. Nättihän se on kukkakasvinakin...

Kesän jättimäisestä kukinnasta ei ole enää tietoa, mutta muutana ihana neilikan kukka pilkistää.

Ensimmäistä kertaa ikinä hurahdin pelargoneihin. Taisi olla pysyvä hurahde. Katsotaan näkevätkö seuraavaa kesää...

Perhoskukka yllätti kauneudellaan ja runsaudellaan. Ja myöhäisyydellään...

Ruusukin vielä jaksaa uusintaa, vaikka puska on täynnä kiuluja.

Ruusu ja vastavalo <3

Ruusupapu hehkuu. Jostain syystä huomaan hyötypuolella kukkien olevan puna-kelta-skaalassa, siinä missä perennapuolella sini-puna-akselilla. Hmm.

Spagettikurpitsa!!

Ahkera kurkku tekee kanssia, ihan kuin olisi voikukka konsanaan.

Ei hassumpi kirpputorilöytö, tämä siperianunikko.

Tämä ihana syysleimu oli melkein hävinnyt yllärikokoon kasvaneen harmaamalvikin alle.

Valkoinen syysleimu tarjoaa kohta toista kukintokierrostaan!

Samettikukat vartioivat joka kesä kasvihuoneen ovella.

Tummansävyinen auringonkukka on taipunut sateissa ja makaa nyt ihanasti timjamin päällä.

Ryytimaassa punainen ja genovesen basilika jo kukkivat kilpaa villirukolan kanssa. Ihana väriyhdistelmä!

Tänä kevättalvena hangen alle kylvetty punakellukka kukkii jo tulisin kukin, sitä meinaa aloittelija haljeta ylpeydestä, kun jokin onnistuu (kellukat lienevät suhteellisen helppoja siemenlisättäviä perennoja, mutta silti).

...ja ajatella, että vielä pari kevättä sitten väitin, ettei kukkaset kiinnosta ;) Tämän kukkaiskierroksen jälkeen alkoi päivä jo porottamaan niin, että oli vallan bikinikelit. Mieli ei ollut enää maassa, ei se talvi ole täällä ihan kohta kuitenkaan.

Varokaa, hörhöjä liikenteessä!!

Alku- ja loppukesästä se iskee. Pitkin maata alkaa ulkopuolisen silmin päämäärätön liikehdintä ja meteli. Kyseessä on puutarhanistien kokoontumisajot.

Virallisesti näitä nimitetään taimivaihdoiksi. Niitä edeltää bittiavaruudessa lenteleviä intensiivisiä kokoontumispaikan mietintöjä, päivämäärien sovitteluja, vaihdokasehdokkaiden esittelyjä ja vaihtojen sopimisia ja yltäkylläisten nyyttärituominkien listailua. Hörhö pyörii pitkin omaa pihaansa kartoittamassa jakopaloja, siementaimia, istutusastioita ja multaa. Kun kaikki on valmista ja h-hetki koittaa seuraa lopulta autoon pakkautuminen. Autoihin sullotaan niin paljon erinäköistä kasvia siementamesta pensaaseen, että jopa poliisi on joutunut pysäyttämään ja sakottamaan yhtä hörhöä sillä perusteella, ettei autosta nähnyt ulos. Hörhö itse osoitti lähes tyhjää kojelautaa, mutta ei ollut kuulemma mennyt läpi.

Hörhöt liikehtivät koollekutsuvan hörhön kotipihalle – ihmisen, joka on avannut kotinsa ovet määrittelemättömälle määrälle tuttuja, puolituttuja ja ventovieraita hörhöjä. Hatunnoston arvoista. Hörhövieras painaa kaasua, sillä hän tietää pääsevänsä kohta nistilään, jossa kukaan ei katso vinoon jos puhut heucherasta, hostasta tai rentoakankaalista. Tai jos kynnenaluset ovat multaiset, tai farkkujen takamus käsien pyyhkimisestä. Paikan päällä nämä asiat ovat arkea.

Kaikki ruoka (10:lle osallistujalle) ei mahtunut kuvaan. 

