Piippaa, piippaa!

Ukko osaa hyvin nämä houkuttelemisen taidot. Se ehdotti, että lähtisin töistä tuntia etuajoissa ja menisimme syömään jäätelöä puurathakauppaan. Aika vekkuli. Haettiin siis Alepasta jätskit ja suuntasimme lähipuutarhakauppaan.

Sieltä tarttui muutama siemenpussi hihansuuhun sekä pelargoninpistokkaat (kun halvalla sai). Paras kuitenkin odotti kotipihaan tullessa. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja sivusilmällä huomasin ne - piipat! Viisveen kanssa teimme siis kierroksen ja bongattiin monessako kohtaa maanpinta on paljastanut sipuleiden talvehtineen. Sipuleita työnsin syksyllä sekalaisen määrän maahan, enkä yhtään muista mitä mihinkin – ihan tarkoituksellisesti. Keväisin on ihana odottaa yllätyksiä, ja jos jokin laji on mennyt parempiin suihin, sitä ei sitten myöskään sure (no on tietty muutama ihanuus, jota kovasti odotan).

Tässä saalis:

Piskuisessa köynöshortensiassa on oikein vihreä minioksa!

Kompostikaan ei ole enää jäässä. Kuva heilahti, kun ukko nipisti takapuolesta. Aurinko vaikuttaa meihin kaikkiin...