Kevät, minkä teit!

Ärrin ja purrin! Siis miten tuo kevät ei nyt pysy housuissaan? Hangen alle menossa olevat kylvökset unohtuivat ihan vaan muutamaksi päiväksi pöydälle. Ja sitten tuo hiivatin jalokirjolupiini teki tämän:

Tomerat nutipäät.

Joka vuosi menee näin. Viime vuonna iti koreakärsämö ennenkuin kerkesin saamaan kaikki purkit ulos, toissa vuonna jotkut orvokit, sitä ennen punakellukka. Ongelmahan to on siksi, että tilaahan ei keväällä ole sisätiloissa, vaan silloin on joka paikka aina täpösen täynnä hyötykasveja. Enkä todellakaan henno lykätä tuollaisia vastakuoriutuneita poikasia ulos pimeyteen.

Ja samalla keijunkukka edelleen ivailee minulle täydellisen sadan prosentin itämättömyydellään.

Pitäisikö nyt vaan lohduttaa itsensä käymällä pelargonipistokasostoksilla. Tai katsomalla Strömsön puutarha -ohjelmaa (olethan huomannut, että se on alkanut?). Ja pysy nyt kevät lestissäsi. Eikun, tule vaan, enkait minä sentään aivan höpsähtänyt ole.

Elämme laatikkomeressä, koko ajan toinen jalka muuttoautossa odottaessamme josko joko pääsisimme
muuttamaan. Joulukoristeetkin ovat laatikossa keskellä pöytää. Kylvösparat häviävät helposti tähän sekasotkuun.

-----------------------------------
Tykkää Puskantakaa-Facebooksivuista, niin saat ilmoituksen uusista blogipostauksista!