Heti perille päästyä seuraa pyhä vaihtoseremonia, jossa tuttuja moikataan, uusiiin tutustutaan ja sinä samassa viuhuvat taimet ja vaihtolistat käsissä – ovatko kaikki saaneet pyytämänsä? Tuntemattomia kasvoja ei hyljeksitä näissä piireissä, vaan kaikki kutsutaan samaan pöytään, kaikkihan me olemme aloittaneet jostain. Tunnelma on aina rento, asiaton ja hörsyävä.

Hörhö puhuu toisesta hörhöstä nimimerkillä, ihan kuin olisimme peli-netti-irkkimaailman kasvatteja, eikä keski-äkäistyviä naisihmisiä (valitettavan harva miesharrastaja eksyy näihin rientoihin mukaan). Onneksi joidenkin ristimänimenkin jo tietää, mutta silti huomaa että on helpompi puhutella ihmisiä nimimerkillä, sillä kaikki eivät tiedä tai muista kaikkien nimiä. Joten juttelukavereina on kaikkea Tuomipihlajista Tipilintuihin... Hmm.

Ihana kahvitteluhetki.

Sitten seuraa yleensä järjetöntä kahvittelua (jokainen yleensä tuo ruokaa sen verran, että yhden tuomiset riittäisivät kaikille) ja rupattelua. Mutta pian hörhölaumassa on aistittavissa rauhatonta liikehdintää, kameroita kaivetaan vihjailevasti esiin ja kun viimeinenkin tajuaa vihjeen niin alkaa odotettu isäntäperheen puutarhakierros. Sitten ihmetellään ja sorkitaan, vertaillaan ja pyöritään. Pihamaalla pyörii ylensä lintuparven tapainen lauma, samanlaista ääntäkin lähtee naapureidenkin iloksi. Kuka löytää uuden suosikin, kuka ihmettelee kukinnon väriä tai lajikenimeä.

Lauma valuu pihalle vatsat pinkeinä.

Hauskaa näissä vierailuissa on myös se, että näkee kasveja suuriksi kasvaneina ja samall olosuhteet, missä ne ovat sellaisiksi kasvaneet. Oppii paljn uusia kasveja jos ei pelkää kysellä ja joka kerta olen huomannut tunnistavani yhä useamman kasvin. Nyt erotankin sujuvasti arovuokon lehden tähtiputkesta. En olisi erottanut vielä vuosi sitten, saatikka tiennyt että niitä on olemassa. Kovin olen vielä noviisi, mutta sehän on tämän harrastuksen ihanin puoli - aina oppii lisää ja ympärillä on niin paljon ihania ihmisiä auttamassa, kannustamassa ja ihan vaan olemassa. Kiitos teille. Ja etenkin Mellille kannustaessaan minua tähän blogin kirjoittamiseen, se lämmitti kovasti sydäntä!

Raikas maksaruoho.

Kokoontumisajojen jälkeen höröt valuvat isosti hymyille hitaasti omiin kotipuutarhoihin selvittelemään mitä kaikkea tulikaan vaihdeltua (tosihörhö tuo aina isännöivän perheen riesaksi ylimääräisiä taimia yleiseen jakoon), kehräämään uusille ihanuuksille, ruukuttamaan mahdollisia paljasjuurisia taimia tai vähintäänkin varmistamaan, että kaikki taimet ovat sellaisessa tilassa, että selviävät suraavaan aamuun. Olo on kuin jouluaattona.

Herkkää hempeyttä

Itse olen joka taimivaihdon jälkeen pökerryksissä kasvien nimistä ja suurhörhöjen perennapenkkien laajuudesta ja innostus ja uudet ideat löytyvät kuin itsestään. Omassa tuttavapiirissä minua pidetään suurhörhönä, mutta voi kuulkaa, tietäisittepä vaan! Omat penkkiviritelmät tuntuvat aina kovin piskuisilta näiden vierailujen jälkeen...

Ihanainen pensaskärhö!

Antelias emäntä jakoi auliisti omistaan

Hostapläjäys

Kellokellokello

Valkoiset "linnut" ovat karkaamassa pellolle!

"Lintujen päät" lähikuvassa

Jykevät kiviportaat 

Kuvat ovat 27.8.2013 järjestetystä taimivaihdosta - Iso kiitos Maijalle, eli Mehilainen75!

