29.6.2014

Avoimet Puutarhat 29.6.2014



Lauantaipäivä ennen H-hetkeä oli aurinkoinen ja jäätävään alkukesään verrattuna lähes helteinen. Helsinki Pridea saivat paikallaolijat (kuvien perusteella) viettää paahteisissa merkeissä. Sunnuntai valkeni harmaana ja tuulisena. Vaikea kuvitella kahta erilaismpaa päivää peräkanaa, eilen oli toukokuu ja tänään lokakuu. Aamukymmeneltä alkoi tihuttelemaan ja puoleen päivään mennessä vettä tuli enemmän tai vähämmän kuin siitä kuuluisasta perseestä. Vaakasuoraan.

Eipä siinä mittään. Vedin sadetakin niskaan, jätin ukot harrastuksiinsa (toisen raketelemaan legoilla ja toisen rakentelemaan kaiuttimia) ja hilpasin lähimpään avoinna olevaan puutarhaan.

Suuntasin auton nokan Pernajan kirkonkylän suuntaan, Annemamman pihaan. Paikalla olin 7 minuuttia yli puolenpäivän, ja autoja oli jo rivissä nurmella! Kännykkäkamera taskuun ja puskiin sukeltaminen hop!

Tämä ihanuus tulee vastaan jo pihatiellä entisen ojan reunalla.


Täältäkin löytyy rehevää hyötymaata! Taustalla näkyy orastavaa autoriviä.


Vierailijoita sateenvarjoineen ja emäntä sadetakissa. 
Yläpihassa kukkivat upean raikkaat, sitruunankeltaiset akileijat.
Tässä Anne näyttää hempeää puolikerrannaista akileijaa, lähes kaikkien akileijojen kukinnan
huippu on juuri taittunut, valitettavasti.
Alapihan uusi säntillinen vauvala. Vanhaa en olisikaan vauvalaksi tunnistanut täysikasvuisine taimineen.
Alapihan näyttävä kokonaisuus on ryteiköstä viime kesänä esiin kaivettu monumentaalinen kiviröykkiö.
Mahtava pyamidi, mitä kaikea kivaa sen ympärille voisikaan keksiä!



Olin kävellä tämän sopukan (tupakkanurkkauksen) ohi, onneksi Anne hihkaisi!
Lisää kuvateksti

Ulkopuolella olevia käsienpesuvesiä ei tarvinne tänään täyttää, täyttyvät itsestään.

Hauska idea! Ja oh, tuota kaunokkia!
Täne ihanan laikkuköynnöksen alle talon takana olevalle terassille pakenin
ensimmäistä kovaa kuuroa.
Seuraavaksi iirispläjäys! Onpa ihanan värinen!
Pihassa on monenmoista pientä oleskeutilaa. Vanhemmat jättikokoiset kukkapenkit ovat niin rehevät ja kookkaat, että niissä kulkevat pikkuiset käytävät riittävät lähinnä huoltoja varten penkkiin ujuttautumiseen. Lisäksi löytyy uusia alueita, kuten syreenirinne, ruusutarha ja pikku arboretum hennonpienine puunalkuineen. Niin paljon on katsottavaa, että onneksi emäntä välillä kerkesi huikkaamaan että "näitkö tuon" tai "tule katsomaan tätä". Olisin muutaman helmen missannut!

Puutarha (en nyt kuitenkaan pysty tätä ihan vaan pihaksi kutsumaan) on pullollaan perennoja, pensaita ja puita. Vaikka samoilin pari tuntia tällä 8000 neliön alueella (koko korjattu, enpä muistanut läheskään oikein), niin missasin vaikka ja mitä. Anne kertoi usein hankkivansa erikoisempia taimia Tommolan tilalta, Vakka-taimesta sekä Virosta.
Loistavan valkoinen!!
Heleän sininen ihanuus, vesipisarat eivät mainittavasti haittaa kuva, slurps!

