30.9.2013

RESEPTI • Gaspacho ja valkosipuli-juustogratinoitu lepä

Puskantakaa-reseptit pyrkivät olemaan ilmastoystävällisiä, mutta helppoja ja maukkaita, keskittyen oman sadon hyödyntämiseen. Reseptit ovat useimmiten omia sovelluksia jostain löydetyistä resepteistä ja pyrin kertomaan lähteen, mikäli se on edelleen muistissa.

Syksy pukkaa päälle ja illat pimenevät. Tekee mieli herkutella. Jääkaapissa on vielä tomaattia ja kesäkurpitsaa, joita ei mihinkään vielä ole keksinyt upottaa. Valkosipulitkin on nostettu, uudet istutettu ja siitä mausta ei voi saada liiakseen tällä hetkellä. Mitä keksisi? No tietenkin ihanan mausteisen kylmän keiton ja lämpimän voileivän!

Gaspacho (eli kypsentämätön vihanneskeitto)
Annos on VALTVA, jopa 8 annosta kulhokoosta riippuen. Perus-gaspachossahan on kurkkua eikä kesäkurpitsaa, ja se on juoksevampaa ja läpinäkyvämpää kuin tämä, josta tulee puuromaisempaa ja... hmm... jokseenkin rusehtavaa (ainakin jos käyttää lähinnä ruskeita tomaatteja niinkuin minä tein). Älä anna ulkonäön pelottaa.

500-700g tomaattia
2 vartta lehti- tai varsiselleriä
puolikas iso keskäkurpitsa
1 punasipuli (itse korvasin sipulin kourallisella ruohosiplia ja ilmasipulia)
1 paprika
1-2 valkopispulin kynttä
chiliä maun mukaan (itse laitoin kokonaisen pienen peter pepperin)
1-1,5 dl öljyä 
0,5 dl punaviinietikkaa (tai vähemmän, maistele lisätessä)
2 rkl hienonnettua persiljaa
2 rkl juoksevaa hunajaa tai sokeria
Maun mukaan suolaa ja pippuria

3-4 dl tomaattimehua tai
purkki tomaattipyrettä sekoitettuna muutamaan desiin vettä.

Leikkaa kaikki palasiksi ja surauta blenderissä tai sauvasekoittimella tasaiseki. Tarkista maku ja lisää sokeria, tomaattimehua/pyrettä, viinietikkaa tai suolaa maun mukaan. Selleri on muuten ehdoton, tämän sanon ei-niin-sellerinystävänä. Mahtava ruoka – ei kypsentämistä, ei säätöä, tarjoile kylmänä. On muuten myös mahtavaa kesähelteillä.

Pimeässä kuvaaminen on oma taiteenlajinsa...

Valkosipuli-yrttivoi
100g voita (suolan taso maun mukaan)
2-3 valkosipulinkynttä
2 rkl persiljaa, oreganoa, timjamia tai ruohosipulia

Anna voin lämmetä huoneenlämpöiseksi ja notkeaksi. Hienonna valkosipuli ja mieleisesi yrtti mahdollisimman hienoksi. Sekoita keskenään ja nosta voipaperin palaselle. Pyöritä voiklimppi pötkyläksi ja laita jääkaappiin. Leikkaa siivuja tarpeen mukaan. Sopii huoman hyvin esimerkiksi wokattujen vihannesten päälle.

Gratinoitu leipä
Ota lempileipäsi (meillä tumma leipä) ja voitele reilusti voilla. Päälle vielä lempijuustoasi ja hetkeksi grillivastuksen alle uuniin, jotta voi sulaa. Syö heti kuumana!

Tämä on mahtava iltapala esimerkiksi saunan jälkeen uuden elokuvan kera. Yllättävän tuhti ja täyttävä. Ja mahtavan maun lisäksi varmasti tallessa kaikki tärkeät viinamiitit. Ja pieni voi-juusto-leipä-herkku pimeneviin syysiltoihin on varmaa mielialalääkettä.

26.9.2013

Viimeisiä viedään

Sanatarkasti kesän viimeiset kukkaset ovat nyt hallan käsissä. Piti käydä pihalla eilen illansuussa kuvaamassa urhelikkoja ja imemässä viimeisiä kesäkukkaenergioita varastoon talven varalle.