Elokuun lopun ahkerat kukkijat

En voi kuin suositella taimivaihtoon osallistumsta, nykypäivän Suomessa on harvinaista herkkua tavata ihmisiä kasvokkain, jutella esteettömästi itselleen tärkeistä asioista, vaihtaa kokemuksia ja mielipiteitä ja kaikki tämä jopa ilman alkoholia. Toki tämä edellyttää, että löydät hörhöjen luo – internetin keskustelupalstojen syövereihin, hahaa!

Upean dramaattinen väriyhdistelmä

Pikkutalvio karkumatkalla

Syysvuokko katsoo illansuussa pellolle

Lopulta lapiokin sai levätä

Saalis

Tomaattien Top 30 • kesä 2013

Flunssaisena on vaikea pysyä aloillaan. Jotain on pakko puuhata, jotenka jatketaan tomaattiaiheesta vielä ja listataan vuoden 2013 tomaatit. Ja okei, niitä on 27 eikä 30, mutta ei voi sanoa "Top 27", eihän? Tässä siis kesän yhteenveto - mikä tomaattilajike yllätti, mikä harmitti, kuka pääsee ensi vuonna jatkoon?

Huomaa, että pidän mmmmmakeista tomaateista, eli jos olet kirpsakan perään, et luultavasti ole samaa mieltä kanssani järjestyksestä. Tuomariston kriteerit siis ovat täysin yksimielisiä. Pidän myös eniten raakana ja tuoreeltaan syötävistä tomaateista, pihvi- ja ruokatomaattilajikkeita viljelen kovin vähän, kastikkeita ja kuivattuja tomaatteja voi tehdä vain rajallisia määriä per syksy...

Tässä siis, listan pohjalta kohti menestyjiä, saanko rumpujenpärinän säestämänä esitellä:

27 Cheerio
Rungollinen keskikokoa hieman pienempi punainen tomsku. Tämä on kait vanha ameriikkalainen lajike jonka aikaisena lajikkeena pitäisi toimia hyvin ulkona. Viime vuonna se kasvatti kasvihuoneessa onnetoman rangan ja muutaman hassun mitäänsanomattoman tomaatin. Kokeilin tänä vuonna avomaalla ehkä aavistuksen verran paremmalla tuloksella. Tämä pudottaa herkästi tomaattinsa ja maussa on jotain kummallisen kitkerää, mistä en yhtään pidä.





26 Djeena Lee's Golden Girl
Himpan keskikokoa surempi keltaoranssi runkotomaatti. Tätä oli viime vuonna, mutta oli hankala saada kasvamaan kunnolla ja sato oli myöhäinen. Tänä vuonna ei ole tuottanut vielä ainoatakaan kypsää hedelmää, mikä on iso miinus meidän ilmastossa. Keskisatoisa.

25 Appelsiinitomaatti
Keskokoinen oranssi runkotomaatti. Herkullinen hedelmä JOS se ehtii kypsyä, sama ongelma kuin yllämainitun kanssa, eli ei yhtään kypsää tomaattia vielä, mur. Tänä vuonna on kuitenkin ollut hyvä tomaattivuosi, eli ei pitäisi olla lämmöstä kiinni. Keskisatoisa.

24 Marmande
Punainen pihvitomaatti, runkotomaatti.
Tämä monen puutarhurin kestosuosikki oli kyllä pettymys. Montaa tomaattia ei ole tuottanut, ja vaikka kuinka luvataan, että sopii uloskin, niin eipä ole yhtään kypsää tomaattia vielä. En taida kokeilla toiste, elleivät ole jotain aivan järisyttävän mahtavaa maultaan.

23 Villitomaatti
Tämä taitaa edustaa jonkinlaista alkukantaista tomaatin muotoa. Kasvaa hulluna joka suuntaan aivan järjettömällä vauhdilla, ei pensaana, vaan varkaa varkaan varkaana. Varret ovat ohuita ja paljon kovempia kuin sukulaisillaan. Vaikka kuinka koitin poistaa varkaita, niin en pysynyt tämän vauhdissa. Ulkona kasvava yksilö on jotenkten hallinnassa, mutta kasvihuoneeseen laitettu taimi voitti minut. Mietin välillä viittaako "villi" tuohon kasvutapaan aiko alkuperään...