Ooooh! Tämä komistus loistaa kauas!
Tämän keltakurjenpolvimeren kukkiessa näky on varmasti henkeäsalpaava.

Sade ei vähennä jasmikkeen ihanaa tuoksua.
Kurjenpolvimeri pensaan takana.
Reportterikin kävi jututtamassa emäntää, mutta onneksi sain minäkin ihan reippaasti aikaa hänen kanssaan. Käytiin katsomassa henkilökohtaista hiekkakuoppaansa puutarhan reunalla, josta Anne saa kärrättyä hiekkaa mielin määrin pihapolkuja ja istutuksia varten. Aikamoinen kultakaivos. Hiekkakuopan vieressä on vielä iso kasa haketta, miehensä tekemää. Hakkeen avulla Anne pitääkin jättikokoisen puutarhansa lähestulkoon rikattomana, aika kateellinen olen! Mutta haketta mahtaa kulua aiiiikamoiset määrät...

Myyntiin kaivettujen taimien joukosta hihaan tarttuivat jouluruusun siementaimi, koreakärsämöä iso paakku, huisku-unikkoa sekä pikkuinen köynnöskuusama. Hupsis.
Näin heleän sinistä sävyä en ole nähnyt kuin sinivaleunikossa!
Valitettavasti kamera ei vanginnut sinisen kiurunkannuksen oikeaa sävyä...

Ja vielä pionipläjäys, Annen pihassa olivat pionit kerenneet jo aukeamaan, kuinka ihanaa!


Tämänkään tummanpuhuvan pionin väritystä en saanut edes kuvankäsittelyllä toistumaan oikeana! Upea!
Himoitsemiani valkoisia pioneja pilkotti joka puolella!
Annen onneksi en tuonut lapiota mukanani...


Pioneja välkkyi siellä sun täällä, joka puolella, ihanaa! Omalla pihallani, linnuntietä vain neljän kilometrin päässä, pakastuivat kaikki nuput sentin kokoisina. Etenkin valkoisia pioneja on Annella paljon, minun lemppareita!


Sateen yltyessä vaanin missä minkin katonreunan alla, ja kun sateeseen tuli pieni suvantovihe hyökkäsin kännykkäkameroineni kasvien kimppuun. Vähän väliä pyyhkin kännykkäparkaa nessulla ja toiveikkaana selasin sadetutkaa.










Mahtava hennonsävyinen röyhelö!  

Minusta mahtavinta oli se, että pihassa selvästi eletään, se ei ole näyttelyobjekti, vaan elämäntapa.
Humosristinen kyltti seisoi pahimman työmaan kohdalla.
Lopulta (kahden tunnin samoilun jälkeen) sade voitti minutkin.
Lopulta emäntä värjötteli kaatosateessa päivänvarjon alla, puristaen kastunutta kasvikirjaansa sadetakin alla, veden valuessa sadetakilta farkuille. Silloin minä vihdoin yritin irroittaa otteeni pihasta, että hän pääsisi sisälle lämmittelemää ja vaihtamaan kuivat vaatteet ylleen. Helppoa ei ollut lähteä.

Heitin sadetakin takakonttiin ja ajoin kotiin mökille. Vasta noustessani autosta kotipihassa huomasin märät läikät auton penkillä. Ja kaikki vaatteet alusvaatteita lukuunottamatta olivat kostuneet enemmän tai vähemmän. Enpä vaan aiemmin huomannut, niin innostunut olin! Kiitos Annelle!

Nyt neljä pientä perennapenkkiäni tuntuvat varsin kohtuullisilta. Pitäisikö vielä yksi penkki...

2 kommenttia:

  1. Huh miten urhoollinen olit, keli ei kyllä todellakaan nyt tänä vuonna ollut kovin suosiollinne:( Upean kohteen olit kyllä valinnut, et kastunut turhaan!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei kyllä kesän ollut kuumin hellepäivä, myönnän ;) mutta kohde on kyllä käymisen arvoinen.

      Poista