Alaskankleitonia on kukkinut koko kesän, ihanin herkin kukin.


Kauan odotin perhoskukkien kukintaa, mutta turhaan en odottanut! Mikä kukkameri, ja vielä halloihin asti!
Hassunhauskaa punertavaa heinää ostin koristeistutuksiin ja luulin yksivuotisiksi. Nyt ovat kehittäneet näin ihanat "hännät", niitä ei voi olla silittämättä ohi kulkiessaan. Yhden heinätupon laitoin kokeeksi maahan JOS vahingossa talvehtisi.
Tämä on kuin kissanpennun häntä, tai ihana talven karvapuuhka.  

Tähtiputkikin yrittää vielä taistella kylmää vastaan uusin kukin, voih pientä!
Syysvuokko ihanainen, syksyn pelastaja!!

Ja tietenkin piti muutama sipuli laittaa maahan piiloon, että voi keväällä toivoa, toivoa, toivoa – että eivät päätyisi myyrä- ja jänisruoaksi. Sormet ja varpaat ristiin.




24.9.2013

Kullannuput sisälle



Villasukat jalassa ja kuumaa teetä mukissa. Säilömiset alkaa olla säilötty. Hitsit kun en kerennyt tekemään omenahilloa, nyt jäämme hillotta tämän talven. Ja pimeää alkaa olla niin, ettei istuttaa näe. Se on merkki sitä, että alkaa olla aika tuoda pelakuut sisälle. 

Vielä en ole kertaakaan talvehdittanut pelargonioita. Ennen en ole koskaan edes omistanut pelargonioita. Mutta nyt sekin ihmeiden aika on tullut, keskiäkäistyminen tai mikälie. Vaaleanpunaisia ovat, jopa. 
Kullannuppuni ovat englantilaisia pelargonioita, ja niitä kutsutaan myös jalopelargoneiksi. Kutakuinkin samanlaisen, kuin tuolla ensimmäisen kuvan ylävasemmassa nurkassa olevan näin taannoisessa jaksossa Downton abbey -sarjaa. Sehän on kuin tae vanhanaikaisuudesta, eikö vain?

Ymmärtääkseni nämä voivat säilyä hengissä huoneenlämmössä jos onnistaa. Ja jos jäävät henkiin niin vaativat viileän kauden jotta lähtisivät jälleen kukkimaan, eli keväällä mahdollisimman aikaisin ulos, jaiks. Katsotaan päästäänkö sinne asti, vai olenko unohtanut kastella kerran liian usein vai ovatko kissat oksentaneet kaikki lehdet laminaatille. Sormet ristiin!

Mikä on sinusta helpoin kasvi talvehdittaa jos ei omista sitä tuiki tärkeää viileää ja valoisaa tilaa? Mikä kasvi on sinusta sen vaivan arvoinen?

22.9.2013

NIKSIPIRKKA • Siemenpussi

Heti kun itse alkaa keräämään siemeniä huomaa, että sitä on aika lirissä niiden kanssa. Ison kirjekuoren pohjalla kalisee kaverilta saadut viisi minimaalista basilikansiementä, anopilta saadut kurpitsansiemenet ovat kääritty paperiarkkiin ja satelevat siitä vähän väliä ja muutoin niin kätevät minigrip-pussit muuttuvat staattisen sähkön hirviöiksi kun koitat ravistella niistä pikkuruisia siemeni. Itse kerätyt tomaatinsiemenethän pysyvät aika hyvin kiinni talouspaperissaan, mutta miten on muiden kerättyjen siementen laita?

Vastaus on tämä papreinen pussukka. Tekniikan opittuasi taitat sellaisen vaikka kauppakuitista, että saat heti uudet siemenpussit maksettuasi jaettua saaliin kaverin kanssa. Seuraa kuvasarja ja teinpä vielä loppuun ihka aidon videon, missä taitan pussukkaa (itselläni meinasi nimittäin ymmärrys loppua kun luin seliyksen netistä).


