Pakettiin talveksi

Kasvihuone siivotaan. Perennapenkit siistitään. Lehtiä haravoidaan jos viitsitään. Kesäkalusteet runtataan vajan tai kellarin nurkkaan polkupyörien kanssa. Ajatukset ovat joko mustat tai korkeintaan talven lomamatkassa tai talvitakin hankinnassa. Mutta syksy voi olla niin paljon muutakin.

Tuo viisvee muistutti minua taas siitä. Hänhän on varsinainen puutarhuri. Hän kylvää ja kasvattaa omat tomaattinsa, nyppii varkaat ja auttaa kasteluissa. Tosin välillä voiton vie pikku kakkonen tai verstaalla hengaaminen ison kanssa. Joten kun kävin olohuoneessa läppärin ja kuulokkeiden lumossa hengailevalta viisveeltä kysymässä josko herra tulisi tyhjentämään plantut kasvihuoneen laatikostaan, en odottanut innossa mukaanlaukkaavaa puutarhuriaani. Mutta sepä sieltä löytyikin.

Vähän rapa roiskui, mutta siihen puree luuta.

Laukattiin yhdessä kasvihuoneeseen ja napsin saksilla lähes kaksimetristen tomaattiplanttujen tukinarut irti tukikepeistä. Viisvee hyppäsi sitten laastipaljuun, kippasi tomaatin ja hihkaisi "tomaatti kaatuu!". Sitten hän nappasi kiinni varren tyvestä ja kiskaisi paakun laatikosta. Paiskois sitä oikein tyylikkäästi, jotta saisi liikamullat irti ja heivasi kasvarin ikkunasta ulos. Vau! Hädin tuskin kerkesin siivoamaan narunpätkät irti tukikepeistä ennenkuin piti seuraavaa planttua irroitella.

Taitaa kasvarin katto olla kevyen pesun tarpeessa, kröhöm.

Seuraavaksi poika hihkui kasvareiden pesua (siis että saisi suihkutella vapaasti puutarhaletkulla). Nehän kaipasivatkin pesua, sillä laistoin siitä viime syksynä ja keväälläkin. Pienemmän kasvarin katto olikin aika... eläväisessä kunnossa. Eikun aurinkoisen ja lämpimän syyspäivän kunniaksi kuravaatteet niskaan äidille ja pojalle. Sitten moppi äidin käteen ja puutarhaletku pojan käteen ja menoksi (moppiahan meillä ei juuri muuhun käytetäkään). Sisäpuoli pestään tiskiharjalla ja miedolla saippualiuoksella. Ehkä ensi viikonloppuna. Tai keväällä sitten.

Nyt mietin, että pitäisikö haravoida. Ei sen takia, että se olisi hyödyllistä (pikakompostorin kuivikkeeksi se ilmeisesti voisi toimia jotenkuten), vaan siksi, että kasat kahisevat ja niihin on ihana hypätä. Milloin olet itse viimeksi hypännyt jättikokoiseen lehtikasaan?

Spruiiiit! Hyvin menee (kasvarin vieressä on valli täytemaata, muuten en ylettäisi noin hyvin). (© Samu Saurama)

Puhdasta alkaa näkyä!

Rännit on kätevä puhdistaa neulasista kepillä. Tyyli ennen kaikkea.

Lopuksi vielä talven yli odottavat purkit kumoon, niin ei vesi jää seisomaan juurien ympärille.

Syksyisin paikkoja siivotessa on yleensä mieli maassa kun synkkä talvi tekee tuloaan. Mutta tänä vuonna otinkin syystyöt eri kannalta. Möyhin kasvulaatioita mietiskellen, mitä niihin istutan ensi keväänä, kannoin kompostin täyteen perkuujätettä miettien, kuinka ihanaa multaa siellä tulee keväällä, siis ihan pian, olemaan. Ja fiilistelin seuraavia projekteja, vanhan penkin kunnostusta ja uuden ryytimaan rakentamista. Se kevät on ihan pian täällä, eikö vain?

Puhdas! Kevät, täältä tullaan!