17.4.2015

Projekti tomaatinristeytys

Josko esittelisin minun sydänkäpyprojektiani. Sitä olen väkerrellyt jo parisen vuotta ja on ollut jännät paikat ja koville ovat ottaneet nämä pitkät odotukset.

Eli. Tomaattihan on minun ykkösjuttuni. Se on herkullisin vihannes (vaikka onkin teknisesti ottaen marja), kasvi tuoksuu, kun siihen koskee, se vaatii juuri sopivasti hoitoa, että pääsee räpeltämään ja fiilistelemään, mutta ei ole samalla tavalla herkkä kuin kurkku ja sen suku. Tomaatintaimi voi naksahtaa kutakuinkin katkipoikki, mutta se ei kuole siihen. Toisin kuin ne hiivatin kesäkurpat, jotka ihan vähän naksahtavat ja se on siinä.

Kun kuulin, että tomaatin voi itsekin risteyttää, päätin heti kokeilla itse, tietty. Minähän risteytän maailman mahtavimman lajikkeen! Luin tarkkaan tämän: ohjeen: http://www.kdcomm.net/~tomato/Tomato/xingtom.html ja eikun tuumasta toimeen. Tämä oli siis kesällä 2013.

Ensin piti valkata lajikkeet. Päätin, että yhdistän ruskean ja raidallisen tomaatin. Otin isä- ja äitikasveiksi räväkän raidallisen Tigerellan ja muhkean Black Pearin. Ilmeisesti tulee vähän erilainen lopputulos riippuen siitä, onko siitepöly tullut kummasta kasvista, joten tein risteytyksen kumpaankin suuntaan. Vähänkö päheää olisi saada raidallinen, tummanruskea tomaatti!

Hiippailin aamusta kasvihuoneessa, mukana harsoa, pinsetit ja narua. Paikallistin juuri sopivan kukan, sellaisen, joka on juuri aukeamassa. Siitä pitää poistaa terälehdet niin, etteivät niiden sisäpuolella oleva siitepöly hedelmöitä kukkaa. Aika moneen kertaan sain harjoitella pinseteillä nyppäämistä, mutta neljä hyvää ehdokasta sain aikaiseksi. Sitten jäljellejäävä "tikku", eli emi, pitää peittää tarkasti vielä vuorokaudeksi tai pariksi, että se kypsyy, muttei hedelmöity. Mikä show kun koitin sitoa harsoa ja paperipusseja ja vaikka mitä kukan ympärille! Siihen olisi kyllä tarvinnut kolme kättä, mutta lopulta ne oli siinä.

Harsolla huputettu kukka, josta on poistettu terälehdet ja heteet.

Pari päivää myöhemmin hain sitten toisesta lajista auenneen kukan ja hieroin terälehtien sisäpinnoilla paljastettuja emiosia. Ja taas se saamarin pussitusrumba, ettei muilta tomaateilta vahingossa tarttuisi siitepölyjä.

Sitten oli työ tehty ja alkoi odotus. Kolmeen kukkaan alkoi heti kasvamaan pieni pallukka, eli olivat hedelmöittyneet, jei!! Neljäs jäi sudeksi. Nou hätä. Seuraavaksi vaan odottamaan. Siis tämä osa on aivan järjettömän hermoja raastavaa. Haluaisi heti vastauksen siihen, minkälainen risteymästä tulee, mutta ei. Pölytyksen jälkeen kasvava tomaattihan ei ole se risteytys, vaan se tulee vasta sitä seuraavana vuonna. Saat ensin odottaa yhden kasvukauden, että risteytyssiemenet kypsyvät ja sitten odotat vielä seuraavan kauden, että näet, miten onnistui. Ei ole mikään pikaprojekti, mikä oli aika rankkaa tällaiselle hetinyt-ihmiselle.

Jee, se on hedelmöittynyt!

No, tomaatit kypsyivät ja odottelin mukavan pitkässä suvessa siemensatoani. Halusin, että hedelmät kypsyvät kunnolla, että siemenetkin olisivat kaikinpuolin hyvät. Yhtenä perjantaina saapuessamme mökille, huomasin kuitenkin järkytyksekseni, että hiiret olivat hyökänneet kasvihuoneeseen ja yksi risteytystomaatti oli pistetty parempiin suihin! Voihan möhnä!

Seuraavana viikonloppuna huomasin toisen risteytystomaatin hävinneen! Syyllinen oli tällä kertaa oma ukko, joka oli tykästynyt napsimaan tomaatteja suoraan kasvarista. Note to self – merkitse ensi kerralla risteytykset värikkäällä narulla. Ukon silmiin ei vihreä sidontanaru ollenkaan tartunut. Ei voinut miestä moittia.

Viimeistä tomaattia vahdin silmä tarkkana ja päätinkin ottaa sisälle himppasen raakana, etteivät hiiret veisivät viimeisenkin.

Siinä se on, puolikypsänä, mutta maha täynnä siemeniä! 
Paljon tomaatteja! Mutta raakoja. Kypsykää jo!!

Seuraavana keväänä sain siis kylvää omaa F1-lajiketta! Sieluni silmissä näin hieman päärynänmuotoisen, ruskean ja raidallisen tomaatin, joka maistuisi taivaallisen makealta. Hoivasin ja dokumentoin. Nypin varkaita, kastelin ja lannoitin. Planttu oli vahva ja voimakaskasvuinen, hyvähienojees! Ja se teki paljon hedelmiäkin, wohoo! Mutta viime kesä vaan oli toivottoman kylmä, eivätkä tomaatit meinanneet kypsyä lainkaan.

Tietenkin ne lopulta rupesivat kypsymään. Mitä niistä sitten tulikaan? Rumpujen pärinää, aaltoja ja torvensoittoa. Niistä tuli keskikokoisia, pyöreitä, punaisia, aivan tavallisen makuisia tomaatteja! Voihan vimpero! Kaiki se työ, ja olin aikaansaanut täydellisen keskivertaisuuden!

No, olihan niistä pakko ottaa siemeniä talteen, katsotaan, mihin suuntaan taantuvat ensi kesänä.


Nynne kypsyy! Wohoo!

Kröhöm. Takana "vanhemmat", edessä minun tekeleeni. Olisihan siitä vähän eksoottisempi voinut tulla.
Ehkä pitää yrittää uudestaan!

-----------------------------------------------
Tykkää Puskantakaa-Facebooksivuista, niin saat ilmoituksen uusista blogipostauksista!

13 kommenttia:

  1. Voi mahoton, mikä työ! Tätä luki kuin jännityskertomusta. Puutarhurointi on pitkäjänteistä työtä. Olisin toivonut, että valtava työsi olisi palkittu uutuuksilla, mutta saitpa kuitenkin komean sadon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännityskertomus tuo oli loppumetreille. Pitää ehkä kesällä kokeilla keltaisen ja raidallisen risteymää. Hmm :) Tuo oma on jatkossa, kiinnostaa nähdä muuttuuko paljon F2-vaiheessa :)

      Poista
  2. Mahtava jännitystarina :D ja todella kunnioitettavaa pitkäjänteisyyttä! Tomaatit on kiehtovia ja omankin puutarhailuni rakkainta peruskauraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Ensi kesä menee ilman kasvihuonetta, mutta kuitenkaan ei voi olla ilman tomaatteja ♡

      Poista
  3. Voi miten jännittävää! Mikä jännitysnäytelmä! Kerro ihmeessä millaiseen tulokseen tämä kesä päättyy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki, tälle kesälle on kaksi planttua kasvamassa hyvää vauhtia. Saa nähdä, minkälaista hedelmää kantavat tänä vuonna!

      Poista
  4. Mutta vau mitä kokeilua ja intohimoa täällä onkaan. Projektisi kuulostaa todella kiinnostavalta =)

    VastaaPoista
  5. Olipa kiinnostava ja jännittävä kertomus! Ihan sydän tykyttäen luin ja hiiri-kohdassa parkaisin ääneen. Kun miehistä puhutaan, ei pidä liikaa luottaa heidän ymmärrykseensä. Laita iso lappu seuraavalla kerralla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ensi kerralla teen isot vaaleanpunaiset silkkirusetit tomaattien kaulan ympäri. Tai jotain :D

      Poista
  6. Älä luovuta! Seuraava sukupolvi voi jo olla eksoottisempi ;)
    Olet kyllä sitkeä ja ahkera.. ja kärsivällinen. Jos joku olisi mennyt napsaisemaan suuhunsa jonkin hartaasti vaalimani 'projektihedelmän', olisin saattanut jo suuttua pahemman kerran...

    Jos kaipaat joskus seuraavien sukupolvien kasvattelijaa, lähetä mulle koe-erä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Lupaan pitää sinut mielessä, josko syksyllä olisi jokin uusi projektia pussissa!

      Poista
  7. Mieluista luettavaa. Miten oletkaan jatkossa onnistunut? Mielenkiintoista.

    VastaaPoista