Ota A4-arkki, mieluusti töistä roskapaperilaatikosta, tai uusiokäytä maksettu lasku. Kierrätys kunniaan. Yhdestä arkista saat neljä isoa pussia esimerkiksi kurpitsan siemenille, tai kahdeksan pikkupussia "normaalikokoisille" siemenille. Kannattaa ensin harjoitella pari kertaa isommalla koolla.


Ota neljännes tai kahdeksasosa arkkia (riippuen pussin koosta) ja taita se pystysuunnassa kahtia.

Tee pieni taitos avoimeen reunaan, millä "suljet" sen. Tämä taitos kannattaa tehdä suhteellisen pieneksi.


Käännä pala ja taita nurkat kummastakin päästä selän puolelle.


Käännä toinenkin nurkka taakse ja pujota se edellisen taitoksen reunan alle, näin pussi pysyy kasassa. Tuo viimeinen taitos vaatii aina pientä pakottamista, kannattaa ensin tehdä pieni taitos tai paperireunan pehmennys ihan tulevan päätykolmion juuresta, niin nurka taittuu alas mahdollisimman alhaalta.

Pussi avataan ja suljetaan sitten kummasta päästä tahansa ja kylkeen voit kirjoittaa yllättävän paljon infoa. Ja jos löydät paperinpalasen, niin saat aina vastaantulevat siemenet talteen ja järjestykseen! Tadaa!

Tässä vielä high-tech video, jos en osannut selittää kunnolla:


20.9.2013

Project bonchi – aloitus

Tästä lähdettiin 15.9.2013
Kuten niin moni muukin, luin fatalii-sivuston jutun bonchin kasvatuksesta ja innostuin (se ei ole miulle vaikea asia). Päätin kokeilla. Ei tietenkään yhtä hienoa ja bonsaimaista lopputulosta odottaen, mutta jos saisi aikaan pienen sisälläkasvatettavan chilin. Eikun tuumasta toimeen.

Kasvihuoneessa kasvoi jo pari reipasta Lemon drop -chiliä. Lajikkeen sopivuudesta bonchiksi ei ole hajuakaan, mutta siemenet sain makean chilikastike-reseptin antajalta, Mirja-Mummilta, joka kuulemma kasvattaa emoplanttua sisällä kesät talvet. Näillä mennään.

Syyskuun keskivaiheilla Lemon dropit eivät olleet montaa kypsää chilipalkoa tehneet (miljoona vihreää kyllä), mutta koska kasvihuoneen yölämmöt olivat jo tippuneet neljään asteeseen, päätin varmuuden vuoksi kerätä kaikki sato sieltä sisälle kypsymään.

Samalla kaivoin chilintaimet ylös laastipaljuista ja lykkäsin aika isoilla juuripaakuilla ja karkealla leikkauksella hehkeisiin muoviruukkuihin. Ennen kaivuuta leikkasin nipsnaps nopealla kädellä lähes kaikki varret pois. Kumpaankin planttuun jätin muutaman hassun "törröttäjän", ihan varmuuden vuoksi. Muotoilu saa jäädä siihen asti, että olen vähän aikaa tutustunut näihin kasveihin paremmin.

Tässä vaiheessa en ole vielä perehtynyt kasvualustoihin saatikka lannoituksiin, vaan ruukutin kasvarin aika haperoon multaan. Uudelleenruukutus on kuitenkin piakkoin edessä.

Kun sain aika koinsyömän näköiset planttuni tuotua kaupunkiin, iski kissat kiinni viimeisiinkin lehtiin hullun kiilto silmissä. Huokaus. Bonchit saivat siis heti kättelyssä muuttaa töihin ikkunalaudalle.

Leikkasin ensin taimet karkeasti ja kaivoin sen jälkeen juuripaakun ylös.
Tuntui kovin pieneltä paakulta, vaikka bonchiksi kuitenkin varmaan on jättimäinen.
Vastaruukutetut plantut kasvihuoneen ovensuussa.

Bonchit urbanisoituneina. Vähän ovat vielä "vaiheessa".

Ensimmäiset lehdet alkavat pilkottaa 20.9. – Bonchini siis selvästi lähtevät kasvamaan, jee!











