Nyt se on niin lähellä, että sen jo maistaa. Muutto, nimittäin. Kolme pitkänpitkää ja pimeää kuukautta ollaan odotettu sitä – kaaosta, kadonneita tavaroita, paperilautasilta eineksiä syömistä ja särkeviä lihaksia. Ja huomenna se tapahtuu, jee! Nyt päässä pyörii vain ja ainoastaan pahvilaatikot ja niiden täyttäminen. Ja pakko muistaa merkitä laatikot tarkkaan ja joka kyljeltä! Mikä siirretään ensin ja mihin, ettei kaikki huku. Ja sitten tietenkin orkideat ja pelargonit ja tomaatintaimet ja kesäkukkakylvöt ja perennakylvöt ulkona ja minkä minä vielä unohdan?!Samalla ukko muuttaa toimistonsa kotitaloon. Hän saa koko alakerran itselleen (no kylpyhuonetta ja lämmönjakohuonetta lukuunottamatta) ja säästää pitkän pennin vuokrissa. Mutta se tarkoittaa, että sekin tavaravuori on muutettava samaan syssyyn! Ja kaikki pitää saada jotenkin mietittyä niin, että tuleva työtila (autotalli) ei ole tupaten täynnä roinaa, vaan että sen saa mahdollisimman nopeasti muutettua toimivaksi työtilaksi. Ei ole ihan helppo nakki.
Huomattiin myös, että uuden talon oviaukot ovat todella kapeat. Sellaisen asian tajuaa oikeastaan vasta, kun lapsen parvisänkyä koittaa sovittaa oviaukosta sisälle. Ystävälliset myyjät ovat antaneet meidän tuoda tavaraa tyhjillään seisovan talon autotalliin, mutta sänky oli pakko tuoda yläkertaan. Taisiis palasiksihan se oli laitettava. Mielenkiinnolla jään odottamaan mitä kaikkia muita omintakeisuuksia tuo uusi tuttavuus tulee itsestään paljastamaan.
Tajutonta, että tänään sitä istuu viimeistä iltaaa tässä olohuoneessa. Monta kertaa olen jo katsonut tuttua näkymää sisäpihallemme ja miettinyt, että muutaman päivän päästä sitä ei enää näe. Haikeaa. Mutta kuten kuusvee sanoo "jos on ikävä, tarkoittaa, että tykkää". Ja kyllä tästä asunnosta on kovasti tykätty. Mutta nyt kohti uusia haasteita!
 |
| Kohta täältä ei mahdu enää ulos! |
 |
| Alkon laatikot ovat parhaita muuttolaatikoita! Niitä ei voi täyttää niin, ettei kukaan nosta niitä enää ja ne ovat ilmaisia! |
