Hiippailua yön pimeydessä

Sängyssä valona vain kännykkä. Viimeisiä statuspäivityksiä selatessa ennen nukahtamista. Vieressä syvä kuorsaus jo kaikuu. Silloin! Kuuluu vieno plim! Kuiskiva, suloinen kutsu käy; nyt, jos olet kuulolla, ehdit vielä! Vedän henkeä. Voinko tosiaan?

Hiljaa hivuttaudun peiton alta. Hamuilen pimeydestä aamutakkiani ja koitan salaa livahtaa makuuhuoneesta niin, ettei ovi narahtaisi. Sulavasti väistän olohuoneessa jaloillani lego-ansan, sujahdan sohvalle kissojen väliin.

Avaan läppärin kannen, pimeydessä sen valo hyökkää silmiin, mutta en anna kivun häiritä. Kaivan salamannopeasti esille ne välilehdet, joiden ääressä olen kuolaillut jo päiviä. Luulin jo mahdollisuuteni menneen, mutta ei, se aukei hetkessä eteeni jälleen!

Sormet vapisten kirjoitan, kopioin osoitteita, muunnan valuuttaa ja lähetän. Marjut vastaa, olen mukana. Se onnistui! Mahduin mukaan kärhötilaukseen! Kesäksi kukkasia! Oi onnea!