Tämän onnistuneen ruukutusprosessin jälkeen alkaa kasvualustan, lannoitteiden, ruukkujen ja valon pohdinta. Kastelukannukin pitänee tuoda töihin, ettei aina tarvitse juosta juomalasin kanssa vessan ja työpisteen väliä... Mökillä on hyvät uudet oksasakset, jotka voisi tuoda huoltovälineiksi. Pitänee laittaa piiloon, etteivät hullut kolleegat ala leikkimään niillä.

...jatkoa seuraa. Mikäli saan nämä pysymään hengissä.

18.9.2013

Kimpassa

Nyt se sitten tapahtui. Olen miettinyt kauanko tätä puutarhurointia kestää, ennenkuin tilaan kasveja ulkomailta. Kukkasipuleita olen tilannut useaan otteeseen kotimaisilta myyjiltä, sehän on ihan normijuttu (eiksjee). Mutta on kyllä mietityttänyt ihan kasvi-kasvien tilaaminen postitse, mahtaako toimia, saako sian säkissä vai minkälaista tuo puuha oikein on?

Heinäkuun alussa se iski, facebook-keskusteluryhmän yleishysteria. Joku heitti ilmaan osoitteen www.bourdillon.com ja sanan iiris ja siitä se lähti.

Pitkään palloteltiin kimpan tilaajaa – kuka suostuisi ottamaan kopin? Isoa kasvitilausta on haastava käsitellä, nakutella tuotenumeroita, koordinoida rahavirtoja, tsekata ja tuplatsekata. Ja kun tilaus saapuu, joutuu kasvivuorta paapomaan sen aikaa, että omistajat hakevat taimensa – aikamoinen vastuu. Onneksi Vihdin Valtiatar Veera suostui hommaan ja kaikki portit repesivät. Värivaihtoehtoja, korkeuksia, kukinta-aikoja, vaikka mitä oli huomioonotettavaa. Mutta taimet tuntuivat (lähes epäilyttävän) halvoilta ja olo oli aina kukkivassa internetissä aika eri kuin kotimaan taimitarhoissa, missä seimmiten joutuu tyytymään taimitarhan lappuun, jossa lukee "punainen keltaisella nielulla" tai "sininen".

Päädyin seitsemään planttuun, iiriksiin 'Cozy calico', 'Batik', 'Making eyes', 'Cuty eyes', Kirjokurjenmikkaan 'Whodunit' ja päivänliljoihin 'Strawberry candy' ja 'Russel Bi Color'. Jotkut nettikaupan kaunottarista olivat kovinkin hinnakkaita, joten koitin pysytellä suhteellisen edullisissa sfääreissä näin ensikertalaisena. Mutta kyllä sinne joku kympin kukkanenkin lipsahti, hups.

Kun kaikki olivat heinäkuun alkuviikkojen aikana tilanneet ja maksaneet Vihdin Valitattarelle siirtyi hän tilaamaan ranskasta. Huomattiin pian nettisivuilla lauseen, jonka mukaan tilaukset lähtevät liikkeelle vasta syyskuussa. Pitkä odotus edessä.

Syyskuun alku tuli, eikä kuulunut mitään. Oivoivoi. Tilaajat kaivelivat penkkejä valmiiksi tulokkaita varten, mutta sekään ei nopeuttanut taimien tuloa. Syyskuun keskivaiheilla kasvit sitten tuosta vaan tulla tupsahtivat Vihdin Valtiattaren ovelle, ilman sen suurempaa tuloseremoniaa! Vihdin Valtiatar lajitteli kasvit ja kutsui kaikki kylään. Minä olin kuin kuumilla hiilillä, sillä minun piti tapaamisen aikana olla aivan muualla päin maata, argh! Onneksi puutarhahörhöt ovat epänormaalin ystävällistä porukkaa, ja Etelän Elsi kysyi, josko kiikauttaisi taimet Helsinkiin. Oi sitä onnea!