Vähän hermoilin uskallanko maistaa hedelmiä, kun kuulin, että moni tomaatin sukulainen on tappavan myrkyllinen. Mutta tokihan suuhunsa pitää työntää vähän kaikkea... Hedelmä on pikkuruinen ja punainen (kuvassa suurimmat yksilöt), erittäin makoisa ja kirpeä. Tämä taitaa mennä kategoriaan "oli hauska kokeilla", mutta oli minulle hiukan aggressiivinen kasvi...

22 Yellow Pearshaped
Keltainen kirsikkatomaatti, rönsyilevän pensastava. Todella hauskan ulkonäkönsä ja suhteellisen hyvästä satoisuudestaan huolimatta tämä jää listan hännille, sillä maku on todella surkea. Jauhoinen koostumus, vetinen maku, ei kirpeä eikä makea. Verrattavissa kaupan keskitalven tuotoksiin. Pettymysten pettymys.

21 Maja
Punainen pensastava, keskikokoinen tomaatti. Aikaiseksi ja erinomaiseksi ulkotomaatiksi mainostetuksi tomaatiksi oli kyllä erinomaisen myöhässä kehittämään hedelmiä, kasvatin siis ulkona. Mutta kun pääsi vauhtiin, alkoi raakileita putkahtamaan hurjaa vauhtia. Jos joku vielä suostuisi kypsymään...

20 Schellenbergs favorit
Jättikokinen rungollinen pihvitomaatti, keltaoranssi. Länsinaapuri näyttäisi olevan mattimyöhäinen ja jaksaa näköjään tehdä vain muutaman hedelmän. Mutta tomaatit ovat todella jättikokoisia ja hyvänmakuisia. Yhdestä tomaatista saakin koko pastakastikkeen kerralla.








19 Ildi
Keltainen suhteellisen aikainen kirsikkatomaatti, semirungollinen. Ihan kiva. Tästä ilmeisesti yleisesti pidetään, mutta itse tykkään makeammista tomaateista. Ei tämä ole pahakaan. Toimi ihan hyvin avomaallakin.

18 Glacier
Rungollinen, lievästi pensastava, aikainen, ulkokasvatukseen kehitetty punainen keskikokoa himpun verran pienempi tomaati. Tämäkin on "ihan kiva". Jos tykkää ihan superperustomaatista, niin pienemmällä vaivalla niitä saa kaupan luomutiskiltä. Halvemmallakiin. Mutta toimii avomaalla, selvä plussa tässä maassa.

17 Sub Arctic Plenty
Pensastava, reheväkasvuinen ja keskikokoisia tomaatteja tekevä kestävä ulkolajike. Minulle uusi tuttavuus joka oli ihan positiivinen yllätys kauniine, kiinteine tomaatteineen. Vähän reilumman sadon olisin toivonut ja mielenkiintoisemman maun. Suosittelen kuitenkin ulkokasvattajille.

16 Erk
Punainen rungollinen pihvitomaatti. Toinen yleinen kestosuosikki, joka ei ole minusta ihan ykkönen. Ihan mukavan oloinen toki, mutta ei kuitenkaan liiemmin säväytäkään. Mukava perustomaatti. Ei erityisen paha, ei erityisen hyvä, diibadaaba.

15 Champagne Cherry
Todella vaaleankeltaisen läpikuultva, pikkuruinen, pensastavan rönsyilevä kasvutapa. Parempaa nimeä ei tälle tomaatille voisi keksiä! Taisin rungottaa tämän hiukan liian tiukkaan, sillä se pukkaa mahdottomasti varkaita vielä elokuun loppupuolellakin eikä satoa juurikaan ole tullut. Tomaatit ovat todella herkullisia, mutta myös erittäin herkkiä halkeamaan. Kokeilenpa pensas/riippuversiona ensi vuonna ja katsotaan kipuaako korkeammalle top-listalla.

