4.10.2015

Leikkimökin alku

Viime syksynä iski puutarhakrapula. Varmaan yhtämittaisen kastelemisen ja kasvihuonerakennusprojektin tyssäämiseen (ukolla iski pahemmanpuoleinen uskonpuute). Vaan tänä syksynä tuo otetaan takaisin!

Mökillä kasvihuoneen runko on jo valmis!

Mökillä kasvihuone kohoaa kovaa vauhtia ja tänä viikonloppuna töräytettiin leikkimökkini lähtölaukaus! Ja nyt on jo paalut maassa ja pohjan ensimmäiset palkit paikoillaan! Wohoo!

En kerkeä blogiakaan kijoittamaan, kun joka hetki on täynnä jotain puuhaa, tästä minä niin pidän! Nyt olikin täydellinen viikonloppu työntekoon, kun on sää on viileää ja poutaa mutta ei kylmää vielä. Ja ukko on antanut minullekin ruuvarin käteen, on kyllä ihana tehdä näitä projekteja yhdessä.

Nyt siis luistaa. Toki leikkimökin paalut olivat kahden raskaan työpäivän takana; paalut eivät uppoa siihen, mihin itse haluaa ja myös puolet paaluista pitää toki ensin vääntää väärään kohtaan. Välillä luulin miehen menneen kokonaan rikki, mutta jostain löytyi vähän väliä uutta voimaa, ja siitä se härkäpää puski taas eteenpäin.

Ensimmäisiä viedään, tässä kohti vielä melkein hymyilyttää.

Pelkällä kangella saa vääntää "aika" kovaa, että 165 cm paalu uppoaisi...

Paaluja kuin sieniä sateella. 

Aluksi ukko käänsi 165 cm pitkät paalut maahan laittamalla rautakanki paalun yläpäässä olevasta reiästä ja pyörimällä paalun ympäri. Laatta oli lentää useaan otteeseen, sen verran tiuhaan ukko sai pyöriä ennenkuin paalu oli maassa. Ja meillä oli tulossa 16 paalua (lopulta tuli 17 paalua). Blyörgh!

Onneksi ukon tutulla oli "vehje", jonka sai lainata. Ensin en pitänyt sitä kummoisena vehkeenä, eihän siinä ollut kuin rautaputkea, yksi hitsaussauma, pari rautakankea ja muutama reikä. Mutta jopa toimi! Vehke oli kahden pyöritettävä, joten pääsin auttamaan, oksennettavuus väheni miljoona prosenttia ja vääntö keveni aivan älyttömän paljon. Tuo on vallan patentoitava ratkaisu. Vehkeessä on niin paljon voimaa, että hankalimman putken kohdalla huudettiin ensin kahta suomenhevosta, mutta huomattiin sitten, että olimme onnistuttu vääntämään paalun reikä soikeaksi! Siihen viimeiseen vehjekään ei auttanut, vaan se piti katkaista laikalla.

"Vehje" auttoi paljon. Kun sai väännettyä paalun alkuun, sai "vehkeen" kumpaankin päätyyn työnnettyä kangen.
Niiden avulla sai aikaan aikamoiset vipuvoimat... 

Välissä minun piti ajaa edestakaisin mökille (onneksi matkaa ei ole kuin kolme varttia) hakemaan laikka
viimeisen uppiniskaisen paalun katkaisua varten. Muistin laikankin!

Surrurr paalu poikki.

Siinä  näkyy yhden ukon ja yhden akan voimat! Oli kyllä jo hampaat irvessä...

Sitten iski mäkäräisinvaasio! Argh! 

Ihana oli päästä puuosiin! Paljon kepoisampi homa tämä!

Nyt kun on pohjakehikko paikallaan, alkaa jo silmä sommittelemaan ympäröivää istutusta, leikkimökin sisustusta ja ympäröiviä istutuksia. Ai että, tästä tulee vielä hieno!


-----------------------------------------------
Tykkää Puskantakaa-Facebooksivuista, niin saat ilmoituksen uusista blogipostauksista!
Puskantakaa löytyy nyt myös Instagramista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti