NIKSIPIRKKA • Kympin köynnöstuki

Kiertelin keväällä kaupoissa etsien uudelle kärhölleni tukea. Kohta, johon ajattelin uutukaisen istuttaa on kapea, olohuoneen ikkunan ja portinpielen välissä. Ajattelin ensin, ettei kuitenkaan olisi mahdotonta löytää sopivaa, onhan noita tukia vaikka minkämallisia. No olihan niitä, jopa riittävän kapeita. Mutta missään ei ollut kunnolla korkeaa tukea. Ei minkäänmallista. Siis mikä kärhö, saatikka humala tai villiviini, jää puoleentoista metriin? Jonkun vähän korkeammankin löysin, mutta kaksimetristä en ainuttakaan. Ja hinnatkin hutelivat kolmen kympin tietämillä. Siis muutamasta puutikusta ja naulasta! Haloo! (Samaa sanon aina, kun muovilaatikoita pitäisi ostaa – miten kaksi muovikappaletta voivat olla niin kalliita!!)

No, meikätyttö päätti sitten tehdä sen ihan itse. Nopeastihan

parit puunkappaleet naulaa toisiinsa, yhden illan pikaprojekti. 

Hurautettiin siis viisveen kanssa rautakauppaan. Kierreltiin kauppaa puutarhaosastolta löydetyt semikelpaavat bambukepit kainalossa kunnes löysin listaostastolle! Wohoo! Sieltä nappasin kainaloon kaksi piiitkä, maalaamatonta listaa ja bambut palasivat ylihinnoitetulle puutarhaosastolle.

Kassasta taiteiltiin läpi mastojemme kanssa, mutta parkkipaikalla tuli tenkkapoo, kun listat eivät tietenkään mahtuneet autoon. Onneksi oli lämmin päivä huhtikuun lopussa ja rautakauppa ihan lähellä, joten työnsin kepukat farkun takaluukusta sisälle ja pelkääjän puolelta ikkunasta ulos parin-kolmenkymmenen sentin verran. Kröhöm. Ja sit mentiin.

Tähän se siis tulee. Vasemmalla puolella on jo kaksi kärhöä, eli pitää oikeallakin olla!

Listat onnellisesti kotipihassa.

Mietintä- ja suunnittelutauko.

Sitten vaan saha käteen! Kannattaa käyttää "vähän" tukevampaa sahausalustaa kuin millä minä taiteilin...

Mittasin ihan rullamitalla ikkunapielen ja portin välin. Ja korkeuden. Sitten hahmottelin, että jos kummastakin kolmimetrisesä listasta lyhennän kaksi noin 40cm pätkää, niin saan neljä poikittaistukea ja kaksi pitkittäistä. Ja tellinkin korkeudeksi tulee kuitenkin yli kaksi metriä. Eikun tuumasta toimeen ja palasiksi. 

Seuraavaksi löin vähän kaapista löytynyttä pikkunaulaa nurkkiin pam. Pari naulaa viistosti per kulma niin ei lenksu. Pahasti ainakaan. 

Tadaa! Vai..?

Tässä vaiheessa kuuluu jättää "mä repäisen tän nopeasti kasaan" -projektin odottaamaan kuukaudeksi. Sitten kuuluu katsella sitä, ja todeta, ettei mikään kärhö tuollaisia välejä kattele. Eli hakemaan vielä yksi lista rautakaupasta.

Laskin matemaattisesti alisuoriutuvissa aivoissani, etten saa kolmatta täyspitkää pystytukea ja samalla kolme poikkitukea, mitkä tarvitsin. Tein siis niin, että keskituki on taiteellisesti irti maasta ja törröttää ekstrataiteellisesti yläpäästä vähän yli. Jeejee. Mutta lopputulos ei ole pöllömpi, vaikken mitanut yhtään ainuttakaan tikaspuun väliä vaan sommittelin ne paikalle ihan silmämitalla. Huomasin myös, ettei meidän eläväpintaista laatoitusta kannata käyttää suorakulmiona...

Tässä koko komeus kasassa. Joko joko?

Sitten kaivoin kaapista kalusteöljytilkan viime vuodelta (tämä harmaa on ihana kaupunkiympäristöön).

Tässä vähän lähempää.

Viisvee poseeraa vasta-asennetun tuotoksen ja sitruunamelissajuomansa kanssa.

Tadaa, koko komeus tänä päivänä.

Tuo on jo kerennyt pariin metriin, eipä tavan säleikkö olisi riittänyt millään.

Tässä koko komeus sitten on. Listat maksoivat 3,30 € kappaleelta ja kun kerran nauloja ja puunsuojaa löytyi kaapista, niin hintaa tuli alle kympin. Ja istuu meidän pihaan kuin nakutettu. Pystyssä tuo pysyy siten, että runnon alapään tuet kunnolla maahan (niihin kannattaa sivellä ekstrapaljon puunsuojaa) ja solmin yläosan rautalangalla kiinni amppelikoukkuun (tai lintujen ruokintapönttö -koukkuun, ihan miten vaan)

Tämän tuen voi mikä tahansa poropeukalo tehdä, ei vaadi paljoakaan taitoja. 

Tarvikkeet siis olivat:

• kolme puulistaa (maalaamatonta)

• kourallinen pikkunauloja

• saha

• mittanauha

• pensseli

• puunsuoja-ainetta.

Yhtä helppoa, kuin Ikean kalusteen kasaaminen (ellei helpompaa). Vaikeinta koko hommassa oli löytää tarvikkeet ukon työkalujen lomasta, ne eivät nimittäin ole ihan järjestyksessä... 

Kunhan varoo sormia sahatessa ja naulatessa ja muistaa laittaa vähän sanomalehteä alle kun sutii puunsuojaa niin hyvä tulee. Ja jos jättää sen kuukauden mietintätauon välistä, niin tuo tosiaankin on yhden illan projekti.






----------------------------

Tykkää Puskantakaa-Facebooksivuista, niin saat ilmoituksen uusista blogipostauksista!