14 Nevas
Pensastava, punainen, keskikokoinen perustomaatti. Kotimaisen harrastajan itse risteyttämä lajike (Nevas on siis paikka Sipoossa), joka ei ole järisyttävän satoisa mutta on terve, luotettava, roteva ja hyvä avomaallakin. Emotaimen ostin vuosia sitten Lindbergin puutarhasta Sipoosta, minne siemen oli päätynyt harrastajalta. Ihastuin tähän rehelliseen perustomaattiin ja ihan kotimaisuutensa ja harvinaisuutensa takia olen sitä viljellyt joka vuosi vähintään yhden taimen verran.

13 Green sausage
Rungollinen, vihreä puikula. Uusi hullunkurinen ja runsassatoinen tuttavuus minulle. Hedelmä on pitkulanmallinen, keskikokoinen ja kypsyy hitaasti ruskeanoranssiksi vihreillä raidoilla. Maku on hyvä, tomaatti on kiinteä. Tässä kerrankin tomaatti, jonka hassu ulkonäkö ei ole kaikki kaikessa!

12 Roma
Pensastava punainen ruokatomaatti, hieman keskikokoa suurempi hedelmä, joka on hauskan suippo. Tämä perinteisin perinteisistä eteläeurooppalaisista ruokatomaateista on minusta mitä tahansa pihvitomaattia parempi kastiketomaatti. Hedelmäliha on kiinteää ja siemeniä on vähän. Maku on täyteläisen makea olematta liian karkkimainen ruoanlaittoon.

11 Black pear
Keskikokoista himpun verran suurempi, hieman pisaranmallinen ruskea runkotomaatti. Aina kun kuulen tomaatin olevan ruskea (tai "musta"), niin innostun, sillä maailman arvostetuimpiin tomaatteihin kuuluvat juuri ruskeat tomaatit. Black pear on suhteellisen myöhäinen lajike, mutta ensimmäisiä kypsiä hedelmiä on toki jo saatu. Maku on pehmeä ja samettinen, plussana kiva muoto ja sopiva koko.

10 Sweet million
Pensastava/rungollinen punainen kirsikkatomaatti. Tämä on ehkä yksi maailman suosituimmista tomaateista. Eikä syyttä. Satoisa, kivan kokoinen, miellyttävän makea ja satovarma. Whats not to like? Tämä voi hyvässä paikassa, oikealla lannoitteella ja tasaisella kastelulla ja pölytyksen onnistuessa kutakuinkin hukuttaa kasvattajansa tomaatteihin.

9 Black russian 
Rungollinen, ruskea tomaatti. Muikean hyvä ruskea tomaatti, joka on yleiskäyttöön sopivan kokoinen, hieman kaupan perustomaattia suurempi. Maku on täyteläinen ja pehmeä mutta kuitenkin hieman kirpsakka. Ei kypsy kovinkaan aikaisin, mutta tätä hyvää kannattaa odottaa.

8 Tigerella
Brittiläinen perinnelajike, keskikokoinen, rungollinen, sopivan satoisa, raidallinen. Tigerella on kestosuosikkini ja sen siemeniä olen kerännyt joka vuosi, niin kauan kun siemeniä olen kerännyt. Se on hyvä perustomaatti joka tarkoitukseen ja on hauskan raidallinen. Raidat myös kertovat milloin Tigerella on kypsä - vasta kunnolla kypsässä tomaatissa raidat muuttuvat keltaisiksi, siihen asti ne ovat vihertävät.

7 keltainen nimetön kirsikka
Keltainen kirsikkatomaatti. Ostin tämän taimena viime vuonna taimitarhasta, ja myyjä sanoi nimeksi 'Slava'. Mutta käsittääkseni 'Slava' on punainen. Tämä on kuitenkin keltainen suurehko kirsikka, joka kyspyy lämpimän keltaiseksi. Tekee ihanan pitkiä terttuja suhteellisen aikaisin ja on mukavan makea. Jää varmasti meille elämään nimettömyydestään huolimatta.

6 Black cherry
Satoisa pensastava/rungollinen kirsikkatomaatti. Tämä on usean vuoden kestosuosikki. Kypsyy tumman viininpunaisen ruskeaksi, vaikka kannan ympärille helposti jää hieman vihertävä alue. Ei ole niin samettinen kuin isot ruskeat tomaatit, mutta on todella hyvä salaateissa, grillivartaissa ja etenkin suoraan suuhun napsittuna.

