En ole ennen pitänyt liljoja. Jotenkin tarinat liljakukoista ovat pelottaneet liikaa. Ja ovat ne myöskin tuntuneet hiukan liian prameilta makuuni. Isoja, räikeitä ja eksoottisen oloisia. Jotenkin mieleen tulee aina Zha Zha Gabor...No, ehkä minun maku on muuttumassa prameaksi, sillä nyt liljoja on penkissä niin, että paljon muuta ei mahdukaan!
Kaipasin alunperin toisen kukinnan mökin pionipenkkiin ja tilasin tsekeistä sipuleita sitä varten. Mutta kun saapuivat, niin unohdin mökin penkin totaalisesti ja tungin kaikki uuteen pionipenkkiin kaupunkiin. Se on nyt sitten täynnä. Siis ääriään myöden. Hyvä, että multaa mahtuu väleihin.
Mökillä nousi ja kukki viime kesänä honkkarista hankkimani ruukkulilja, ensimmäinen koekappaleeni, ja se tietty ei ole pionipenkissä. Ei mitään muistikuvaa siitä, miksi ei ole pionipenkissä. Ja siitä nappasin alkukesästä yhden liljakukon. Sen enempää niitä ei ole näkynyt. Onneksi. Koputan puuta.
Seitsemänveen puutarhajuhliin ei pahemmin tarvinnut koristelua, kun kukat kehystivät karnevaalimaisina koristeina patiomme. Ehkä ne eivät sitenkään ole niin pröystäileviä sittenkään.
 |
| Mitä ihmettä tämä aikoo?? |
-----------------------------------------------
Tykkää Puskantakaa-Facebooksivuista, niin saat ilmoituksen uusista blogipostauksista!
Puskantakaa löytyy nyt myös Instagramista.
Puskantakaa löytyy nyt myös Instagramista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti