7.6.2015

Oi uusi puu, oi uusi puu, ja lehväs ihmeelliset!

Uuteen pihaan halusin heti, mahdollisimman pian, hetipaikallaNYT kunnon ison puun. Sellaisen, jota saisi ihastella ja helliä ja joka saisi ottaa itselleen juuri niin paljon tilaa, kuin haluaa. No, ei me sentään mitään jättitammea haaveilleet tähän pikkupihaan, mutta jokin ihan oikea puu se saisi olla kuitenkin.

Heti kun lähitaimiston portit aukesivat keväällä, olimme siellä silmät kiiluen. Ja vuorivaahterahan me sieltä kotiin kannettiin pitkän pohdinnan jälkeen. Se oli kovin kaunis talviasussaan, vahvoine vänkyräoksineen. Ostohetkellä pulskat lehtisilmut jo vihjailivat tulevasta. Netistä tutkiskelin, että lehdet olisivat katkaravunväriset puhjetessaan! Oho! Vähänkö odotin ja jännitin tätä!

Tällaiset pulleat silmut puussa oli ostohetkellä.

Silmut turposivat katkaravuiksi! Ja pysyivät sellaisina
ärsyttävän pitkään! Auetkaa jo!
Lopulta ne aukesivat, ja mikä väri!!! Odotus todellakin palkittiin.
Hehkuva sävy valloitti ja elävöitti koko pihan!

Samansävyinen, kuin lempikuohuviinini, eikös vain?

Lehtien puhjetessa vielä enemmän, alkoi väri muuttumaan
kellertäväksi. Viikko sitten, auringon osuessa olisi voinut luulla, että 
kuva on otettu syksyllä!
Nyt kesäkuun ensimmäisen viikon jälkeen alkaa väri viherymään, mutta edelleen puu on todella vaalea metsää vasten.
Ai että olen tyytyväinen!

-----------------------------------------------


Tykkää Puskantakaa-Facebooksivuista, niin saat ilmoituksen uusista blogipostauksista!

4 kommenttia:

  1. Oi miten upealta vuorivaahterasi näyttääkään. Ihanan monivivahteinen puu =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaan monivivahteinen, nythän sen elämästä on koettu vasta pari hassua kuukautta!

      Poista