19.4.2015

Nuija, nuijempi, nuijin.


Tuijat, eli meillä tuttavallisemmin nuijat, ovat inhokkikasvieni kärkipäässä. Ne kasvavat keinotekoisen muotoisiksi ja kun ne laitetaan sotilaallisiin riviin, lakastuu sydämeni. Mutta nyt on meikäläisenkin nuijakausi avattu!

Uuden talon etupihan mäessä seisoo neljä nuijaa rivissä, ilman minkään sortin funktiota. Pläts. Naapurustossa on pari hienoa nuija-aitaa, jotka ensisilmäykseltä näyttävät tiiviiltä kuusiaidoilta, mutta ovatkin tasainen pinta nuijaa, SE on jo hienoa. Näillä meidän tinasotiloilla on jo mittaa lähemmäs kolme metriä ja ovat siinä rivissä keskellä peltoa. Miksi??

Sitten keksin, että yhden voisi koittaa siirtää meidän ja naapurin talojen väliin. Naapurin puolella kasvaa iso kataja ja marjakuusi, mutta keksin, että fiksua olisi laittaa meidänkin puolelta jotain kasvamaan, ettei tule tyhjää jos heidän kasvit kupsahtavat vanhaan ikään tai johonkin muuhun.

Ukko, pelle peloton, totesi, että siirretään vaan. Hän googletti nopeasti, ja selvisi, että nuija on syväjuurinen. Eipä siinä muuta, kuin lapio heilumaan vaan! Ukko sitä heilutti ja minä seisoin vieressä vähän hölmön toimettomana (seuraavana päivänä ostettiin toinen lapio). Kun kuoppaa alkoi olla aika paljon ja juuripaakku jo lähes pyöreä kuopassa, kokeiltiin heiluttaa nuijaa. Ei mitään. Kuin kivi.

Silloin sain loistoidean. Jospa nuija lähtisi irti autolla kiskaisemalla! Kun kerran tuli hankittua maastohirviö koukulla, niin hyödynnetään nyt sitä! Eikun hinausköysi nuijan juuripaakun ympärille, rikkinäinen lumikola kaatosuuntaan nuijan paakun alle ja jarrupoljinta nostamaan alamäkeen. Ja sehän toimi!

Hiiop, sanoi auto!

"Hii, **tun hop" sanoi ukko. Moneen otteeseen.

Muutamaan kertaan saatiin oikoa ja säätää, mutta paakku saatiin kuopasta ja ylös pihatielle. Mutta autolla ei voi ajaa puutarhaan, vaikka se kuinka maastoauto olisikin. Ukko, vanha luupää, otti siis hinausköyden olkapäilleen ja käski minua vetämään kolan kahvasta. Alle laitettiin vielä pari lankkua, jotka ukko kävi kiskomassa kylppärin katosta, että kola liukuisi mahdollisimman hyvin.

Ja hiiop! Paakku liukui lankun mitan kerrallaan ylämäkeen! Kun päästiin ylös, totesi ukko illan jo hämärtyessä, että nyt saa vaimo hakea mukillisen punkkua. Sillä välin, kun olin sisällä (läikyttämässä punaviiniä lattialle), kaivoi herra kertarepäisy kuopan valmiiksi! Eli ei tarvinnut kuin kipata puu koloon, täyttää mullalla ja kastella.

Tuota saa nyt kastella päivittäin varmaan läpi kesän, mutta osui kyllä hyvään kohtaan!

Sieltä se tuli (männyn juurella näkyy pikku pöheikkö yhtä suuria tuijia
ja multakasa) – ja sinne se meni (lankkuja pitkin ylämäkeen).


Tässä (melkein) ennen.

Ja jälkeen! Omppupuu sai osumaa, mutta se pitää muutenkin kaataa, eli ei hätää.


Aika hyvin tähdätty. Tuossa se on ikkunasta katsottuna, naapurin
kahden plantun "välissä".
 
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kalakin grillissä savustumassa. Ei pöllömpi lauantai-iltapäivä!

3 kommenttia:

  1. Ison nuijampa nykäisitte mäelle :) Toivottavasti tykkää uudesta sijastaan. Hörppyä vaan juurille ahkerasti niin mikäs on nuijan tuossa seistessä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se kyllä. Heti istutusta seuraavana yönä kävi kauhia puhuri ja piti heti aamusta käydä katsomassa, onko nuija nurin. Ei onneksi ollut. Mutta ehkä sille pitää viritellä tukikeppi näin alkuun...

      Poista
  2. Kannattaa varjostaa siirrettyä nuijaa niin kauan että se juurtuu. Ja kastella ihan perhanasti. Muuten ihan loistava nimi tuo nuija, taidan omia sen työkäyttöön! :)

    Me ollaan paljonkin käytetty autoa erilaisiin projekteihin mm. kivien vetämiseen. Yllättävän isoja kiviä jaksaa maasturi vetää.

    VastaaPoista