1.8.2015

Iso annos rauhaa ja pilkahdus valoa


Sää on ollut niin tylsä, ettei ole edes tehnyt mieli kirjoittaa blogia. Mutta onneksi aurinko sentään pilkottaa välillä - lyhyt hetki oli pakko dokumentoida - sen verran harvinaista herkkua tuo on tänä kesänä.

Oloa myös keventää se, että naapurin hullu eukko (naapuri on siis niin etäällä, ettei pellon yli melkein näe taloa) on saanut helvetinkoneensa hiljennettyä. 


Alkukesästä ihmeteltiin laukauksia, jotka kuuluivat pellon suunnalta. Ihan kuin joku tussauttelisi haulikolla. No, pitäähän sitä harjoitella ampumista, mutta vähän ihmeteltiin, miksi sitä pitää tehdä iltakuudesta aamukuuteen. Laukausten jaottuminenkin oli hämärä – tasaisesti kuului kolme pamausta, viisi minuuttia hiljaisuutta, kolme pamausta. Kun tätä jatkui yö toisensa jälkeen alkoi tämänkin leppoisan lomalaisen hermoja kutkuttamaan. 

Kyselin reilun viikon hampaidenkiristelyn jälkeen tälle syytä alkuasukkaalta, eli metsästävältä isältäni. Hän osasikin kertoa, että "naapurin" rouva pelkää itäsuomessa vellovia, kaiken tuhoavia villisikalaumoja. Ollaan siis nähty yksi karju viime kesänä. Tämän perusteella täti on päättänyt suojella mittavaa peunamaataan (5x7 metriä) kaasutykillä, joka siis näitä ihania tussahduksia sitten tuottaa iloksemme. 

Isäni kävi keskustelemassa naikkosen kanssa alkuun ystävällisesti, mutta lopulta aika tiukkasävyisesti. Kuulemma täti oli sitä mieltä, että hänellä on oikeus suojella perunamaataan. Isäni oli toki samaa mieltä, mutta ehdotti vaihtamaan naapureita vähemmän häiritsevään tapaan. Muuta vaohtohtoa ei ole, naikkonen oli sanonut. Isäni ehdotti, että miten olisi, jos hän järjestäisi naiselle sähköaidan perunamaan ympärille? Ei käy, sillä villipossu ei pelkää sähköä. Lopulta isäni jopa ehdotti, että hän pirkule vie ostaisi tädille koko talven perunat. Ei käy, hän syö vain omia perunoita. Huoh.

Tässä kohti isä päätti tarttua puhelimeen. Joten langat kuumana hän kävi joka ikisen viranomaisen ja viraston läpi, poliisia myöden. Lopputulos oli masentava – kaikki ovat lomalla, eikä rikosilmoitukseen sentään heti tekisi mieli turvautua.

Lopulta ensimmäinen pahaa-aavistamaton virastotäti palasi lomaltaan ja isäni sai hänet meille käymään heti seuraavana päivänä. Seistiin pellonreunassa ja todettiin paukahtelujen paukahtavan. Koneen omistaja oli mukana (siis eri ihminen kuin tmä hullu eukko) ja hän yllättyi itse siitä, että koneen ääni on kovempi meidän puolella peltoa, kuin koneen vieressä. Hän teki heti säätöjä koneeseen, poisti siitä jonkin ääntä tehostavan tötterön ja suuntasi konetta vähän ylöspäin. Lisäksi hän rakentaa vehkeeseen liiketunnistimen. Ah! AH! AHHHHH! Eihän sitä poksahtelua tarvinnutkaan kuunnella kuin kuukauden!


Olkoot ne perunat miljoona vuotta biodynaamisina kasvatettuja perintömukuloita, mutta joku raja sentään.

Tämän ihanan hiljaisuuden innoittamina päätti ukko tehä kaiutinmittauksia pellon rajassa (älyttömän kovia piippauksia ja korinoita) ja minä hioin kuistin omalla helvetinkoneellamme. Niele akka melua ja mieti, miltä se tuntuu! Tokkopa nämä äänet edes kuulu hänelle saakka, päh.

Nyt maassa vallitsee rauha, ja mikä paremi sitä juhlistamaan kuin tukku ihania kasvikuvia. Ja lasi viiniä tietty, sillä loma loppuu kohta.


 




















-----------------------------------------------
Tykkää Puskantakaa-Facebooksivuista, niin saat ilmoituksen uusista blogipostauksista!
Puskantakaa löytyy nyt myös Instagramista.

2 kommenttia:

  1. Ihania nuo pikkuiset hostat! Tulin ihan sattumalta blogiisi. Kiva blogi on; jäinkin samantien seuraajaksi. Käytkö vastavierailulla blogissani, meillä on ihan tavallinen omakotitalon puutarha Pohjois-Karjalassa. Blogissani on meneillään arvonta (kaksi puutarhakirjaa). Käypä kurkkaamassa ja osallistu. http://pihakuiskaajanpuutarha.blogspot.fi/
    Mukavaa sunnuntain jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommenteistasi! :D Sinulla on itselläsi oikein mukavanoloinen blogi

      Poista