Kun yrttejä oli Etelän Elsin kanssa haisteltu (ei polteltu) parkkipaikalla pääsin laukkaamaan kotiin herkkujeni kanssa, jotka varsin sopivasti kulkivat Fazerin paperikassissa. Heti kotiin päästyäni avasin pussin ja sain hypistellä tulokkaitani, ensimmäisiä ulkomaan kaunottariani. No, taimet olivat paljasjuurisia ja lehdet oli tiukasti leikattu (eli ihan ei ole nettisivujen vehreä kukkaloisto käsillä lähetyksen saavuttua), mutta taimet olivat vahvan ja hyvinvoivan oloisia. Yllätyin kyllä todella positiivisesti. Yhdellä päivänliljoista oli jopa kahden naisennyrkin kokoinen juurakko!

Olin jo kerennyt ruukuttamaan suurimman juurakon ennenkuin tajusin kaivaa kameran esille.

Lehdet oli leikattu, iiriksillä tyypilliseen tyyliin, jonka olin nähnytkin josain televisio-ohjelmassa. Nimilaput oli kätevästi niitattu kiinni iiristen lehtiin, mutta heti kättelyssä raapustin kaikille muoviset laput. Koska pääsen mökille istutuspuuhiin vasta viikonloppuna, päätin ruukuttaa taimet heti kättelyssä, etteivät paljasjuuriset ranskan kaunottaret ottaisi liiakseen nokkiinsa.

Ruukutetut ja laputetut taimet.
Viikonloppuna pitää sitten tuumia iiristen ja hemerocallisten tulevia kasvusijoja mökillä ja odottaa, että ensi kesänä mahdollisesti tarjoaisivat jo loistoaan ja paljastaisivat varmuudella värinsä. Paitsi jos ovat oikukkaita tulisieluja, ja panttaavat muutaman vuoden...

Pitkästä odotuksesta huolimatta tämä oli erittäin positiivinen kokemus. Sain kokeneempien siivellä kokeilla tilausta, jota en varmasti olisi tehnyt itsekseni. Postikuluja maksettiin huimat 2€ per nuppi, tilaajia oli viitisentoista. Kiitän Vihdin Valtijatarta urakasta ja Etelän Elsiä kustin roolista, tämä oli ihana kokemus!

16.9.2013

RESEPTI • Makea chilikastike


Puskantakaa-reseptit pyrkivät olemaan ilmastoystävällisiä, mutta helppoja ja maukkaita, keskittyen oman sadon hyödyntämiseen. Reseptit ovat useimmiten omia sovelluksia jostain löydetyistä resepteistä ja pyrin kertomaan lähteen, mikäli se on edelleen muistissa.



Makea chilikastike

Jossain vaiheessa syksyä on aina se tilanne, että kypsänä on kaikkea - mutta ei mitään tiettyä riittävästi mihinkään suurempaan säilöntäprojektiin. Silloin apuun astuupelastaja ja jokapaikanmauste, eli makea chilikastike. Tähän ihmesoosiin voit laittaa vähän mitä haluat, riippuen siitä, mitä kaapissa sattuu olemaan. Pääsääntö on pitää makea ainesosa suurimpana. Mukaan pitää tietenkin aina saada myös chiliä. Ja sitä sopii laittaa just sen verran, kuin itse haluaa, ihan häivähdyksen tai sen verran, että korvakarvat kihartuvat.

Sain tämän reseptin suullisena perintönä monen puutarhahörhön tuntemalta Mirja-Mummilta, ja se tulee ehdottomasti jatkamaan perinnettä meidän huushollissa.


•••••••••


Perussoosiin tarvitset:

n. 2,5-3 kg omenaa
1 kg kurpitsaa
1 kg tomaattia
2 isoa sipulia
4-5 valkosipulinkynttä,
4-5 dl sokeria (vähemmän jos käytät hillosokeria)
1,5-2 dl etikkaa
suolaa

Ja tietty chiliä, tähän satsiin laitoin viisi lemon drop -palkoa (ja soosista tuli erittäin mietoa, lapsellekin sopivaa), mutta määrä riippuu paljolti käytettävän chilin lajikkeesta ja kypsyysasteesta sekä tietenkin omasta mausta.

Mitat ovat noin-mittoja ja maun-mukaan-mittoja.