5 Benewah
Tässä yksi vuoden yllättäjistä. Amerikasta kotoisin oleva punainen perus-runkotomaatti, ulkonäöltään ihan kaupan tomaatin näköinen. Mutta kun siihen puraisee, on maku juuri sellainen mielikuvien makean auringonkypsyttämä, mistä talvisin unelmoi. Parempaa tomaattia ei ole tomaatti-mozzarella-basilika-salaattiin. Tätä ei henno kypsentää, vaan on herkku nautittuna sellaisenaan. On kuulemma kylmänkestävä, eli pitänee ensi vuonna kokeilla avomaallakin.

4 Jaune flamme
Aivan ihana tomaatti! Rungollinen, hedelmät keksikokoisia tai hiukan pienemmät. Keltaiseksi tomaatiksi todella vivahteikas, suoranainen maistelijoiden elämys. Täyteläistä makeaa, pientä kirpeyttä - tässä on kaikki! Ehdotonta suosikkiluokkaa. Ainut miinus on hedelmän taipumus halkeilla ja lisäksi jotkut yksilöt eivät kypsy tasaisesti, hmm... Voikohan olla puutarhurissakin jotain parannettavaa ;)

3 Black prince
Rungollinen, ruskea pihvitomaatti. Yksi maailman arvostetuimpia tomaattilajikkeita. Suhteellisen hidas kypsymään ja tomaatin koko on joskus turhan suuri, ruskeasta tomaatista en oikein osaa tehdä kastiketta (siis RUSKEAA ketsuppia, vai??) ja on liian iso leivän päälle. Tuosta vain herkkupalaksi sitä ei myöskään poimi, sillä tuo on jo puolen aterian kokoinen. Mutta maku on jumalaisen samettinen, makea pienellä hapokkuudella.

2 Amish Gold
Rungollinen tomaatti, puikulanmallinen hedelmä joka kypsyy syvän oranssiksi, keskikokoinen. Vuoden suuryllättäjä - makeampaa tomaattia en ole koskaan syönyt! Tässä ei tunnu olevan hapokkuutta lainkaan. Tästä ei ole ruokatomaatiksi, siihen tämä on liian makea. Parhaiten sopii suoraan puskasta napsittuna tai mahdollisesti vartaissa tai salaateissa, jossa makeus on OK. Mutta makean tomaatin ystävänä olen tähän aivan myyty! Satoisuus on varsin hyvä.

1 Rosalita
Vaaleanpunertava kirsikkatomaatti, rungollinen/pensastava. Hedelmä pienehkö. Tämä pieni kullannuppu vei sydämeni. Aikaisemmat kokemukseni vaaleanpunaisista kirsikkatomaateista ovat olleet vähintään laimeita, joten minulla ei ollut minkäänlaisia ennakko-oletuksia tämän suhteen. Rosalitan maku on makea ja vivahteikas, hedelmälihaa on reilusti ja maku sopii jotenkin todella hyvin herkkään ulkomuotoon. Luulin jo napsineeni suurimman osan tomaateista suihin, kun tämä yhtäkkiä kehitti valtavan raakilepilven katonrajaan. Sanoisin, että tämä on urhea, pieni, herttainen tomaatti. Toinen nappiin nimetty lajike.



••••••••

Yhteenvetona sanottakoon, että ulkokasvatetut tomaatit olivat mukiinmenevä menestys, jokseenkin ne eivät yleensä kilpaile maussa kasvihuoneen suojissa kasvaneille. Maja yllätti satoisuudellaan, mutta nyt elokuun lopussa odotan edelleen kypsymistä. Muilla satoisuus oli keskinkertainen, mutta sentään kypsyivät ajallaan.

Jatkoon pääsee ehdottomasti kaikki top 14 sisään tulevat. Tilaa on suuinpiirtein 25 lajikkeelle, jiten paljon voi ensi vuonnakin kokeilla, siemenkansiossa onkin liuta siemeniä, joita en millään pystynyt tänä vuonna laittamaan.

Mieluusti kuulisin, mistä tomaateista itse pidät, sillä joka vuosi on saatava useita uusia lajikkeita kokeiluun!