Sokerin voit korvata hunajalla ja kurpitsan kesäkurpitsalla. Itse en ole koskaan käyttänyt mitään kurpitsaa, mutta kylläkin paprikaa niiden sijasta. Mausteitakin voi lisätä maun mukaan, esimerkiksi pippurit ja inkivääri toimivat oikein hyvin, mitkä tahansa yrtit myöskin. Veikkaisin, että omenan voi jatkaa luumuilla ja kasvimaasta voinee lykätä vähän yhtä sun toista sekaan.

Leikkaa kaikki ainekset palasiksi ja vippaa kattilaan. Tomaatti kuorineen, niin saat tärkeitä kuituja mukaan. Älä lisää vettä, keitä jonnin aikaa, sekoita usein. Surauta tasaiseksi sauvasekoittimella.

Maista soosia ja jos on liian makeaa, lisää etikkaa, jos on liian pliisua niin lisätään chiliä. Jos epäröit mausteisuutta, niin anna viiletä seuraavaan päivään ja maistele viileänä. Sen jälkeen voi vielä lisätä mausteita, kuumentaa ja purkittaa/pullottaa. Säilytä mieluiten jääkaapissa. Namnam. Sopii sellaisenaan nuudelien päälle, leivälle leikkeleiden alle, pizzaan tomaattikastikkeen sijasta, vain mielikuvitus on rajana.

15.9.2013

Mahtuuko autoon?



Kun yölämmöt ovat käväisseet neljässä asteessa ja ensimmäiset avomaan tomaatit ovat kylmä tuhonneet, oli tehtävä päätös tyhjentää sato kasvarista. Kypsyy mikä kypsyy. Muuten olisi vaan halla tai pirkuleen hiiripaholainen vienyt sadon kuitenkin. Autossa on aina kova tilataistelu (vaikka meillä on farmari), mies pelaa takaluukkutetristä joka viikonloppu kun hänen harrastetavaransa ja puutarhatavarat pitää saada mahtumaan mukaan. Toissaviikolla jätettiin vaatekassi mökille, että kaikki tärkeät mahtuisivat mukaan!

Onnistuin kerrankin!



Jee! Tuo etuimmainen punajuuri on yli 7 cm leveä. Tähänastinen ennätykseni on noin 3 cm... Kaalit ja erilaiset maan alla kasvavat eivät ole vahvuuteni. Porkkana ja peruna onnistuvat, muuten tulos on ollut surkea. Tänä keväänä laitoin näiden punajuurien kaveriksi lanttua. Eilen nostin jo lähes lyijykynän paksuisia tikkuja, joiden alapää selvästi kellersi. Voe elämä.

14.9.2013

Terveisiä Englannista osa 3/3

 Viimeinen ilta ihastuttavassa Guildfordissa. 

Helteisen päivän jälkeen lintsattiin järjestetyistä iltariennoista (kuka haluaa hohtokeilata kun ulkona on kesän viimeisiä täydellisiä iltoja??) ja suunnattiin kylille. Mukaan napattiin Brasilialainen ja Kanadalainen kolleega sillä verukkeella, että mennään kaupungin järjestämälle historialliselle kiertokävelylle. Joku tahvo oli vaan lukenut aikatauluja väärin, eikä torstai-iltaisin mitään kävelyä järjestettykään (joo, minä). No, lähdimme kuitenkin seikkailemaan. 

Löydettiin vanha linna, joka on 1100-luvulta. Aika vanha. Sisälle ei tuohon aikaan enää päässyt ihastelemaan onko asennettu ikean keittiötä tai sisävessaa, muta puutarha oli vielä avoinna hetken verran. Tässä kuvapläjays illansuun retkestä:

Taustatietoja tarkkanäköiselle.

Täällä ei ole kitsasteltu kesäkukissa!



No on se vanha juu. Brasilialainen totesi, ettei koskaan ole nähnyt mitään niin vanhaa. Kysyin, eikö hän ole käynyt kotimaansa nähtävyyksillä, eikö heillä ole vanhaa intiaanikulttuuria. Herra hiljeni huomatessaan "pienen" lapsuksensa, heh.

Illansuun taianomaisessa valossa muistimme, että Lewis Carroll on kirjoittanut Liisa Ihmemaassa -kirjansa tässä kaupungissa. Ei ole vaikea uskoa.

Matkaseurakin oli selvästi kiinnostunut tästä hehkuvasta puistosta. Tai oli jo tottunut kasvinähtävyyksiin...

Käytäviä, salaisia pikku soukoita ja pieniä yksityiskohtia riittää joka nurkassa tässä kuitenkin suhteellisen pienessä puistossa.

Täällä puistot ovat kaikkia varten. Hienoa!

Vähän on loppukesä tehnyt tehtävänsä, mutta paljon kukkia oli edelleen mitä bongata.

Viime vuonna täällä taisi kasvaa kosmoksia, sillä niitä oli varkain sujahtanut sinne tänne penkkeihin. Rakastan tällaisia anarkistikukkia.

Ihana vanha holvi johtaa puiston vanhasta osasta himppasen uudempaan. Puisto muuten avattiin yleisölle vasta pari hassua vuosisataa sitten. 

Holvissa on pienet mehikasvitaskut seinissä. Lovely!
Vuoden teemaväri näytti olevan suurimmaksi osaksi sini-puna-akselilla.

Bee Friendly, need I say more?

Lopulta vartija heiti meidät pihalle ja lukitsi portit perässämme, vaikka vielä olisi voinut jäädä ihastelemaan veikeää puistoa pitkäksikin aikaa. Päätettiin mennä läheiseen italialaiseen ravintolaan syömään herkullista pastaa ja juomaan punaviiniä. Oli onnistunut päivä.

12.9.2013

Terveisiä Englannista osa 2/3

Aamukävely Allen House Grounds -puistossa, Guildford, Englanti 


Toisena aamuna Englannissa kämppis heräsi aikaisin. Siis ennen kuutta. Voe elämä. No, ei auttanut kuin nousta. Mentiin koputtelemaan aamupalaravintolan ovea. Sieltä mulkoiltiin meitä pahasti. "Avataan puolen tunnin päästä". Jassoo. No, ulkona oli kaunis aamu, joten lähdettiin kävelylle. Pienten ihastuttavien punatiilisten rivitalojen aluetta koluttiin, minä pysähdyin "ooh":aamaan ja "oi":aamaan joka toista pikkupihaa. Matkaseura kesti urheasti. Sitten löydettiin yhtäkkiä aidattu puutarha joka juuri oli avannut porttinsa. Sinne! Matkaseura ei edes vikissyt. Vielä.

Paikka on joko yleinen puisto tai viereisen pappilaan kuuluva puisto, keskellä puistoa on nimittäin rukousmökkerö. Jossa lukee 24/7 prairs. Sitä en tiedä, miten sinne kuuluu mennä sillä aikaa kun puiston portit ovat uljettu. Hmm.

Ihania kissanhäntiä!!
NÄIN ihania kissanhäntiä!

Keltaiset Echinaceat. Todelle tukevalla varrella ja suurilla kukilla.

Kauran näköinen heinä oli lähemmäs kaksimetristä. Kovasti kiinnostaisi tietää, mitkä nuo mehikasvin oloiset lehdet tuolla alla ovat.


Voi, kun tämä hehkuva sinisyys ja huumaava tuoksu olisi tarttunut kameraan.

Poluilla oli tällaisia hauskoja kiveyksiä kutsumassa eteenpäin.

Matkaseura antoi jo periksi ja vaipui epätoivoisena kännykkäänsä ihanassa aamuauringossa.

Oijoijoij! Kaunista!

Lisää häntiä!

Rukousmökkerön takana "pieni" marjakuusi.


Iiiihan vähän oli pakko kuvailla. Kaikkea. Ja siistiä muutama rumasti katkennut oljenkorsi... Jotka tarrasivat jotenkin hassusti kiinni hihaani...

Viimeisenä bongasin tämän keppipuun, mikä ihme se on? Kepit olivat varmaan melkein 30 cm pitkät.






























Kaikenkaikkiaan aivan ihastuttava aamukävely. Kerkesimme mukavasti takaisin hotellille aamiaiselle ennen päivän töiden aloittamista ja kerrankin olin virkeänä heti töiden alkaessa.